5. kesäkuuta 2014

Omaa aikaa

Omaa aikaa

Ootteko koskaan miettineet milloin annatte tai millon otatte aikaa itsellenne?


Itse olen monelle fiilistellyt että työmatkani on kymmenen kilometriä suuntaansa joten minulla on aikaa omille ajatuksille ja miettimiselle pivässä keskimäärin 20 kilometrin verran. Kellotettuna siis tasan 60 minuuttia. Tajusin tämän viime viikolla kun yksi utuinen aamu hyppäsin pyörän selkään Tapanilassa ja otin suunnan kohti Malminkartanoa. 

Minä mietin tänä "omana aikanani" elämän syntyjä ja syviä. Erityisesti viime aikaisia elämäntapahtumia ja sitä miksi minun elämäni on tällaista kun se on. Tänä aamuna kaikki p**** iski kuitenkin päin kasvoja ja pillahdin itkuun ihan yhtäkkiä ja spontaanisti, kun tajusin että minun täytyisi olla perheeni luona Tampereella eikä aivan ypöyksin Helsingissä. Lohduttavaa on kuitenkin se että onneksi matkapuhelimet ja tietokoneet on keksitty ja asioita pystyy hoitamaan niidenkin välityksellä, mutta tällä hetkellä kaipaan ainoastaan isoa halausta ja seuraa, ettei tarvitsisi olla yksin. 

Yksin oleminen ja erittäin ahdistava elämäntilanne on todella huono yhdistelmä. a) tulee mietittyä asioita liian paljon ja tehtyä omia päätelmiä ilman, että kukaan sanoo niihin mitään. b) en ole nukkunut viimeisen kolmen viikon aikana yhtään yötä ilman että olisin herännyt vähintään kymmenen kertaa ja valvonut yli kymmenen minuuttia. c) ei ole ketään kuka tukisi. Tällä hetkellä pelastava enkeli on ollut tosiaankin työmatkat, itse työ ja päiväkirjan kirjoittaminen, mutta miten kauan vielä jaksan ennen kuin romahdan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti