15. syyskuuta 2016

Kaksi itsenäistä ihmistä, urheilija ja sen täysi vastakohta - Voiko sellaisten parisuhde olla toimiva?


”Toimiiko parisuhde, jos toinen on intohimoinen urheilija ja toinen taas ei? Eikös sitä sanota, että jos treenaa yhdessä, pysyykin todennäköisemmin yhdessä?” Fifashionilla bloggaava Milla kirjoitti erittäin puhuttelevan ja mielenkiintoa herättävän kirjoituksen liittyen parisuhteen toimivuuteen ja pysyvyyteen jos molemmat harrastavat liikuntaa intohomioisesti ja elämänrytmi on sama. Luettuani tekstiä muutaman lauseen eteenpäin tiesin heti että tähän on vastattava. Kysymys kuuluu toistamiseen: ”Toimiiko parisuhde, jos toinen on intohimoinen urheilija ja toinen taas ei?”, vastaus on KYLLÄ!

Elän viikot yksin ja (lähes kaikki) viikonloput olemme yhdessä. Toki vuoteen mahtuu 5-10 viikonloppua kun olemme erillään. Yhteistä aikaa on siis käytännössä viikonloput, pitkät pyhät ja yhteiset lomat. Yhteinen aika on meille sitä ollaan fyysisesti samassa kaupungissa vaikka ei kokoaikaa oltaisikaan läsnä samassa tilassa. Minä olen intohimoinen urheilija ja Lauri sen täysi vastakohta. Tämä vastakkain asettelu on ollut alunperin meille molemmille ihan ok. Oli sitten viikonloppu, pitkät joulun pyhät tai yhteinen loma, niin minähän urheilen! Siitä en tingi ja Lauri tietää sen. Me molemmat tiedämme, että jos Hilma ei liiku niin mikään ei toimi. :D

Pyrin järjestämään urheilemisen niin, ettei se häiritse yhteistä tekemistä. Mutta, mitä se käytännössä tarkoittaa? Olen se sängystä puoli yhdeksän aikaan hyvää yötä toivottava ja se ennen sian pieremää pimeässä kodissa hiipivä, urheilemaan lähtevä osapuoli (joka muuten ihan joka kerta toivoo ettei Lauri herää kun laitan ulko-oven kiinni). Tietysti on iltoja, kun menemme samaan aikaan nukkumaan, mutta me heräämme lähes poikkeuksetta eri aikaan. Herään viikonloppuisin aina vähintään paria tuntia ennemmin kuin Lauri ja aloitan päiväni 60-90min treenillä ja kun tulen takaisin sisälle niin silti olen edelleen ainoa joka on hereillä. Käytännössä olen valmis tekemään mitä vaan aina siinä vaiheessa kun Lauri herää, koska urheilut on urheiltu. Aikaiset aamuheräämiset ovat minun tietoinen valinta, valinta joka on täytynyt tehdä jotta parisuhde toimii ja minä saan liikkua. Valinta, josta on tullut ympärivuotinen elämäntapa ja josta tykkään suunnattomasti. Enkä todellakaan ole aamuvirkku luonnostaan, vaan olen opetellut aamuvirkuksi!

Entä terveellinen ruokavalio, toimiiko se jos toinen on intohimoinen urheilija ja toinen sen vastakohta? - TOIMII!! Me jokainen eemme oman valintamme siitä, mitä laitamme kurkusta alas. Se on meidän jokaisen oma valinta ja päätös. Laurilla ei ole ollut koskaan mitään sitä vastaan, että olen ehdoton terveellisten ruokailutottumusten kanssa. Eivätkä Laurin ruokailutottumukset ole epäterveelliset! Ja jos Lauri haluaa syödä jotakin mitä itse en niin teemme sellaisen ruokakokonaisuuden josta molemmille löytyy jotakin. Ravintolat valintaan niin, että molemmat saa syödä mitä molempien tekee mieli. Toki joskus menen Laurin seuraksi jos hän haluaa käydä paikassa jossa minulle ei ole tarjolla ”sopivaa” ruokaa. Tuntuu monen mielestä varmaan oudolta, mutta meille se on täysin normaalia. Katsotaan ravintola aina etukäteen, jotta molemmat saa ruokaa ja ehkä myös sen takia että nälkäinen ihminen on hirveä ihminen.

Haluan edelleen sanoa, että parisuhde toimii vaikka toinen on urheilijan vastakohta ja haluaa käydä pizzalla silloin tällöin ja toinen urheilee minkä ehtii ja puputtais pelkkää vegeä aamusta iltaan. Me olemme tehneet omat valintamme omista jutuistamme ja olemme kasanneet sen ympärille toimivan parisuhteen. Muistan ikuisesti, kun sanoin reilu neljä vuotta sitten kun keskustelimme aiheesta kilojen kertyminen, ”Kyllä mä sitten sanon kun on aika kaivaa lenkkarit kaapista ja muuttaa elintapatottumuksia”. Olen edelleen tämän kommentin takana ja edelleen sitä mieltä, että me jokainen teemme loppukädessä omat valintamme ja päätöksemme. Parisuhde voi siis olla toimiva ilman että molemmat ovat intohimoisia urheilijoita.

Me olemme kaksi hyvin itsenäistä ja omatahtoista ihmistä ja meillä on samat elämänarvot ja tulevaisuuden päämäärät. Molempien itsenäisyys on ollut meille molemmille alusta asti erittäin fine asia. Uskon että juuri se on meidän salaisuus onneen ja kestävään parisuhteeseen. Se että voimme olla niitä itsenäisiä ja omaa tilaa tarvitsevia ihmisiä, ilman, että siitä tarvitsee tehdä parisuhteessa mitään numeroa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti