27. lokakuuta 2015

Lokakuun kohokohdat

Lokakuun kohokohdat

Tampere viikonloppu 
Vietin lokakuun alussa ihanan viikonlopun Tampereella perheen ja sukulaisten kanssa. Perjantaina istuttiin iltaa isän ja siskon kanssa, lauantaina käytiin mummulla ja olin loppupäivän äidin kanssa ja sunnuntaina käytiin vielä toisella mummulla. Iltapäivästä lähdettiin kohti Turkua, vietiin sisko kotiin ja jatkettiin Isän kanssa matkaa meille Helsinkiin. Isä jäi yöksi vietettiin isä-tytär iltaa. Ainoana miinuksena koko viikonlopussa ja reissussa oli kurkunpääntulehdus. Jouduin viikonlopun jälkeen olemaan muutaman päivän sairaslomalla kun ääntä ei meinannut tulla lainkaan. Tällaisia viikonloppuja lisää!

Musiikki
Päätin lokakuun alussa että työmatkapyöräily saa jäädä hetkeksi. Mikä tarkoitti että latasin Helsingin sisäisen lipun ja kuljen päivästä toiseen kuulokkeet päässää kuunnellen musiikkia. Lokakuu on ollut yhden sortin musiikkikuukausi. Olen löytänyt hirvittävästi uusia hyviä biisejä ja musiikin kuuntelu on tuonut helpotusta L:n ikävöintiin.

Kävelylenkit
Koska syksy on ollut niin kaunis ja ilmat ovat olleet lämpimiä, on ollut pakko harrastaa kävelylenkkejä. Sain jopa L:n innostumaan liikkumaan ja tehtiin yhdessä muutama kävelylenkki lokakuun aikana. Lokakuussa kävelykilometrejä kertyi työmatkakävelyn ja muiden kävelylenkkien ansiosta reilut 80 km. Kävelylenkkien aikana on tullut mietittyä paljon onnellisuutta ja sitä miten palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen.

L 25
Päivä, jolloin vein aamupalan sankarille sänkyyn, käytiin ulkona syömässä ja vietettiin rento sunnuntai. Ehkä se iloisen aurinkoinen syyssää ja onnellinen olo tekivät päivästä vieläkin muistettavamman. Illalla katsottu Seven pounds elokuva antoi niitin päivälle.

Omaa aikaa viikonloppu
Se oli lokakuun viimeinen viikonloppu, viime viikonloppu. Parasta viikonlopussa oli tehdä kaikkia asiat silloin kun huvitti. Sain kuunnella lempimusiikkia lujalla ja tanssia peilin edessä. Ei tarvinnut yrittää olla aamulla hiljaa, koska kotona ei ollut muita. Sain katsottua telkkarista minua viihdyttäviä ohjelmia ja sain jakaa divaanin vain itseni kanssa. Enkä muuten istunut koneen ääressä, vaan tein asioita joita en ole aikoihin tehnyt. Ennen kaikkea urheilin paljon, paljon normaalia viikonloppua enemmän. Kokonaisuudessaan tuli jollakin tapaa opiskeluaikojen viikonloput mieleen, jolloin L ei ollut paikalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti