Minä ja alkoholi
Uskokaa tai älkää niin olen monesti meinannut kirjoittaa tästä asiasta, mutta aina joku on hokenut päässäni, ”Ei, mitä se muille kuuluu”. Luin eilen yhden seuraamani pariskunnan blogitekstin aiheesta alkoholi. Se teksti rohkaisi minua kertomaan omasta suhtautumisestani alkoholiin.
Minun suhtautuminen alkoholiin on kaikin puolin tavallista erilaisempi. En ole absolutisti, mutta kulutan alkoholia erittäin vähän. Olen monesti tokaissut ihmisille ja hokenut ehkä itsellenikin, että yksi alkoholisti elämässä riittää, minä en alkoholin kanssa läträä sen takia. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen kun kuvittelin. Joo, kyllä läheisen ihmisen paha alkoholiriippuvuus ja kaikki sen aiheuttama pahaolo ja suorastaan tuska vaikuttaa paljon suhtautumiseeni alkoholiin ja sen käyttöön. syy miksi alkoholi ei minulle juurikaan maistu on se että minun ei vain yksinkertaisesti tee mieli juoda. Yhden syyn jo mainitsin, toinen on se että en oikein tykkää mistään alkoholijuomista ja kolmantena etten välitä humaltua. Ei minulla on tarvetta juoda ja humaltua, osaan pitää hauskaa ilmankin. Joten miksi juoda? Yhtä hyvin voin juoda hyvää kivennäisvettä tai jotakin muuta virvoitusjuomaa makunsa puolesta.
Minulla ei ole ongelmaa sen kanssa, että muut ihmiset juovat. Meillä on kotona käytetty suhteellisen runsaasti alkoholia ja kaveriporukassa myös. Voin kuitenkin olla mukana illanistujaisissa, missä muut juovat mitä haluavat ja mistä tykkäävät ja minä nautin olostani selvin päin. Jos minulla alkaa valkoviinihammasta kolottaa, niin juon lasillisen tai kaksi oli juhla tai arki.
Tätä minun juomattomuutta jaksetaan välillä ihmetellä. ”En ole koskaan nähnyt sinua kännissä”, ”Hilma ei juo koskaan”, ”Haluan olla paikalla kun sä vedät kännit” ja niin edelleen. Myönnän, että se on ehkä vähän poikkeuksellista kieltäytyä alkoholitarjoilusta ja valita viinilasillisen sijasta kivennäisvesi. Olen kuitenkin itse sujut asian kanssa ja mielelläni kerron ihmisille, etteivät alkoholijuomat vaan oikein maistu minulle. Se on kuitenkin totuus, että minusta ei ryyppyseuraa saa, mitä sitä keksiä selityksiä että ”Juon sitten kun on juhlimisen aihetta”, ”Ei pysty kun täytyy mennä urheilemaan huomenna” tai jotain muuta vastaavaa ja keksiä joka kerta yhä huonompia tekosyitä. Ihmiset varmasti ymmärtävät kun jaksaa vähän avata omia ajatuksia toiminnan takaa.
Kaikista tylsintä ja naurettavinta on se, että kun en juo niin minulta on kadonnut ympäriltäni paljon tärkeitäkin ihmisiä. Jotkut jopa ajattelevat että, ”Mitä sitä pyytää mukaan kun se ei kuitenkaan juo”. Ehkä tämäkin osittain on vaikuttanut siihen, että lainausmerkeissä ystävyys-/kaverisuhteita on jäissä tai ajautunut karille. Voin kuitenkin kertoa, että minä olen edelleen täällä ja valmiina lähtemään tuulettumaan vaikken alkoholia nautikaan. Kukin kuitenkin toimii omalla hyväksi havaitsemallaan tavalla, jos lärvit ja baarikärpäsenä pörrääminen on mielekästä ja tarpeellista, niin se on minulle ihan fine. Semmonen ei vain ole minun juttuni. Alkoholi ei ole pahasta, kunhan sitä ei käytä liikaa. Kukin kuitenkin loppu viimein päättää omasta suhtautumisestaan alkoholiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti