Mielen päällä
Kaikki on ollut viimeaikoina jotenkin avain väärinpäin, siltä on ainakin tuntunut. Mieliala on ailahdellut ja tunteet ovat olleet sekaisin. Mutta tällä viikolla työmatkoilla (noin viiden tunnin aikana) pysähdyin miettimään nykyistä elämäntilannettani.
Vielä muutama viikko sitten ajattelin tämän ”väärinpäin olemisen” johtuvan pian päättyvästä kesästä, säiden kylmenemisestä, uudesta asuinpaikasta, äidin sairaalassa olosta ja siitä etten voi enää olla Tampereella. Miettiessäni tajusin, etten vihaakaan kesän päättymistä tai syksyn saapumista, minua ei ahdistakaan uusi asuinympäristö eikä se etten pysty olemaan äidin lähellä fyysisesti, vaan väärinpäin fiilikset aiheuttaa se, mitä syksy tuo tullessaan.
Viimeiset 17 vuotta (pois lukien vuoden 2009 syyskuussa alkanut välivuosi) olen mennyt koulun penkille joko elokuun puolessa välissä tai syyskuun alussa. Nyt kaikki on toisin, en ole menossa kouluun, en aio istua luennoilla, en lukea tentteihin, en tuskastella lähestyviä tenttejä tai rästissä olevia kirjallisia töitä. Uskomatonta että vasta 23 vuotiaana (ensi maanantaina kylläkin 24 vuotta) voi sanoa, että minun ei enää tarvitse opiskella ja käydä koulua, ellen sitten halua jatkokouluttautua.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minun ei oikeasti tarvitse miettiä miten pärjään taloudellisesti ja työpaikan oven sulkiessani tiedän, että seuraavan kerran mietin työasioita taas aamulla kun astun ovesta sisälle. Pystyn vihdoinkin elämään täysipäiväisesti sekä työelämää että vapaa-aikaa, ilman että ne sekoittuvat toisiinsa. Osaan taas erottaa arkipäivät ja viikonloput toisistaan, osaan nauttia viikonloppu aamuista murun kainalossa, osaan olla onnellinen siitä mitä minulla on ja ymmärrän tuttuakin tutumman lausahduksen, ”työ on terapiaa”.
Minulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen olo, etten oikein tiedä mitä haluaisin tehdä elämälläni tulevaisuudessa. Fysioterapeuttiopintojeni aikana mietin monesti, millaistakohan työtä haluaisin fysioterapeuttina tulevaisuudessa tehdä, onko tämä sittenkään oikeasti minun juttuni ja tulenko työllistymään heti opintojen päättymisen jälkeen. Tällä hetkellä en tee fysioterapeutin työtä enkä suoraan sanottuna osaa kuvitella että koskaan tekisinkään. Ei se ole sittenkään se minun juttuni. Varmasti joku nyt ajattelee, että hukkaan heitetty kolmen ja puolen vuoden koulutus. Itse en kuitenkaan niin ajattele. Nyt haluan vain tehdä töitä, tykkään mielettömästi nykyisestä työstäni, minulla on loistavia työkavereita ja aivan ihastuttava esimies. Saan tehdä ihmisläheistä työtä, auttaa, opettaa, tukea ja kasvattaa toisia oppimaan olemaan osana tätä maailmaa. Opiskella haluan lisää, mutta nyt haluan tehdä pari kolme vuotta töitä ja katsoa opiskeluasioita tämän jälkeen uusin silmin.
Olen pitkään kaivannut elämääni uutta sisältöä, pysyvyyttä ja vakautta. Olen viimeiset pari vuotta halunnut asettua aloilleni, nyt voin sen vihdoinkin tehdä. Vielä vuosi sitten halusin lapsen (tällä hetkellä voin todeta että ei kiitos, ei lapsia, ei ainakaan viiteen vuoteen) ja asettua aloilleni oikein kunnolla. Nyt pysyvyys ja vakaus tarkoittavat töissä käymisen myötä tulevaa pysyvyyttä ja vakautta. Muuten en sitten niitä kaipaakaan, haluan mennä ja tulla vapaasti, matkustella Laurin kanssa, istua aamu viiteen baarissa, herätä aamulla ennen töitä lenkille ja tehdä niitä asioita, joita opiskeluaikana ei ole pystynyt tekemän lainkaan tai vain ”puolilla tehoilla”.
Kaipaan rutiineja elämääni ja nyt niitä on. Tämä kaikki tuli niin hyvään saumaan! Se osa on siis kunnossa, mutta muiden juttujen eteen täytyy nähdä vielä vähän lisää vaivaa. Olen ajatellut tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia uusia ystäviä, aloittaa kuntosaliharjoittelun, käsityöt ja valokuvaamisen.
Yhteenvetona voisi sanoa, että vihdoinkin tunnen oloni ja elämäni elämisen arvoiseksi. Olen onnellinen siitä että minulla on muutama hyvä ystävä, äiti on edelleen elossa, rinnalla on joku jota voin rakastaa, saan tehdä loistotyötä ja erityisen onnellinen olen siitä, että olen vuoden taistelun jälkeen saamassa yöuneni takaisin. Tällä hetkellä koen, ettei elämästäni puutu juuri mitään, onnellisuus koostuu pienistä palasista ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti