Ihminen on luotu vaakatasoon
Lähdettiin perjantaina työpäivän päätteeksi Parkanoon. Oltiin jo etukäteen sovittu, että viikonlopu on pyhitetty levolle ja rentoutumiselle. Ja jotakuinkin se niin taisi mennäkin.
Heräsin pitkästä aikaa samaan aikaan kuin Lauri. Istuin aamupalapöydässä pitkän kaavan mukaan ja pötkötin vielä sohvalla ennen puolen päivän ulkoilua. Sillä aikaa kun minä ulkoilin, Lauri laittoi lattialmmitystä kuntoon, korjasi lamppua ja teki kaikkia minulle nou nou juttuja.
Iltapäivällä joku kavensi lehtipinoa, joka olikin ehtinyt kasvaa mukavasti kahden kuukauden aikana...
Joku aloitti kutomaan tämän talven ensimmäisiä villasukkia...
ja minä vain olla möllötin, surffailin netissä, luin blogeja, makasin vaakatasossa ja nautin rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Parkanossa oli ihan talviset tunnelmat, vajaa viisi senttiä lunta ja hieman pakkasta. Alkuillasta suunniteltiin meidän tammikuun reissua ja illalla saunottiin pitkästä aikaa. Sauna teki tehtävänsä ja nukahdettiin valot ja tv päällä ennen ilta kymmentä.
Sunnuntaina meiniki jatkui samankaltaisena. Herätys vierekkäin, aamupala pitkällä kaavalla, jutustelua, pötköttelyä ja sitten ulkoilemaan. Iltapäivällä värjäsin hiukset ja pötkötin vielä hetkisen. Mutta jottei viikonloppu kävisi liian rentouttavaksi, niin täytyi lähteä takasin kotiin. Viideltä starttasi auto. Yksi matkustaja lisää Ylöjärveltä, Lauri hyppäsi pois Riihimäellä ja me loput kolme matkustettiin Helsinkiin asti.
15 yli kahdeksan hyppäsin Korppaanmäestä kymppiin ja kotona olin siitä puolen tunnin päästä. Suoriltaan oikeastaan sänkyyn, katsoin Koston ja sitten taas nukkumaan.
Viikonloppu, joka todella rentoutti ja antoi virtaa uuteen viikkoon ja harmaaseen loppu syksyyn, alkutalveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti