24. heinäkuuta 2015

Muuttopuuhia

Muuttopuuhia
Tämä teksti on kirjoitettu täällä kodissa, entisessä lapsuuden kodissani, silloisessa vanhempieni yhteisessä kodissa ja nykyisessä isän kodissa Aittakadulla. Kirjoittaessani istuin vihreällä sohvalla juoden aamukahvia ja nauttien aurinkoisesta aamusta ikkunasta ulos katsoessani. Olen ajatuksissani.

Sinä kysyit yhtenä aamuna, "minkälaiset fiilikset minulle jäi tästä kodista silloin kun muutin pois ja mitä minä ajattelet tästä kotina nyt?" Taisin vastata että ihan hyvät fiilikset, aloin kuitenkin miettimään asiaa hieman syvällisemmin. Muistan hyvin sen ajan kun olin muuttamassa täältä pois. Lähtökohdat muutolleni olivat hieman erilaiset kuin sinulla nyt. Koin ettei minulla ollut tuolloin muuta vaihtoehtoa, sinulla taas opiskeluiden aloittaminen toisella paikkakunnalla on syynä muutolle.

Silloin, vuosia sitten. Sopiva asunto löytyi heti ja sain asunnon haltuuni elokuun alussa. Odotin muuttopäivää innolla enkä kokenut ikävöiväni tänne. Pari viikkoa ennen virallista muuttoa asuntoon tehtiin pientä remonttia. Vietin kaikki päivät töissä käyntiä ja uintiharrastusta lukuun ottamatta asunnolla. Lopun ajan pakkailin tavaroitani innolla täällä. Osaan kuvitella sinun fiilksiäsi tästä kaikesta, kun on paljon hoidettavia asioita ennen kuin pääsee muuttamaan. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja 16. elokuuta muutin pois täältä.

Oma elämä omassa kodissa lähti hyvin käyntiin. Arki sujui ja pystyin taas hengittämään. Sain tehdä asiat niin kuin halusin ja olin haaveillut. Kävin pesemässä pyykkini täällä, koska omaa pesukonetta e ollut. Siinä mielessä olin riippuvainen vielä säännöllisestä käymisestä täällä. Sinä taas lähdet aivan toiselle paikkakunnalle ja tänne noin vain tuleminen ei ole yhtä helppoa kuin minulla silloin. Olin lisäksi isän yrityksessä töissä joten näin vanhempiani lähes päivittäin. Viikonloppuisin kävin yleensä yhtenä päivänä syömässä täällä. Otin siis pehmeä laskun omilleni muuttamisen kanssa, sinä taas lähdet hieman radikaalimmin. Parasta oli se että jos täällä ei huvittanut olla kuin pari tuntia niin pystyin lähtemään pois kun siltä tuntui. Asuin vihdoin omillani, mikä tuntui äärettömän hyvältä.

Minkälaiset fiilikset minulle jäi tästä kodista silloin kun muutin pois?
Silloin ajattelin saaneeni vanhemmiltani kaiken mitä tarvitsin jotta osaan lähteä rakentamaan omaa itsenäistä elämää. Tästä kodista jäi silloin mieleen kaikkien erilainen elämänrytmi, vanhemmilta saama huolenpito ja neuvot, erityisesti isän antamat neuvot ja se että jouduin jättämään sinut sinne. Kaikki elivät niin omaa elämäänsä. Minä harrastin kilpauintia ja kävin lukiota. Kotona olin vain ilta kahdeksan ja aamu seitsemän välillä. Isä oli kaikki päivät töissä. Äiti kaikki päivät töiden jälkeen kotona. Sinä taas vietti paljon aikaa ystäviesi kanssa, harrasti siinä ohella myös kilpauintia ja olit yläkoulussa. Etkä sinäkään kotona juurikaan ollut. Teimme perheenä hyvin vähän yhdessä mitään. Hyvä jos kerran viikossa edes söimme yhdessä.

Vanhemmilta saatu huolenpito ja neuvot olivat arvokkaita. Aina oli ruokaa jääkaapissa, vaatteet oli puhtaat ja oli rahaa tehdä asioita, matkustella ja ostaa tavaroita joita tarvitsi. Nyt minun täytyi itse huolehtia että jääkaapissa on ruokaa, vaatteet tulee pestyä ja että raha riittää myös matkusteluun ja muiden asioiden ja tavaroiden hankintaan. Sama on sinulla edessä, hieman täytyy miettiä enemmän mitä tekee, koska tekee ja millä rahalla.

Isältä olin saanut vuosien mittaan erilaisia neuvoja,
"- muista laittaa aina rahaa säästöön,
- havainnoi!,
- tänne voit aina tulla oli tilanne mikä tahansa,
- älä tee niin kuin me olemme äitisi tehneet, vaan tee niin kuin me olemme opettaneet, neuvoneet ja pyytäneet,
- pidä huolta itsestäsi
- äläkä ikinä unohda siskosi"
joista olen tänä päivänäkin pyrkinyt pitämään kiinni. Sinusta eroon joutuminen oli kuitenkin "ikävin" fiilis täältä pois muuttamisessa, jotenkin olin kuvitellut että saisin sinut mukaani. Mietin monesti nukkumaan mennessäni, miten sinä pärjäät ilman minua. Kokonaisuudessaan tästä kodista jäi hirmuisesti hyviä fiiliksiä mutta myös paljon huonoja fiiliksiä. Ne kaikki kuuluvat minun elämääni, mutta niitä huonoja fiiliksiä olisi saanut olla vähemmän.

Mitä minä ajattelen tästä kotina nyt
Vaikea kysymys vastattavaksi muutamalla lauseella tai vastattavaksi yleensäkin. Tämä on koti johon on helppo tulla ihan koska vaan, tänne on aina tervetullut ja täällä on turvassa. Täällä on kaikki mitä tarvitsen. Elämänrytmit ovat edelleen kaikilla omansa, se ei ole muuttunut mihinkään. Täällä saa olla oma itsensä ja tehdä mitä tykkää. Täällä on tapahtunut paljon muutoksia lähtöni jälkeen. Äiti on muuttanut pois ja pian muutat sinäkin, isä jää aivan yksin. Yhtä asiaa en pysty kuvittelemaan, sitä ettei isä asuisikaan täällä. Täällä on minun lapsuus, näiden seinien sisällä. Suurin pelkoni (ehkä myös sinunkin) on että jonakin päivänä tänne tullessa isä ei enää ole täällä. Täällä nauretaan, itketään ja eletään enemmän kuin silloin kuin asuin täällä. Täällä elää ikuisesti minun ja muutaman muun elämä. Tämä paikka on minun koti, minun virallinen toinen koti, joka ottaa aina avosylin vastaan.

Kotoa pois muuttaminen on samalla hyvä että huono asia. Se on suuri elämänmuutos, joka vaatii aikaa ja ajatuksia. Se avaa oven uudelle elämälle, uudessa paikassa. Se tuo mukanaan paljon hyvää ja jonkun verran huonoa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tiedän, tänne voin aina tulla takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti