Muutin tuohon kaksi kerroksiseen avaraan rivitaloasuntoon kuusi vuotiaana. Koko tämän 20 vuotta talon seinät ovat näyttäneet jotakuinkin samanlaisilta. Parketti on laitettu ja jo kerran hiottu, tapettia on laitettu ja vaihdettu, seiniä maalattu, mutta muuten kaikki on ollut tuttua. Vähän uusia huonekaluja vuosien varrella ja yksitellen pois muuttaneiden jälkeen huoneet ovat saaneet uusia tarkoituksia. Ensin lähdin minä, sitten äiti ja sitten sisko. Nyt isä on reilun 140m² talon kultainen valtias, mutta saa nähdä miten kauan.
Viime viikolla alkanut putkiremontti on tehnyt täyden alun kaaokselle, yläkerrassa kaaos keittiössä ja alakerrassa kaaos isän makuuhuonetta lukuun ottamatta kaikkialla muualla. Yläkerran kaaokseen liittyy vielä vessakin mukaan, mutta ei ihan vielä. Putkiremontin yhteydessä tehdään täysi keittiö ja kylpyhuoneremontti. Keittiötä ei tunnista enää siksi vanhaksi tutuksi keittiöksi. Se näyttää kirjaimellisesti avokeittiöltä, ei kaapinovia missään kaapeissa enää ja suurin osa hyllyistä huutaa tyhjyyttään kun kaikki tavarat on pakattu reiluun 15 pahvilaatikkoon.
Ensimmäisen remonttiviikon jälkeen alakerrassa on otettu kaikki putket esiin, lattiat on suojattu, sähköt on katkaistu ja varmasti kaikkea muut,a mitä emme edes tiedä ja huomaa. Suihkussa ei voi enää käydä eikä pyykkiä pestä. Lauantain aamulenkin jälkeen isä vei minut firmalleen suihkuun, mutta sunnuntaina tein erittäin repäisevän ratkaisun ja kävin "suihkussa" yläkerran vessassa. Hiukset onnistuin pesemään lavuaarissa ja muuten sain laskettua päälleni vettä istumalla kippurassa vessan lattialla ja valuttamalla vettä ylleni pideesuihkulla. Yläkerran vessan on kompakti vajaan 2m² kokoinen josta suurin osa on kalusteiden peitossa. Selviydyin kokeilusta ilman vesivahinkoa!!
Nostan kyllä hattua isälle, että hänellä on niin positiivinen asenne remonttia kohtaan. Häntä ei tunnu haittaavan vaikka joutuu käymään töissä suihkussa, pesemään pyykit milloin missäkin eikä saunaa voi käyttää. "Avokeittiö" on kuitenkin erittäin toimiva. Ei tarvitse enää kuunnella kaapinovien natinaa tai pelätä että laatikko putoaa varpaille. Uusi keittiö saapuu ja se asennetaan vajaan kuuakuden päästä.
Henkilökohtaisesti en malta odottaa miltä tämä lapsuudenkoti näyttää remontin jälkeen. Toki sitä sitten tiedä miten kauan tässä enää isäkään asuu, uudet tuulet tuntuvat puhaltavan hänen elämässä. Eikä kyllä toisaalta ole mitään järkeä asua yksin näin isossa asunnossa, vaikka täällä minulle ja siskolle onkin edelleen omat huoneet. Lapsuudenkoti on aina lapsuudenkoti ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti