Kuntoutusta on takana 60 päivää, edellisestä tilannekatsauksesta on neljä viikkoa (täältä). Neljä viikkoa sitten pystyin kyykkäämään samoilla treenipainoilla, tekemään askelkyykkyjä paikoillaan ilman painoja vammapuolelle ja liikkuvassa askelkyykyssä pystyin ottamaan viidestä kymmeneen kiloa painoa mukaan. Tuolloin en joutunut kiinnittämään huomiota koko aikaa lonkkaan, huomasin treenaavanai paljon rennommalla mielellä ja kipua syntyi oikeastaan ainoastaan juostessa. Fysioharjoitteet sisällytin salitreeneihin ja niitä tuli harjoiteltua noin kolmesti viikossa.
Nyt ollaan vieläkin paremmassa tilanteessa! Uuteen magneettiin ei toistaiaseksi tarvitse mennä, joten ei myöskään leikkausarvioon. Olen juossut viime ja tällä viikolla muutamia viiden kilometrin juoksulenkkejä niin että alla on vähintään 30min vauhdikas kävely. Jalka tuntuu huteralta ja pientä puutumista esiintyy pakaran alla, ihan takareiden yläosan seudulla. Juoksun aikana tai sen jälkeen ei ole ilmennyt mitään kipuja. Oluen silti hieman epäileväinen enkä uskalla lähteä pidentämään tässä vaiheessa juoksulenkkejä.
Nyt aion todella ottaa iisisti juoksun aloittamisen kanssa. Tästä mennään toivottavasti ainoastaan eteenpäin ja takaisin siihen että juoksu on se päälaji. Nämä ovat olleet liikunnallisesti elämäni pisimmät ja osittain turhauttavimmat 11 viikkoa (vammautumishetkestä tähän päivään). On aivan mieletöntä pystyä ja saada taas juosta. En malta odottaa tulevia loppu syksyn lenkkejä, alkutalven jalkojen alla juoksulenkin aikana narskuvaa lunta ja pientä liukkautta, puhumattakaan tammikuun USA:n länsirannikon reissua ja siellä tehtäviä juoksulenkkejä pikkusen erilaisissa maisemissa. Ihanaa olla taas edes puoliksi se joka juoksee paikasta toiseen ^^.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti