Se Toimi(i)

Se Toimi(i) 

Siinä se nyt vihdoinkin on,
valkoisella keittiön pöydällä.
Se on Tuula Pöyhösen käsialaa, 

ja jo nyt klassikko. 

Se on ajaton. 

Se on markiisia ja patinoituvaa parkkinahkaa. 

Se on täydellisen sopiva, 

ja siellä on kaikelle omapaikkansa. 

Se on kolmitaskuinen sekä sisältä että ulkoa. 

Se on neppareilla ja vetoketjulla kiinnittyvä. 

Se on ikuisesti kestävää rakkautta ensisilmäyksellä, 

 ja kaiken lisäksi se on rakkauden rakkaudesta antama.

<3

25/50

25/50

Kiteytettäköön eilinen päivä sanoihin, "Vähän on paljon, te ihanat tyypit, kiitos" Kiipeilyä, naurua, itsensä haastamista, hyvää ruokaa ja lasi viiniä, ihania lahjoja, paljon kivoja sanoja, te tyypit ja Helsinki. Kiva olla minä ja täällä.

Kesän 2015 bucket list - Tulokset

Kesän 2015 bucket list - Tulokset

Julkaisin kesäkuun 13. päivä kirjoituksen Kesän pläänit jossa oli 32 erilaista asiaa jotka aion tänä kesänä tehdä. Nyt reilut 11 viikkoa myöhemmin on hauska katsoa, mitä tuli tehtyä ja mitkä jäivät tekemättä. Aion... 

Olla kesälomalla 30 päivää, 27.6 lähtien - Kesäloma tuli, oli ja meni nopeasti.

Uida meressä ja järvessä useamman kuin kaksi kertaa kesän aikana - Talviturkin kävin kastamassa yhdellä iltalenkillä Hietsussa ja noin puolena tusinana kertana oon käynyt samalla rannalla aamulenkin ohessa uiskentelemassa. Viilentää kivasti! ^^ Rannalla en makoillut kertaakaan.

Urheilla yöllä yöjuoksun tai -pyöräilyn merkeissä - Yhden kerran kävin pyöräilemässä kymmenen jälkeen illalla.

Mennä (ehkä) Puistobluesiin Järvenpähän - Ehkäksi se jäikin, tänä vuonna porukkaa ei saatu kasaan Bluesseille.

Syödä kesäherkkuja: vartaita, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, täytettyjä paprikoita, grillattua kanaa - Vartaita en syönyt kertaakaan, tuoreita suomalaisia vihanneksia kylläkin, täytetyt paprikat jäivät haaveeksi ja grillattua kanaa söin olemattoman vähän. Joten en katso tämä toteutuneen.

Opetella käyttämään ompelukonetta, viime ajokerrasta on vierähtänyt pian kymmenisen vuotta - Ompelukone tuotiin Tampereelta kotiin ja tuunasin yhdet farkkushortsit ja ompelin yhden pussukan äidille.

Mennä kerholle tanssimaan - En käynyt baarissa kesän aikana lainkaan.

Olla kesälomalla paljon poissa kotoa - No en minä täällä ihan hirveän montaa yötä kyllä nukkunut. Tampereella nukuin suurimman osan öistä lomalla, peräti 14 yötä.

Mennä piknikille - Yhden yhtään kertaa ei tullut piknikillä istuskeltua.

Saada vihdoin oman luonnollisen värisen tukkani takaisin - Ei ihan, mutta melkein. Seuraavan kampaajakäynnin jälkeen syyskuussa minulla on vihdoin oma naturellin värinen tukka.

Viettää Juhannuksen Parkanossa - Jo neljäs juhannus putkeen.

Käydä veneilemässä - Koska kävin kesän aikana Parkanossa kahtena viikonloppuna ja mökille en päässyt kertaakaan niin jäi veneilytkin vain haaveeksi.

Juoda aamukahvit ulkona, aina kun on mahdollista - Join peräti 6 kertaa aamukahvit terassilla/ parvekkeella versus viime kesän 30-40 kertaa. Aamut on ollut niin perkuleen kylmiä, että ei ole huvittanut värjötellä minkään viltin allakaan.

Käyttää rahaa maltillisesti - Yllättävää kyllä miten vähän rahaa meni viime kesään verrattuna. Säästöpossu kiittää.

Katsella auringonlaskua Malminkartanon huipulla - Kesäloman viimeisen viikonlopun lauantaina poljettiin pyörillä mäen alle ja käveltiin portaat ylös mäen päälle.

Mennä äidin kanssa Tammelan torille - Käytiin äidin kanssa heinäkuussa yhtenä torstaiaamuna.

Kerätä marjoja pakkasen täyteen - Delegoin homman muille. L osti mansikat kaupasta (jotka on itse asiassa pian jo syöty minun toimesta) ja poimi mustikassa Parkanosta. L:n äiti poimi mustaviinimarjat pensaasta. Hienosti hoidettu siis! ^^

Mennä serkkuni häihin - Älyttömän kauniit ja mukava henkiset häät, yksi kesä kohokohdista.

Saunoa rantasaunassa - no mutta ei tänä kesänä. Ensi kesänä sitten.

Juoda viintä silloin tällöin - Taisin peräti kolme lasillista juoda kesän aikana.

Viettää muutaman päivän tutustuen Lahteen - En mukamas sinnekään kerinnyt.

Juhlia 25. syntymäpäivääni - Vietetään tänään pienellä porukalla mukava päivä.

  Viettää aikaa ystävien kanssa - Toteutui kyllä mutta hyvin minimalistisessa mittakaavassa.

Matkustaa Roomaan - 9.-12.7. Ehdottomasti kesän yksi viidestä kohokohdasta.

Valokuvata kesän tapahtumia - Kamera on kyllä räpsynyt huolella ja valokuvia on kertynyt runsaasti. Kuvia kertyi kesän ajalta reilusti yli 600.

Osallistua Paroonin Markkinoille - Olin kyllä kyseisenä ajankohtana Parkanossa mutta en markkinoilla.

Saada rusketusraitoja muuallekin kuin nilkkoihin - Ensimmäiset rajat taisi tulla virallisesti Roomassa mutta nyt elokuun aikana kauniiden ja aurinkoisten ilmojen siivittämänä päivetyin ihan mukavasti.

Mennä auttamaan isää töihin - Harmittaa etten ehtinyt mennä silloin kun apua olisi kaivattu.

Vierailla Turussa - Nooh... olen pettynyt itseeni etten Turussakaan vieraillut yhden ainutta kertaa.

Nähdä ihmisiä joita en arkena ehdi nähdä - Näin kyllä paljon ihmisiä (etenkin sukulaisia) joita en ollut nähnyt pitkiin aikoihin.

Mennä Weekend Festivaaleille - Olin Weekendeillä lauantaina tamppasmassa ihan muutaman tunnin. Yksi kesän upeimmista muistoista ja hetkistä.

Ja mikä tärkeintä, aion rentoutua ja ladata akkuja - Tämä kyllä toteutui niin täydellisesti, yöunet oli pidempiä ja lepoa tuli ihan riittämiin. Nyt jaksaa taas edes muutaman kuukauden eteenpäin. 

Aikomisistani toteutui 20/32. Aika säälittävän paljon jäi asioita tekemättä jotka olisin kyllä ihan hyvin ehtinyt ja pystynyt tekemään. Jääkööt ne sitten ensi kesän bucket - listalle.

Syksyn pläänejä

Syksyn pläänejä 

Kesää on jäljellä enää kolme päivää ja syksy tekee sateineen tuloaan. Syksy on kaunista aikaa ruskan takia. Puista tulee koruttomia ja joka puolella näyttää avarammalta ja erilaiselta. Kotona täytyy sytyttää aamulla valot että näkee eteensä. Illalla ei ole enää valoisaa kun menee nukkumaan ja pussilakanan sisään täytyy ujuttaa täytettä lämmikkeeksi. Pitkähihaiset vaatteet saa siirtää vaatekaappiin käden ulottuville. Sandaalit täytyy muistaa vaihtaa tennareihin tai kumisaappaisiin. Ja pian on jo niin syksyistä että pyöräillessä täytyy käyttää aamuisin valoa, takeissa roikuttaa heijastimia ja vaatekaupoille juosta ostamaan läjä uusia pipoja, hanskoja ja huiveja. 

Syksy tuo tullessaan muutoksia liikuntaan. Työmatkapyöräily jatkuu lumen tuloon asti, viime vuonna työmatkapyöräily loppui joulukuun toisella viikolla. Osa aamulenkeistä vaihtuu aamusaliin, myös illalle tulee salitreenejä. Olen asettanut itselleni liikuntahaasteen. Tavoitteena on saada vatsalihakset näkymään selkeästi joulukuun puoleen väliin mennessä. Sen haasteen toteuttaminen alkaa 1. syyskuuta ja treenejä on kolmesti viikossa. Osan treeneistä olenkin jo suunnitellut ja osa valmistuu tulevan viikonlopun aikana. 

Lisäksi yritän löytää loppuvuonna jonkun uuden harrastuksen jota on yhtenä iltana viikossa. Pyrin menemään Tampereelle useammin, myös Parkanossa ja Turussa aion vierailla. Ennen kaikkea haluan pitää kiinni saavuttamastani arkirytmistä, ruokailuista, unen laadusta ja ONNELLISUUDESTA. 

Mukavaa syksyn alkua kaikille ^^

Halauksen voima

Halauksen voima

"Se on Hali, 

aina kun käytät sitä, 

saat minulta halin." 

Halin antaminen on tapa josta pidän. Se on merkki välittämisestä ja aidosta kiinnostuksesta toisesta ihmisestä. Se piristää (aina) päivää, auttaa huonona hetkenä ja sillä osataan yllättää. Usein se antaa voimaa ja energiaa, toisinaan taas tunteen korvaamattomuudesta. Olen kiitollinen jokaisesta halista jonka saan. 

Nyt on ikioma Hali, ainakin kotona omalla paikallaan jos ei kaulassa. Halipulan iskiessä apu löytyy läheltä.

Heitän halihaasteen! Halatkaa kymmentä eri ihmistä seuraavan 10 päivän aikana ja miettikää, mitä tunteita halaaminen tuottaa. ^^ 

Lumoava - Hali/ Heikki Hartikainen, syntymäpäivälahja äidiltä.

Kakskytviis

Kakskytviis

"Avatessani silmät, 
takaovi on auki. 
Sängyssä tuulee, 
odotan sen olevan koleaa, 
 ei kuitenkaan. 

Tunnen kaikkien olevan läsnä, 
tajuan haaveilevani. 
 Vain yhden kupillisen kaadan, 
 sen tavallisen. 

Näin hyvin pienesti juhlistan, 
täytän kakskytviis. 
Kerran ainoastaan, 
vain tänään." 

25 vuotta sitten synnyin Kuopion Yliopistollisessa keskussairaalassa 3650g painoisena, 53cm pituisena ja mustalla vajaan 2cm tukalla varustettuna. 24 vuotta sitten täytin vuoden. Minulla oli mustanruskeat yli olkapäiden ulottuvat hiukset ja ylläni oli valkoinen kirsikoiden somistama kukkamekko. 23 vuotta sitten täytin kaksi. 22 vuotta sitten täytin kolme. 21 vuotta sitten täytin neljä. 

20 vuotta sitten täytin viisi ja meidän perheeseen oli syntynyt keväällä toinen lapsi, pikkusiskoni Helka. 19 vuotta sitten täytin kuusi, olin aloittamassa esikoulua Pappilan kartanolla. 18 vuotta sitten täytin seitsemän, olin aloittamassa yhdeksättä päivää ekaluokkaisena Takahuhdin alakoulussa Jaana Toivosen luokalla. 17 vuotta sitten täytin kahdeksan ja opin vihdoin lukemaan pitkän harjoittelun ja erityisopetusen jälkeen. 16 vuotta sitten täytin yhdeksän, olin mennyt kolmannelle luokalle, minulla oli alkanut englannin kielen opiskelu ja luokanopettajani oli vaihtunut Timo Rauhaniemeen, pitkään ja hassuun mieheen. 

15 vuotta sitten täytin kymmenen ja minulla oli isot lastenkutsut kotona. Äiti oli ostanut meille popcornia ja äiti sanoi kiukkuisesti juhlien jälkeen ”ikinä en osta enää popcornia lastenkutsuille kun niitä saa kerätä joka puolelta vielä monta viikkoa kutsujen jälkeen”. 14 vuotta sitten täytin yksitoista, näihin aikoihin aloitin kilpauintiharrastuksen Pyynikin uimahallissa Tampereen Työväen uimareiden riveissä. 13 vuotta sitten täytin kaksitoista, olin lähdössä leirikouluun. 12 vuotta sitten täytin kolmetoista, minut laskettiin teini-ikäiseksi, siirryin alakoulusta tien toiselle puolelle Ristinarkun yläkouluun. 11 vuotta sitten täytin neljätoista. 

10 vuotta sitten täytin viisitoista ja olin päässyt juuri ripille. 9 vuotta sitten täytin kuusitoista, olin aloittanut vastikään peruskoulun viimeisen luokan ja pohdinnan, mikä minusta tulee isona. 8 vuotta sitten täytin seitsemäntoista, olin aloittanut opiskelut Kalevan lukiossa ja vedin elämäni toiseksi hirveimmät kännit Jalkasaaressa Rosendahlin rannassa. Kiitos Roope ja Juho kun huolehditte minusta, teidän puhelahjojen ansiosta säästyin poliisiautolta ja Paussilta. 7 vuotta sitten tulin täysi-ikäiseksi. Sain ajokortin ja oman auton. 6 vuotta sitten täytin yhdeksäntoista, olin päässyt pari kuukautta aiemmin ylioppilaaksi ja synttäreiden aikaa muutin pois kotoa lopullisesti. Myöhemmin syksyllä lopetin kilpauinnin. 

5 vuotta sitten täytin kaksikymmentä, vedin ne kännit nro. yksi, "Hilma, vieläkö putoo Tequila?", muutin Fysioterapiaopintojen perässä Seinäjoelle ja aloitin ammattikoreakouluopinnot KGF18-ryhmässä. 4 vuotta sitten täytin kaksikymmentäyksi, olin aloittelemassa toisen vuoden ammattikorkeakouluopintoja, samaisena kesänä olin tavannut L:n. 3 vuotta sitten täytin kaksikymmentäkaksi, vietin kesän Tampereella ja minulla oli uusi perheenjäsen Kääpiöpinseri Luna ja teimme L:n kanssa ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan Barcelonaan. 2 vuotta sitten täytin kaksikymmentäkolme, palasin näihin aikoihin takaisin Seinäjoelle fysioterapiaopintojen loppurutistusta varten. Kesän olimme asuneet L:n kanssa yhdessä Tampereella, lisäksi pyhitin koko kesän lomailulle ja opinnäytetyön teolle. Vuosi sitten täytin kaksikymmentäneljä, asuin työsuhdeasunnossa Punavuoressa 11 neliön koirankopissa ja sain samoihin aikoihin kuulla että minut vakinaistettaisiin myöhemmin syksyllä tai alkutalvesta Rinnekoti-Säätiössä. 

Nyt olen kaksikymmentäviisi, taas vuoden vanhempi enkä osaa siitä sen enempää kertoa vielä tässä vaiheessa.

Raaka-aineet viikonlopulle

Raaka-aineet viikonlopulle

- pari hyvää treeniä

- maltillista auringon ottoa parvekkeella muutama tunti päivässä

- haaveilu Fredan sisustusliikkeissä

- ensi viikonlopun lauantain toiminnan suunnittelua

- uuden viileämmän peiton hankinta

- jääkylmä suihku juuri heräämisen jälkeen

- yötanssit pimeässä ennen nukkumaan menoa

- kaksi pitkää videopuhelu murujen kanssa

- valokuvaton some

- hyötyliikuntaa pyöräilemällä keskustaan

- pötköttelyä sängyssä

- aamiainen parvekkeella kertaa kaksi

- ollaan vapaita -leffa

- jalkakylpy

- syksyn treenien suunnittelu

- ja edelleen aurinko, aurinko ja aurinko teki tästäkin viikonlopusta muistettavan

Tästä voi jatkaa hyvillä fiiliksillä tulevaan viikkoon ^^

Unettomuus

Unettomuus 

”Kello on vähän yli seitsemän illalla, olen ihan valmis nukkumaan, sinnittelen kuitenkin juuri ja juuri kahdeksaan. Nukahdan heti! Herään reilua tuntia myöhemmin, valvon kolme varttia. Nukahdan taas ja herään tunnin päästä, valvoakseni kolme varttia. Kello on 23.50. Nukahdan joskus vähän puolen yön jälkeen, herään yhdeltä, puoli kahdelta, kahdelta, kolmelta, neljältä ja jo viideltä soittaakin kello. Nukuinko taas yhtään?” 

Suurin piirtein ja jotakuinkin tällaisia ovat yöni olleet. Unia en nähnyt yli vuoteen, REM-unta tuskin myöskään. Kokeilin mielestäni aivan kaikkea, jotta saisin nukutuksi. 

Nukkumista... 

– villasukat jalassa 

– lyhythihaisessa yöasussa, pitkähihaisissa yöasuissa 

– unimaski päässä 

– lattialla 

– valkosipulin kynsi tyynyn alla. 

– kuunnellen rauhallista unimusiikkia 

– kyljellään, vatsallaan, selällään 

– alasti 

– ilman täkkiä 

– sängyn oikealla puolella, vasemmalla puolella. 

– ikkuna auki, ikkuna kiinni. 

– sohvalla 

Kokeilin myös ennen nukkumaan menoa... 

– juoda lämmintä maitoa 

– rentoutusmusiikkia 

– rankkaa liikuntaa 

– ottaa melatoniinia ja unilääkettä

– saunomista 

– kirjan lukemista 

– rauhoittavaa teetä 

– valvoa ja mennä vasta myöhemmin nukkumaan 

Kävin... 

– psykologilla 

– ilta joogassa 

– ryhmärentoutuksessa 

– tutkimuksissa 

...mutta mikään ei auttanut!

Lopulta en enää vain jaksanut, luovutin osittain. Olin sairastellut ja joutunut olemaan töissä pois useasti. Suorastaan vitutti soittaa esimiehelle että en pysty tulemaan töihin kun olen taas kipeänä. Ravasin viime keväänä lääkärissä erilaisissa tutkimuksissa kuin lokki roskakorilla yrittäen löytää perheelleen ruokaa. Tutkimuksista ei ollut apua... 

Nyt kolmisen kuukautta myöhemmin tilanne on toinen. kesäkuussa tilanne alkoi helpottaa, heinäkuussa se parani entisestään. Nyt elokuussa ajatus nukkumaan menemisestä ja nukkumisesta herättää onnellisuutta ja rakkautta. Olen nukkunut elokuussa laskujeni mukaan monta yötä niin etten ole herännyt kertaakaan.

Miten tässä näin kävi? Kesän aikana olen pohtinut paljon muun muassa sitä miten, miksi ja mistä stressaan, miten oppisin elämään niin etten huolehtisi liikaa muiden asioista, miten olisin onnellisempi, kuinka oppisin nauttimaan arjesta ja välillä sen tuhottomasta tylsyydestä, kuinka oppisin hallitsemaan turhautumisen ja toisinaan voimakkaan ahdistuksen tunnetta siitä miksi mikään ei mukamas riitä. Isoja asioita ja niiden työstö vaatii edelleenkin paljon aikaa ja ajatusta. Unettomuuteni suurin syy on ollut läheisen ihmisen vakava vammautuminen ja se etten ole käsitellyt asiaa mitenkään. Vähän samalla tavalla kävin sen kuin oman silmäsairauteen sairastumisen kanssa. En käsitellyt sitä! Silloin en toki kärsinyt unettomuudesta mutta tuolloin oli paljon muita ongelmia. Miettikää, että päiväkirjan kirjoittamisen, uudelleen blogin pitämisen, monien kymmenien stressistä ja läheisen ihmisen vammautumisesta kertovan kirjoituksen ja huolettomammin elämisen ansiosta olen saanut yöuneni takaisin. Olen itsekin huomannut että olen ollut paljon iloisempi, hymyillyt ja nauranut enemmän mutta olen myös tunteillut paljon enemmän. Olen ollut äärettömän herkillä toisinaan, olen pillahtanut itkuun pahanmakuisen aamukahvin, L:n laiskuuden ja ratikasta myöhästymisen takia. Itkeminen ja tunteiden purkaminen on tehnyt hyvää ja aion jatkossakin harrastaa itkemistä kun se tuntuu auttavan vaivaan kun vaivaan. 

 Mitä tästä kaikesta opin? Asioista täytyy puhua, varsinkin silloin kun niistä ei haluaisi tai pystyisi puhumaan. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne, koskaan ei ole liian myöhäistä tai liian aikaista kuunnella, olla vain läsnä.

Ne kaksi sanaa, jotka kuka tahansa haluaisi toiselta kuulla.

Ne kaksi sanaa, jotka kuka tahansa haluaisi toiselta kuulla. 

"Sinulle, joka et ole täällä kokoajan: 

 Ne tietyt aamut, huokauksia ja tiedottomuutta. 

Pääsi on tyynylläni, kuin salaa vieraissa. 

Kätesi osuu minuun, kuin ilmoittaisit minulle olemassaolostasi. 

Siinä sinä olet, vain niinä tiettyinä aamuina." 

-Minä

Mikä pelastaa väsyneen aamun? mikä piristää uupunutta fiilistä aamulenkin jälkeen? mikä muistuttaa olemassaoloni tärkeydestä? mikä kertoo hänen pehmentymisestä? mikä antaa voimaa tähän päivää ja viikkoo, sekä seuraavaan kuukauteen, syksyyn ja itseasiassa koko elämään?...

 ... Se kun sinua muistutetaan ehkä oikeasti helpoimmalla, nopealla, vaivattomalla, äänettömällä ja muiston jättävällä tavalla. Kirjoittamalla lapun, jossa lukee muutamalla sanalla jotakin, mikä saa hymyn huulille ja sydämen pamppaamaan. Se aiheuttaa väistämättä hyvän mielen. 

Ihmiiset muistakaa toisianne myös arjen kiireen keskellä. Silloin kun yhteistä aikaa ei niin paljon ole. Silloin kun tuntuu ettei ole muuta tapaa muistuttaa toista hänen olemassa olonsa tärkeydestä. Ja ennen kaikkea silloin kun sanat ovat aitoja.

Materiaa

Materiaa

Aamulla tuntui ihan syksyltä lähtiessäni aamulenkille vähän ennen kuutta, ylläni oli samanlaiset vaatteet kuin monena aamuna kesän aikana, shortsit ja pitkähihainen juoksupaita. Oli jotenkin hirvittävän kylmä, hanskat olisi tarvinnut olla käsissä ja tuntui että shortseista olisi tarvinnut saada puntit vedettyä nilkkoihin asti. On vain yritettävä totuttautua ajatukseen, että syksy tulee halusin sitä tai en.

Mistä pääsenkin sujuvasti (sujuvaa tämä ei kyllä ole nähnytkään) jo pitkään kysymyksiä herättäneeseen asiaan, pukeutumismateriaan (=vaatteet, kengät, laukut, asusteet ja korut). Lieko tuo edes suomenkielen sana!

Viime torstaina siivosin kotona vaatekaapit, taas kerran. Pinotin L.n t-paidat ja pitkähihaiset omiin pinoihinsa ja t-paidat vielä erikseen yksiväristen ja printtien pinoihin. Omat t-paidat mahtuivat yhteen pieneen vetokoriin, mutta neuleet ja colleget olisivat sen sijaan tarvinneet paljon lisää rekkitilaa. Siivottuani kaapit sain taas jostakin kaivettua kysymyksiä... Kysynpähän vaan itseltäni, L:lta ja teiltä: Mihin mies tarvitsee 42 t-paitaa? tai nainen 33 laukkua? Entä miksi minulta löytyy 35. samanmalliset mutta eriväriset stringit? Joku ehkä saattaa nyt miettiä omaa vaatekaappiaan ja sen sisältöä, mutta syystäkin. Eikö vähemmälläkin pärjäisi?!

Ihmettelen monien ihmisten eritoten useiden naisten kohdalla sitä, miksi ostaa viikottain uutta pukeutumismateriaa? Miksi ostaa edullista ja huonolaatuista pukeutumismateriaa viikottain kun voisi säästää tai ostaa harvemmin hieman kalliimpaa ja parempilaatuista? Miksi ostaa massatuotantotuotteita kuin kaupat on pullollaan paljon parempaakin? Miksi haluatte näyttää samalta kuin kadulla vastaan tulevat? Miksi ostaa ylipäätänsä niin paljon pukeutumismateriaa kun viikossa ja kuukaudessa riitä päivät että kaikkia ehtisi käyttämään? Miksi, miksi ja miksi?

Monta hyvää kysymystä jotka esitin myös itselleni, joita nyt yritän teille avata. Tämän vuoden osalta en tiedä summaa siitä, paljonko rahaa on kulunut keskimäärin kuukaudessa pukeutumismateriaan. Vuonna 2013 kului keskimäärin 247,50€/ kk (18% kk menoista) ja vuonna 2014 262,40€/ kk (21% kk menoista). Tänä vuonna kuluttaminen on ollut huomattavasti pienempää, koska rahaa on jäänyt enemmän säästöön ja pukeutumismaterian määrä ei ole kasvanut samalla tapaa kuin kahtena edellisenä vuonna. Heitän arvion että tällä hetkellä pukeutumismateriaan kuluu kuukaudessa noin 150€.

Miten teen ostoksia? Suosin laatua ja sellaisia pukeutumismateriaa joita ei ole kaikilla. En esimerkiksi käytä H&M, Veromodan, Onlyn enkä Vilan pukeutumismateriaa. Kolmen viimeisimmän merkin vaatteita en osta niiden huonolaatuisuuden ja massakäytön takia. H&M:n vaatteista löytyy sukkia tai jotakin yksitäisiä perustoppeja ja urheiluliivejä, mutta ei enempää. Käytän Marimekon, Niken, Haglöfsin, Pull and Bearin, Tommy Hilfigerin, Maison Scothin, Vansin, Bianco Footwearin, Peak Performancen, Conversen, Björn Borgin ja Vagabondin pukeutumismateriaa. Nike on toki kärsinyt hieman inflaatiota, mutta en vaihda merkin laadukkuuden takia. Nike kestää mitä vain! Ostan pukeutumismateriaa hieman harvemmin, mutta ne ovat laadukkaampia ja myös usein hieman kalliimpia (Pull and Bearia lukuun ottamatta) eikä niitä ole jokaisella vastaan tulijalla. Pyrin lisäksi ostamaan puuvillatuotteita ja aitoa nahkaa. Jos löydän kaupasta ihanan näköisen Acryl-neuletakin, vaate jää ostamatta. Tai jos löydän täydellisen tekonahkalaukun, laukku jää ostamatta. En myöskään osta mitään kopiomerkkejä. Tuotteen aitous on minulle ehdotonta. Kuukausittaista euro määrää nostaa siis tuotteiden korkeampi hinta, laatu korvaa määrän. Se on se tuotteen halpuus joka saa tekemään heräteostoksia!

Koen tekeväni järkeviä ostoksia mihin vaikuttaa moni edellä mainitsemistani seikoista. Tiedostan myös hieman keskitasoa kalliimman makuni. Mutta hyvinä esimerkkeinä ovat Niken 7 vuotta sitten ostamani juoksuhousut, joita on pesty satoja kertoja. Tai Peakiltä ostamani fleecetakki, joka on edelleen käyttökelpoinen. Tai Haglöfsin GoreTextakki, joka on todella vedenpitävä eikä hiosta. Tai kaikki ne Marimekolta ostamani takit ja mekot, jotka ovat ajattomia, pesun kestäviä ja joita ei ole jokaisella vastaan tulijalla.

Keskiviikkona ostin Vagabondin kengät, joiden ostoa olen jo pidemmän aikaa miettinyt. Vagabondin kengät ovat laadukkaita ja hintalaatusuhde on kohdallaan. Toki ostamani kengät ovat tällä hetkellä myös monella muullakin naisella. Ostopäätökseen vaikutti kuitenkin enemmän laatu, käyttömahdollisuudet sekä kenkien ajattomuus. Todella harkitsin kenkien ostoa ennen kuin nyt sattumalta kävelimme siskoni kanssa Forumin Vagabondin kivijalkaliikkeen ohi, sovitin kenkiä ja sitten vain ostin ne.

Oletko sinä koskaan miettinyt missä materia on valmistettu? Onko hintalaatusuhde kohdallaan? Onko kyseessä massatuote? Miten tuote kestää pesua? Tarvitsenko tätä materiaa todella? Voisinko tällä kertaa säästää ja ostaa myöhemmin paremman ja laadukkaamman materiatuotteen? Mikä todella vaikuttaa sinun ostopäätökseesi?

Kuulumisia

Kuulumisia

Ihan mahtavaa huomenta kaikille. Kello on vähän yli kuusi aamulla, taivas on sininen, aurinko valaisee puiden latvat noustessaan ja on viikonloppu edessä, woop ^^. L nukkuu sikeästi (taas hän on valloittanut tyynyni, as always!!) ja minä aamuvirkkuna otan omasta ajasta kaiken irti. Rakastan aikaisia aamuherätyksiä (myös viikonloppuna), jos joku ei vielä sitä tiennyt.

Tänään ja tänä kesänä yleensäkin olen rakastanut yli kaiken kun olen saanut katsella aamulla ikkunasta ulos kun aurinko nousee. Toki osina aamuista katselen sitä aamulenkin lomassa. Mutta niinä aamuina kun on se ”The Suomen kesä” ovat aamut silti omalla tavallaan kauniita. Ne ovat kauniita, jos katsomme ja päätämme että ne on kauniita. Säätä kun kukaan meistä ei pysty muuttaman.

Tällä viikolla on ollut jotenkin aivan superfiilis kokoajan. Yhtenä isoimpana tekijänä superfiiliksiin on nukkuminen. Olen ensimmäistä kertaa YLI 365 PÄIVÄÄN nukkunut yöni valvomatta ja heräämättä kymmentä kertaa. Siis mitä?!... En tiedä mistä ne yhtäkkiä tupsahtivat, mutta totta se on. En jollakin tapaa ole vielä edes kunnolla tajunnut, että pystyn, osaan ja voin nukkua yöni valvomatta ja heräämättä kymmentä kertaa. Vihdoin sanan nukkuminen ääneen sanominen tuntuu mukavalta suussa. Lisäksi viikko on antanut paljon lämpöä ja aurinkoa, töissä on ollut leppoisaa, vapaa-ajalla on ollut rentoa, liikunnan harrastaminen ei ole ollut pakkopullaa (on tuntunut pitkästä aikaa ihan älyttömän helpolta juosta) ja mieliala on ollut kaikin puolin tasainen.

Arkipäivien liikunnat:
Ma: 105min juoksu
Ti: 75min juoksu + 60min työmatkapyöräily
Ke: 75min juoksu + 15min tehovatsat
To: 60min juoksu + 15min tehovatsat + 65min työmatkapyöräily
Pe: 75min juoksu + 45min RPV-sali

Juoksupainotteista treenaamista ollut jo pidemmän aikaa. Salitreenaaminen on edelleen kesäunilla, mutta se herää kun on siihen valmis. Itsensä pakottaminen salille saa vaan vihaiseksi, joten pysyn sieltä niin kauan pois kun siltä tuntuu.

Yöunien lisäksi hyvää fiilistä on tuonut kivuton vatsa ja turvotuksen vähentyminen, keskiviikon treffit siskon kanssa, ulkoilu työpäivän lomassa, ehdottomasti tämä come backin tehnyt KESÄ ja tietty se että ollaan taas L:n kanssa molemmat kotona.
- vatsa on ollut talveen ja kevääseen nähden paljon parempi, vaikka huonoja jaksoja on sattunut väliin. Loppu talvi ja alkukevät olivat aivan tuskaa, mutta kesäaika ja -loma näyttivät auttavan vatsaankin. Yleisesti sairastelu vatsan takia on vähentynyt ja olo on ollut paljon virkeämpi.
- tiistai-keskiviikkona sisko oli kavereidensa luona käymässä ja näin häntä töiden jälkeen keskiviikkona ennen kuin hän lähti takaisin Tampereella nauttimaan viimeisistä hetkistä ennen Turkuun muuttoa.
- töissä on ollut aivan huippua, ollaan ulkoiltu ja nautittu kesästä asiakkaiden kanssa.
- kesästä olen nauttinut muutenkin, tiistaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa tänä kesänä lähteä pyöräilemään töihin (klo. 7.25) ilman pitkähihaista vaatetta (miettikää vasta nyt elokuussa).
- viikon hyvän fiiliksen kruunasi eilisen illan hyvin tehty sali (oksennusta lukuun ottamatta) ja kotiin tultua L tuli hetken päästä reissuhommista kotiin.

Nämä asiat, nämä pienet arkiset asiat, nämä tavalliseen arkeen ja elämään kuuluvat asiat ovat tehneet minut onnelliseksi. Arki on oikeasti aika huippua, vaikka se ei maanantaiaamuna siltä koskaan tunnukaan. Nyt kuitenkin jatkan aamufiilistelyä, katselen ikkunasta kun aurinko maalaa valolla puut latvasta maahan asti, kuuntelen lehtien huminaa avoimesta ikkunasta, lähden pian ulkoilemaan ja aloittelen viikonlopun viettoa.

Nauttikaa ja olkaa onnellisia ^^

Pakko tehdä näin, ei ole muuta oikeaa tapaa - Naurettavat neuroosini

Pakko tehdä näin, ei ole muuta oikeaa tapaa - Naurettavat neuroosini 

Uskokaa, niin työelämä ja kehitysvammaiset aikuiset ovat opettaneet minua enemmän kuin olisin voinut koskaan uskoa. Kehitysvammaisten kanssa loppu kädessä mitään ei kannata suunnitella toteutettavaksi tietyllä tavalla, koskaan ei saa olla pakko tehdä tietyllä tavalla ja aina on olemassa monta oikeaa tapaa tehdä jokin asia. 

Menneen kesän aikana olen tehnyt enemmän ja enemmän itsetutkiskelua psyykkisellä tasolla ja todennut että, nyt on viimeistään aika heittää hyvästit "pakko tehdä näin, ei ole muuta oikeata tapaa" -ajatusmaailmalle. Kun siihen kerta työelämässä pystyn, niin minun on pystyttävä myös siviilielämässä. 

Seuraavat lauseet herättävät minussa lähinnä huvitusta ja naurua. Miksi ihmeessä asioita ei mukamas voi tehdä kun tällä tietyllä tavalla. 

– Peitto on viikattava pystysuunnassa kaksin kerroin päiväpeiton alle. 

– Kananmunan keittäminen osa 1: munat laitetaan veteen heti sen jälkeen kun levy on laitettu päälle. 

– kaikkeen tekemiseen täytyy olla joku suunnitelma, spontaanisti tekeminen on hölmön hommaa. 

– Kahvinkeitin ladataan jo illalla valmiiksi vesineen ja puruine päivineen, aamulla sen tekeminen on liikaa aikaa vievää. 

– Lihapulliin ei laiteta mitään jauhoja. 

 – Ruokakaupassa maksaminen rahalla tuntuu kortilla maksamista kammottavammalta. 

 – Tavallista kahvia ei voi juoda klo 16.30 jälkeen ettei mene yöunet.  

– Matkalaukku puretaan heti kun on päästy reissusta kotiin. Oli kyseessä lyhyt kotimaan viikonloppumatka tai pitkä ulkomaanmatka. 

– Kotiin ei voi tulla vieraita, ellei koti ole siisti. 

– Käsipyyhkeet vaihdetaan vähintään kerran viikossa. 

– Kananmunan keittäminen osa 2: munat säikäytetään keittämisen jälkeen. Toisin sanoen ensin kaadetaan kuuma vesi pois ja sen jälkeen lasketaan kylmää vettä parisen kymmentä sekuntia päälle. 

– Hampaat pestään aamulla vasta meikkaamisen jälkeen. 

– Mukien ja lasien täytyy olla astianpesukoneessa tietyssä järjestyksessä, samanlaiset mukit ja lasit vierekkäin. 

– Porkkanalaatikkoon ei laiteta riisiä. 

– Kaulahuivi laitetaan takin päälle. 

Otan itselleni pienen haasteen ja kokeilen tehdä asioita eri ja uudella tavalla. Katsotaan kuukauden päästä miten asiat ovat edenneet ja miltä asioiden tekeminen eri tavalla on tuntunut. Katsotaan näyttääkö se maailma erilaiselta tehdessä ne asiat eri tavalla.

Mustikkakanelijäätelö

Mustikkakanelijäätelö

Tarvitset: 

1 dl tuoreita mustikoita 

2 dl rasvatonta maitoa 

ripaus kanelia 

4 kpl muotteja 

blenderi

1. Mittaa mustikat, maito ja kaneli valmiiksi. 

2. Ota blenderipurkki. Kaada maito, mustikat ja kaneli blenderipurkkiin. 

3. Sekoita blenderillä 15 sek, jotta maito vaahdottuu. 

4. Kaada valmis jäätelömassa heti muotteihin ja pakasta. 

5. Anna jäätyä pakkasessa yön yli ja nauti kahvin tai teen kanssa.

Ravintosisältö 66ml mustikkakanelijäätelö: 

 21kcal

0,1g rasvaa

3g hiilihydraatteja

1.4g proteiinia

0,04g suolaa

WKND 2015

WKND 2015

En löydä sanoja, siksi vaikenen.

DIY: Farkkushortsit - Minä vs. ompelukone

DIY: Farkkushortsit - Minä vs. ompelukone
En olisi uskonut pystyväni ja moni ihmetteli etukäteen kertoessani aikeistani.

Muutama vuosi sitten ostamani täydelliset farkkushortsit meni pilalle kun pesukone repi reisissä olleet revityt kohdat rumiksi. Shortsit olivat pari kesää kaapissa, käytin yhden tai kaksi kertaa ja aina harmitti se pesukone case. Nyt kesäkuussa laitoin ne töihin yhtenä päivänä ja ajattelin ääneen, ”tänä kesänä näille täytyy tehdä jotakin”. Samoihin aikoihin äiti antoi luvan ottaa häneltä ompelukone, koska hän ei pysty enää ompelemaan. 

Kävin tämän viikon keskiviikkona Tammiston Marimekon outletissa ostamassa erilaisia pieniä kankaan paloja. Pari viikkoa sitten ompelukone tuotiin häkkivarastoon ja eilen L haki sen sieltä. Kaivoin ompelutarvikelaatikosta lankaa ja nuppineuloja. Tässä vaiheessa paljastettakoon, että olen ommellut ompelukoneella viimeksi kahdeksannella luokalla, vuonna 2005. Silloin silmäni olivat vielä terveet ja näkökyky normaali. Tänään otin haasteen vastaan, hieman skeptisenä ja lähes puolisokeana. Minä jolta kirjan lukeminenkaan ei enää onnistu ilman suurentavaa aparaattia. 

Valmistelin ompelukoneen käyttövalmiiksi, ylä- ja alalangan laitto tuli selkäytimestä, lanka neulan silmään ykkösellä ja tuntui kuin mitään kymmenen vuoden ompelutaukoa ei koskaan olisi ollutkaan. Shortsit pöydälle, Fiskarsseilla reikien reunat siistiksi ja sopivan kokoisten kangaspaikkojen leikkaus Marikankaasta. Kangaspaikat reikien kohdille nuppineuloilla kiinni, pari harjoitusommelta ylimääräiseen kankaaseen ja sitten itse shortsien ompeluun.

Muutama huokaisun ja perkeleen jälkeen aikaa oli kulunut puoli tuntia, shortsit olivat paikatut ja ylläni.

Mitä tästä opin? En saisi ikinä aliarvioida itseäni ja kykyjäni, otan vastaan muiden skeptisyydet ja ennakko-olettamukset välittämättä niistä. Uskon itseeni ja kokeilen mihin pystyn. Yrittänyttä ei palkita! Uskon edelleen vahvasti että pystyn tekemään monia muitakin asioita, joihin olen luullut etten näkövammani takia pysty. Kaikki voi todella olla mahdollista.

Tarvikkeet:
vanhat farkkushortsit,
Fiskarssin sakset, 
harmaata lankaa, 
15 nuppineulaa, 
Marimekon Bottna sisustuskangaspaloja,
ompelukone, 
noin. 45 min aikaa
ja reipasta mieltä.

Sen välkkeessä aamuyöllä

Sen välkkeessä aamuyöllä

Heräsin eilen aamuyöstä vähän neljän jälkeen tuttuun mutta samalla vieraaseen ääneen. Pidin silmiäni vielä hetken kiinni ja vain kuuntelin. Pian avasin silmäni, koti oli pilkkopimeä. Nousin istumaan sängyn reunalle säpsähtäen samanaikaisesti, Se tuli sisään avoimesta parvekkeen ovesta herättäen minut hetkessä täysin. Se oli kuitenkin vielä kaukana merellä. Nostin kaikki verhot ylös, kävelin kolme porrasta ylös ja menin parvekkeelle viltin alle istumaan. Se oli jotenkin uskomattoman täydellinen hetki. Hetken oli aivan hiljaista, linnut eivät laulaneet eikä auton ääniä kuulunut, vain yöperhonen pyrki parvekelasien huonommalle puolelle. Katsoin sisälle tyhjään kotiin, säikähdin Sen maalatessa taidetta seinille. Olin ehkä kymmenen minuuttia paikallani ja vain ihastelin, sitten menin sisälle. Kahvinkeitin oli omatoimisesti keittänyt herkkukahvia. Kaadoin kahvin rakkausmukiin ja menin takasin parvekkeelle. Siinä vain istuin, nautin ja ajattelin, istuin näin ainakin kolme varttia.

Se oli tullut lähemmäksi, Se väläytteli lisää. En uskaltanut laittaa sisälle valoja päälle, en raaskinut pilata Sen ilakointia. Huomasin ensimmäiset pisarat, hetkeä myöhemmin pisarointi yltyi monsuunimaiseksi rankkasateeksi. Pelkäsin (pienen hetken) olla yksin kotona, Se tuli lähemmäksi ja lähemmäksi minua. Pisaroita ilmestyi parvekelaseihin enemmän ja enemmän, taivas välkehti solkenaan ja Sen jyrinä tuntui jatkuvan selkärankaani asti. Se oli ylläni, Se oli kesän ensimmäinen näkemäni, kuulemani ja tuntemani Ukkonen.

Olin sananmukaisesti kotona. Tuntui kuin olisin palannut omaan entiseen sielunmaisemaani. Sinne missä satoi aina kaatamalla, oli säkkipimeää enkä tiennyt mitä pystyisin millekään tekemään. Kylmät väreet vain tulivat ja menivät. Tajusin olevani oikeasti entistäkin onnellisempi. Ymmärsin elämässä kaiken olevan mahdollista, olevani oikeasti vahva. Olevani minä, jonka täytyy hyväksyä itsensä tällaisena kuin nykyään olen. ^^

Tämä aamu

Tämä aamu

Tämä aamu on ensimmäinen tämä aamu, en ole tätä koskaan tavannut. Tänä aamuna tuntuu vatsassa vieraalta, muistuttaa eilisistä uutisista. Tämä aamu kuulostaa kuorsaukselta ja kellon tikitykseltä, niin kuin isän luona. Ja tämä aamu on totuus täydellisestä rauhallisuudesta.

Tämä aamu on saman näköinen kuin moni aamu tänä kesänä, pilvinen ja harmaa. Tänä aamuna tuoksuu eiliseltä bisseltä ja vastakeitetyltä kahvilta, tuo mieleen tämän talon tällaiset aamut. Miltei ainut tuttu asia tässä aamussa, hiljaisen puheen sorinan lisäksi.

Tämä aamu muistuttaa miten jokainen aamu olisi parasta aloittaa, rauhallisesti ja kiireettömästi. Tämä aamu on ainut tämä aamu, en näe sitä enää tämän aamun jälkeen.