21. syyskuuta 2014

Muutan työkseni

Muutan työkseni
Olen asunut nyt jo yhden viideosan elämästäni poissa kotoa vanhempien luota. Uskomatonta, miten aika on mennyt näin nopeasti. Tuntuu, että siitä olisi vasta pari vuotta, mutta ehei.

 Ensimmäinen omakoti oli Tampereen Kalevassa, Pellervonkadulla. Hyvällä pohjaratkaisulla varustettu 28,5 neliön parvekkeellinen ylimmän kerroksen yksiö. Asuin siinä lukion jälkeisen välivuoteni. Toinen omakoti oli 26,5 neliön ensimmäisen kerroksen (ei maan tasossa) yksiö Seinäjoen rumimmassa kerrostalossa. Viihdyin asunnossa ensimmäisen opiskelulukukauden jonka jälkeen muutin kesäksi vanhemien luo Tampereelle. Toisen lukuvuoden syksy-helmikuuksi palasin vielä samaan asuntoon, toki yhden kuuden viikon jakson asuin Pietarsaaressa vuokraamassani yksiössä, kun täytyi työharjoittelu saada suoritettua. 

Toisen lukuvuoden maaliskuun alusta muutin ihan Seinäjoen keskustaan, Luomanrantaan. Tämä 7. kerroksen parvekkeellinen ihastuttava 31,5 neliön yksiö oli minulla opiskeluiden loppuun asti eli parisen vuotta. Lukuun ottamatta yhtä kesää, jolloin alivuokrasin Luomanrannan asunnon ja muutin Laurin kanssa kesäksi Tampereen Ruotulaan Ritakadulle 35 neliön parvekkeelliseen rauhalliseen kerrostaloon. Viime vuoden lopussa irtisanoin Luomanrannan asunnon, tein valtavan myyntityön jotta pääsin eroon kaikista turhista huonekaluista ja muutimme viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä ensimmäiseen viralliseen yhteiseen kotiin Tampereen Ruotulaan. Tässä 43 neliön parvekkeellisessa tilavassa asunnossa olemme asuneet virallisen epävirallisesti tähän päivään asti. Lauri on asunut työsuhdeasunnoissa Vantaalla ja Hämeenlinnassa maaliskuusta lähtien. Minä puolestani touko-kesäkuun Töyrynummella Helsingissä, heinäkuun Ruotulan kämpässä ja nyt elokuusta lähtien Punavuoressa Helsingissä. Meidän tavarat ovat siis asuneet Ruotulan kämpässä ainoastaan ja hieman kalliiksi varastoksi sitä kutsummekin. Nyt kuitenkin ensi viikonloppuna on aika siirtää tavarat Ruotulasta varastoon ja vaihtaa kotikaupungiksi Helsinki.

Lokakuusta eteenpäin meidän koti on virallisesti Punavuoren 11 neliön yksiö. Sillit suolassa asutaan siis loppu vuosi, toki yksinhän minä täällä asustelen viikot kun Lauri on työsuhdeasunnossa. Vuoden alusta koitamme löytää asunnon, jossa oikeasti viihtyisimme useamman vuoden, niin että siitä seuraava muutto olisikin sitten jo mahdollisesti omaan omistusasuntoon.

Lyhyesti sanottuna olen asunut viimeisen kuuden vuoden aikana yhdeksässä eri asunnossa. Muuttaminen, tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen, reppu selässä matkustamisen ja tavarat ympäri suomea levitettynä asumisen alka alkaa käymään jo hieman hermostuttavaksi. Onneksi se kuitenkin loppuu pian!

Onko joku muukin samaa mieltä että muuttaminen ja tavarat leväällään asuminen on aivan perämettästä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti