Onnistuneen viikonlopun tunnistaa tylsältä ja haikealta tuntuvasta maanantaista. Juuri nyt tuntuu siltä. Olin Parkanossa ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun lopun ja kesäloman viimeisen viikonlopun jälkeen. Voi hyvä tavaton miten viikot kuluvat nopeasti. Viikonloppuun kuului paljon ulkoilua ja yhdessä oloa. Huippujuttuja olivat pitkät kävelylenkit ja juostut kilometrit, hurmaava Nala ja sen aiheuttamat lausahdukset ”Söpö ja rakkaus”, lauantain aamupäivän päikkärit, tammikuun reissun yöpymisten varaaminen ja reissun yleinen suunnittelu sekä hyvin nukutut yöt. Ei sitä ihminen kai muuta tarvitse tehdäkseen onnistuneen viikonlopun.
Vaikka maanantai tuntuu juuri niin maanantailta niin tästä on tulossa toiminnan täyteinen ja muutoksen viikko. Tänään saan opiskelijan seuraavaksi seitsemäksi viikoksi, Stokkalla alkaa keskiviikkona kreisit Hullut päivät (joiden kuvastoa ajattelin selata kirjoitettuani tämän tekstin), sisko tulee yökylään torstaina ennen Lontooseen lähtöään ja viikonlopun saan (joudun) viettää itsekseni kotosalla Laurin ollessa töissä. Työpaikan muutto puskee päälle ja on jo kovassa käynnissä. Saan tällä viikolla olla sekä vanhassa että uudessa paikassa. Antaa viikon siis alkaa.
Onneksi viikonloppu tulee aina viikon lopussa uudestaan, muka yhtä uutena ja ihmeellisenä asiana. Mukavaa alkanutta viikkoa! ^^
Kuvat 1, 3, 8 - Laurin äidin ottamia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti