Kuinka saa mielen pahoitettua?
Kävin eilen katsomassa Jussi-gaalassa palkitun Mielensäpahoittaja elokuvan. Olen niitä ihmistyyppejä, jotka alkavat heti elokuvateatterista ulospäästyään ajattelemaan elokuvan kohtia oman elämän näkökulmasta. Tällä kertaa elokuva antoi kaksi ajatuksen aihetta, mitä parisuhde tarkoittaa ja mistä sitä oikeastaan pahoittaa mielensä. Ensimmäiseen en suinkaan aio takertua vaan haluan pohtia jälkimmäistä. Mistä minä pahoitan mieleni, muun muassa seuraavista asioista.
Kuuntelemattomuus - kerron jostakin minulle tärkeästä asiasta läheiselleni (mainitsen sen merkityksestä minulle ja toinen tietää että asia on tärkeä) ja hetkeä/ päivää / viikkoa myöhemmin mainitsen asiasta uudelleen, niin toinen on kuin ei olisi koskaan mitään kuullutkaan.
Tuputtaminen - oli sitten kyse ruoan tai rahan tuputtamisesta, niin se on ei ole mukavaa.
Suunnitelmien pilalle meno - olen suunnitellut etukäteen päiväksi jotakin ohjelmaa ja se torpataan ihan täysin. Toisinaan tai vähän liiankin useasti joudun pettymään, olen yrittänyt olla suunnittelematta etukäteen mitään tiettyä ohjelmaa tai toimintaa ja tehnyt asioita vaan spontaanimmin. Olen välttynyt pettymisiltä ja mielen pahoittamiselta.
Toista ei auteta hädässä - Ventovieras ihminen on kaatunut maahan ja muut ihmiset kävelevät vain ohi eivätkä tarjoa apuaan. Se saa raivon ja vihan ylitsepääsemättömäksi.
Kännipuhelut - yleisesti nämä puhelut ajoittuvat arki alkuiltaan tai viikonloppu aamupäiviin.
Tavarat lojuvat ympäriinsä - kahvikupit jäävät sinne ja tänne, roskia lojuu lattialla ja pöydillä, vaatteet ovat hujan hajan ja kun likaisia astioita ei vain voi laittaa ruuan jälkeen suoraan tiskikoneeseen vaan ne täytyy jättää tiskipöydälle lojumaan.
Liian aikaisin tarjottu apu - Hyviä esimerkkejä ovat elektroniikkalaitteet tai jonkun asian selvittäminen. Haluan ensin itse kokeilla ja yrittää, sitten heittää kerran ärräpäät ilmoille ja tämän jälkeen yrittää hetken kuluttua uudelleen. Vasta sitten on ”oikea” aika tarjota apua. Tässä se tämän naisen jääräpäisyys näkyy, menen vaikka läpi harmaan kiven, jos olen jotakin päättänyt. On harjoittelun paikka, ehkä olisi vain fiksuinta pyrkiä välttämään noita ärräpää vaiheita.
Minulta kysytään juuri herättyäni ”miten nukuit” tai toista tullessani ”millainen päivä oli”.
Vammaisia ihmisiä tai heidän tarpeitaan mollataan - Niitä kommentteja kun joku toteaa, miksi pitää olla matalia pankki- ja lippuautomaatteja, suuritekstisiä kylttejä, puheohjattuja hissejä tai ”miksi tuokin on suunniteltu noin, vammaisiako varten?”
Kiittämättömyys ja käytöstavattomuus - se kun ei kiitetä toista ruoasta, tehdystä työstä tai avusta; ei tervehditä rappukäytävässä, ei avata ovea takana tulevalle; ei sanota huomenta, heippa tai moikka kun tavataan aamulla tai lähdetään pois; sekä sitä että, ei katsota koskaan silmiin kun puhutaan toiselle.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti