27. syyskuuta 2015

Ihan pihalla

Ihan pihalla

 Rentouttava ja aurinkoinen viikonloppu alkaa olemaan takana päin Parkanossa. Huonosti nukutut yöt, Keskisen ostosreissu ja päiväkahvit pihakeinussa ovat takana ja parin tunnin päästä kohti kotia ^^

24. syyskuuta 2015

Työ ja koulutus

Työ ja koulutus 
Olen ollut nykyisellä työnantajallani pian puolitoista vuotta. Ammatillista kasvua on tullut hurjasti. Olen saanut roppakaupalla itsevarmuutta ja ottaa kaipaamaani vastuuta. Olen entistä määrätietoisempi ja olen saanut tehdä töitä huipputiimissä ja lisäksi työnantaja on tarjonnut lisäkoulutusta enemmän kuin kuvittelin. Olen saanut tehdä työstä oman näköistäni peilaten asiakkaiden tavoitteisiin ja minun mielenkiinnon kohteisiin. 

Olen kuitenkin miettinyt kouluun hakemista. Miettinyt erilaisia yliopisto ja YAMK mahdollisuuksista Helsingissä ja Tampereella. Miettinyt sellaista lisäkouluttautumista että voisin lähitulevaisuudessa toimia esimies- tai muissa "korkeamman" asemaan työtehtävissä. Olen miettinyt jopa työntekomahdollisuuksia Tampereella ja monen moista muuta vaihtoehtoa. 

Työnteko tuntuu hyvältä, vaikka viime aikoina se on toisinaan ollut hieman kuormittavaa. Toistamiseen, huipputiimimme on auttanut minua ymmärtämään että olen juuri siellä missä minun pitääkin olla. Joka maanantaiaamun ärsytyksestä huolimatta töihin on lähes poikkeuksetta ollut ihana mennä. 

Minulta on monesti kysytty miten viitsin tehdä työtä josta minulle maksetaan huonommin (todellisuudessa käteen jää parisataa vähemmän) kuin alalta, johon olen kouluttautunut. Tämän lähes puolen toista vuoden töissäolon aikana en ole hetkeäkään katunut päätöstäni. Teen mieluimmin työtä vakituisessa työsuhteessa, pienemmällä palkalla, vähemmällä stressillä ja kiireellä sekä ihanien ihmisten kanssa versus että tekisin työtä omalla alalla, korkeammalla palkalla, hirveessä kiireessä ja ylikuormitettuna sekä 100% todennäköisyydellä työpaikka ei olisi vakituinen. Totta kai olisi mukavaa että palkka olisi korkeampi, mutta no can do ja valitettavasti jos joku ei vielä tiennyt niin Suomessa ei työnteolla rikastu vaikka se palkka olisikin parisataa enemmän. 

Jos ja kun joskus lähden nykyisestä työyhteisöstä pois niin melein voin sanoa että yhtä hyvää tiimiä en löydä oli palkka sitten parisataa huonompi tai tonnin parempi.

Muistaatehan, että 
Blogi muuttaa uuteen ositteeseen
viikon päästä torstaina 1.lokakuuta,

21. syyskuuta 2015

Nimi vaihtuu - Blogin muutto

Nimi vaihtuu - Blogin muutto
Tyttö ja reppu blogin tie on tullut päätökseensä nimen osalta. Tyttö ja reppu bloginimellä aloittaessani asuin vielä seinäjoella ja reissasin kokoajan Tampere-ParkanoSeinäjoki akselilla enk oikein tiennyt mihin elämä vie. Nyt kun elämä on varsin tasaantunut niin haluan aloittaa kirjoittamaan omalla nimellä. 
Blogi muuttaa uuteen ositteeseen
hilmaiida.blogspot.fi
torstaina 1.lokakuuta, 
sitä ennen linkkiä klikkaamalla saat tekstin "blogi on pistettu". Torstaina 1. lokakuuta viim. lo. 8.00 blogi löytyy uudesta osoitteesta ja vanha linkki ilmoittaa ”blogi on poistettu”.

Toivottavasti löydätte perille ^^

20. syyskuuta 2015

Sinun naurussa on valoa

Sinun naurussa on valoa 

Viime viikolla muistin yllä olevan hymyn olemassa olon. Hymyn jonka luulin kadottaneeni. Hymyn jonka näkeminen omilla kasvoilla oli kaunista. Hymyn joka pulppusi onnellisuutta. Kyseinen päivä oli tärkeä. Näin henkilön, jonka luulin kadottaneeni. Mutta kun tapasimme ensimmäistä kertaa miltei pariin vuoteen, ihan kuin sitä aikaa ei olisi välissä ollutkaan. Yhtä spontaanisti halasimme, juttelimme ja katsoimme toisiamme. Siinä hetkessä tajusin, että enää en aio häntä kadottaa. Tajusin, että minulla on tässä maailmassa sittenkin se The soulmate person. Henkilö, jonka voin tulevaisuudessa tarpeen tullen kuvitella lapseni kummitädiksi tai kaasokseni ja henkilöksi, jonka kuuluu kulkea mukana vuodesta ja hetkestä toiseen. 

Vielä syvemmin hymyilystä. Minusta hymyily on yksi perus arvoistani. Hymyily on merkki kiitollisuudesta, hyvyydestä, aitoudesta, rakkaudesta hyväksynnästä ja onnellisuudesta. Hymyilen kiitettäessä, saadessani kehuja, hyvästä ruoasta ja hyvin leikatuista hiuksista. Hymyilen omalle kauneudelle ja itsevarmuudelle. Hymyilen aina vain aidosti. Hymyilen rakkaudesta ja rakkauden kokemisesta, hyväksynnän merkiksi ja onnellisuuden sinetiksi. Hymyilen koska hymyily lisää onnellisuutta ja hyvää elämää. Uskallan hymyillä koska voin sisäisesti ja ulkoisesti päivä päivältä paremmin ja koska minulla on elämässä kaikkea mitä tarvitsen. Minulla on elämässä ylä- ja alamäkeä, mutta who cares. Ilman niitä en olisi minä ja tässä. 

Miksi sinä hymyilet?

19. syyskuuta 2015

Iltarutiinit

Iltarutiinit

Syksyn tultua ja iltojen hämärryttyä arki-illoista (ja miksipä ei myös viikonloppuilloista) tulee erilaisia. Keväällä ja kesällä iltojen ollessa valoisia nukkumaan meno on haastavampaa. Mutta ketä nyt nukuttaa kun aurinko vielä paistaa kahdeksan ja yhdeksän aikaa ja pimennysverhojen alas vetäminen tuntuu rikolliselta. Eikä sitä valoisaan aikaan edes huomaan, kun kello onkin jo yhdeksän.

Iltarutiinit, niistä haluan kertoa! Ne on aamurutiinien jälkeen toinen merkittävä osa arkeani. Ja niillä on ollut varmasti vaikutusta unenlaatuni parantumiseen ja sitä myötä onnellisempaan ja terveempään elämään. Niin kuin moni varmasti tietää ja samalla ihmettelee aikaisia aamuherätyksiäni niin myös aikainen nukkumaan meno ihmetyttää. Voisin kuvata olevani pikkulapsi, joka käsketään kahdeksan jälkeen nukkumaan ja joka herää aamulla liian aikaisin vanhempien mielestä. ^^

Iltarutiinien "tekeminen" alkaa tavallisesti vähän ennen seitsemää arkena, jolloin käyn suihkussa (ellen jo heti töiden jälkeen ole käynyt) ja puhdistan kasvoni, suljen tietokoneen, katson kalenterista seuraavan päivän työvuoron, mietin päässäni päivän liikunnat läpi, katson vaatteet valmiiksi töitä ja liikuntaa varten, pakkaan laukun/ repun jos sellaista tarvitsen ja ajastaan kahvinkeittimen valmiiksi. Tässä vaiheessa kello on tavallisesti hieman yli seitsemän. Syön ehkä jotain pientä iltapalaa ja pesen hampaani, ja mikäli L ei tee pitkää työpäivää niin viestitetään ja joskus toisinaan (ihan liian harvoin) otetaan videopuhelua. Vähän ennen kahdeksaa vedän verhot alas, laitan puhelimen lataukseen ja tarkistan, että herätyskello on varmasti soittamassa. Sitten sukellan peiton alle ja sometan hetken aikaa pädillä. Laitan L:lle hyvän yöntoivotukset ja lasken pädin lataukseen sängyn viereen lattialle ja alan nukkumaan. Yöunet ovat pituudeltaan noin kahdeksan tuntia. Unta tulee tarpeeksi ja arki rullaa hyvin.

Tämä on tietoinen valintani, josta pidän kiinni vaikka L olisikin arkena kotona. Viikonloppuisin sama kaava toistuu, mutta nukkumaan meno tapahtuu tuntia tai kahta myöhemmin.

16. syyskuuta 2015

13. syyskuuta 2015

Tyhjä syli

Tyhjä syli
Tässä teille kirja, joka itkettää runsaasti, antaa voimaa vaikeisiin hetkiin, kertoo taistelusta, kuvittaa kuolemaa, antaa vertaistukea, on elämää sekä auttaa ymmärtämään paremmin lapsensa menettäneitä.

Olen seurannut Kaisu Jouppia Instagramissa pitkään ja Snapchatissa vähemmän aikaa. Kun kuulin hänen kurjan ilmestyneen, en jäänyt miettimään tilatako kirja vai ei.

Saatuani kirjan käteen se oli 48 minuuttia ja kirja oli luettu kannesta kanteen. Silmät aivan punaisena ja pala kurkussa. En ole koskaan lukenut hienompaa kirjaa. Suosittelen!

10. syyskuuta 2015

100 %:sti luonnolliset

100 %:sti luonnolliset 
Viime joulukuun alussa varasin kampaajan, malttamattomana odotin uuden vuoden aaton aaton asti. Perhosia vatsassa menin kampaajan tuoliin ja käskin leikata lyhyesi, lyhyeksi ensimmäistä kertaa kuudennen luokan jälkeen. Samalla hiukset värjättiin viimeisen kerran (vaalealla) hiusvärillä. Tammikuun lopulla tulin siihen tulokseen etteivät vaaleat hiukset ole minun juttuni ja päätin etten enää värjää hiuksiani ollenkaan. 

Joulukuun jälkeen olen käynyt kampaajalla seitsemän kertaa (ja tänään oli se seitsemäs kerta) jolloin värjättyä hiusta on pudonnut lattialle ja hiukset ovat olleet hieman eri sävyiset joka kerran jälkeen. 

Tänään, 8½ kuukautta myöhemmin lattialle putosi viimeiset värjätyt hiukset. Nyt minulla on täysin luonnollisen väriset hiukset. Ne tuntuvat luonnollisilta ja näytän ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen niin luonnollisesta kuin vain voin. Nämä hiukset ja tämä väri, rakkautta kaikessa täydellisyydessään. Kampaajan sanoja lainaten, "ne ovat kantajansa näköiset". Hiukset ovat miltei samalla tavalla kuin aina aiemmin leikattu, sivuilta otettu ehkä 2 mm lyhyemmäksi.

Rehellisesti, mitä pidätte? 

Made by Oona, Hair Design Helsinki

8. syyskuuta 2015

3½h

3½h
Mitä ehtii tehdä kolmessa ja puolessa tunnissa? Olen se joka menee arki-iltana kahdeksalta sänkyyn ja nukahtaa jo ennen yhdeksää, se joka nauttii herätä kukon laulun aikaan ja se joka harrastaa liikuntaa ennen töitä.

Jos työt alkavat kahdeksalta, minä herään puoli viideltä. Jos sataa kaatamalla vettä, minä lähden aamulenkille jos niin edellisenä iltana olen päättänyt. Jos ei huvita juosta, menen 400m päässä sijaitsevalle kuntosalille. Jos en halua juosta tai mennä salille, saatan joko pitää lepoaamun tai treenata Jätemäen portaissa ENNEN TÖITÄ. Olen harrastanut tätä kolme ja puoli tuntia ennen töiden alkua heräämistä nyt reilut viisitoista kuukautta. Harrastan aamuliikuntaa siis 4-5 arkiaamuna viikossa, yleensä neljänä. Opiskeluaikoina kävin 1-2 kertaa viikossa aamulenkillä ennen koulun alkua, mutta olen todennut pitäväni enemmän päivittäisen liikunta-annoksen tekemisestä jo aamulla. On sitten töiden jälkeen mukavampi kun voi tehdä mitä haluaa, eikä tarvitse välttämättä enää tehdä mitään liikunnallista. Toki niitäkin päiviä on kun teen kaksi treeniä.

Kolmessa ja puolessa tunnissa ehtii juoda aamukahvin ja syödä aamiaisen, lukea uutisia/ blogeja ja kirjoittaa uusia blogitekstejä, viikata puhtaita pyykkejä kaappiin, tyhjentää/ täyttää tiskikonetta, kohdata vaatekriisin, nauttia hiljaisuudesta ja pimeydestä sekä vain olla ja möllöttää sohvalla. Rakastan pitkiä aamuja!

Onko jollakulla muulla tapana käydä aamuliikunnalla ennen töitä?

7. syyskuuta 2015

Ohikulkijan tuoksu

Ohikulkijan tuoksu
"Minä kohtasin sinut samalla ruokahalulla
jolla seitsemänvuotiaana söin sacherkakun,
ihmetellessäni sitä,
ettei kukaan muu sitä halunnut." 
- Katriina Ranne

Kirjojen, tai oikeastaan runoteosten lukemisesta on tullut yksi harrastuksistani ja intohimoistani. Heinäkuussa ostamani Juuli Niemen Tuhat tytärtä -kirja oli lähtölaukaus tälle. Nyt lukuvuorossa on Katriina Ranteen Ohikulkijan tuoksu, joka on täynnä rakkausrunoja niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Tiedä, vaikka joskus joutuisin ostamaan kotiin kirjahyllyn, kirjahyllyn kirjoja varten.

Vaikka kirjan lukeminen ilman apuvälineitä ei enää juuri onnistukaan, ellei fontti ole tarpeeksi isoa, niin en lannistu. Tässäkään kohtaa en anna heikon näköni vaikuttaa siihen mistä pidän, mistä saan iloa ja voimaa, mitä rakastan ja mitä todella tarvitsen ollakseni minä.

6. syyskuuta 2015

Vähän erilainen työpäivä

Vähän erilainen työpäivä
Koska: Eilen lauantaina
Missä: Majatalo Onnela, Tuusula
Ketkä: Rinnekoti-Säätiön työllistymistä ja osallisuutta tukevien palveluiden ohjaajat, esimiehet ja palvelupäälliköt.
Herätys aikaisin lauantaiaamuna, puoli kahdeksaksi Malminkartanoon työpaikalle ja siitä kimppakyydeillä Tuusulaan. Siinä oli päivän case.

Kehittämispäivä alkoi aamupalalla isossa kokoussalissa. Aamupäivän aikana palvelupäälliköt ja esimiehet esittelivät yksiköitään ja palveluitaan. Lisäksi talous- ja hallintojohtaja kertoi taloudellisista asioista.

Lounastauon jälkeen porukka jaettiin kolmeen kulttuurikävelyryhmään. Itse menin nopeimpien ryhmään ja lähdimme sateenvarjojen kera ulos.
Reilun tunnin kävelyn aikana pysähdyimme useaan otteeseen eri paikkoihin, jossa opas kertoi alueen/ rakennuksen historiasta.
Opaskierrokseen kuului mm. Halosenrannan, Lottamuseon ja Maanpuollustuskorkeakoulun alueen esittely. Taustalla sateisesta säästä huolimatta kaunis Tuusulanjärven maisema.
Kulttuurikävelyn jälkeen iltapäiväkahvit ja positiivisesta psykologiasta kertova luento.

Vaikkei aluksi manailin kehittämispäivän ajankohtaa niin päivä oli kuitenkin mukava, antoisa ja erilainen tavalliseen arkityöhön verrattuna. 

4. syyskuuta 2015

Ajattelin vaan, että onko ok…

Ajattelin vaan, että onko ok… 
… myydä mummulta saatu vohvelirauta joulupäivänä kun sen on saanut lahjaksi jouluaattona. Minä niin suuri vohvelien ystävä. 

…olla kateellinen lapsille siitä että heillä ei ole stressiä elämässään. 

…syödä viisi appelsiinia aamupalaksi. 

…kärsiä kotikoti ikävästä kesäloman jälkeen. 

…hommata selfiekeppi ja jättää käyttämättä sen takia että se on noloa. Minua pidettäisiin varmaan idioottina sellaisen hankkimisesta. 

 …että hankkii itselleen kuntosalijäsenyyden ja kärsii huonoa omaa tuntoa kun kuntosalilla käyminen tuottaa vaikeutta ja siitä syntyy päivittäin mielessä pyörivä stressin aihe. 

… vetää herneet nenään kun yrittää soittaa videopuhelua ja mikään palvelu ei suostu toimimaan jommalla kummalla puhelun osapuolella ja jättää juttelu väliin kokonaan. Ihan vaan koska nenä on täynnä herneitä. 

…laskea päiviä Sillan jatkumiseen. Okei, ensitreffit alttarilla alkoi onneksi tällä viikolla niin tuli elämään jotain TV sisältökin. 

…löytää pakastimesta neljä kuukautta sitten pakastettu kanapaketti joka on ostettu -30% hinnalla (kun nyt kerran halvalla) ja heittää se roskiin. kun kerta on opetettu että pari kuukautta pakastimessa maanneet ruuan saa heittää menemään. 

…lähteä töihin niin järkyttävällä kiireellä, että unohtaa laittaa rintaliivit päälle. 

…sanoa miespuoliselle työkaverille, ”voi kulta pieni” kun hän reppanana istuu toimistossa koneen ääressä ja tuskailee kun aivokapasiteetti ei riitä sähköpostin lukemiseen. 

…ihmetellä isosti sitä, miten joillain mummolla riittää mielenkiintoa valittaa (kirjoittaa lappu pyörän satulan päälle) kun pyörä on laitettu pyöräkellarissa 5 cm väärään kohtaan. 

…kaivata ajoittain kotikotiin ja haaveilla tulevaisuudessa samassa talossa asumisesta oman perheen kanssa. 

…luistaa illalla hampaiden pesusta sillä verukkeella, että reikiä ei ole ollut koskaan hampaissa. 

…olla niin koukussa omenoihin, että niitä lähdetään hakemaan kaupasta vaikka viidellä aamuyöstä. 

…valvottaa toista sen takia ettei saa itse nukuttua. 

…käyttää kymmenen vuotta vanhoja shortseja, vaikka niissä on haaravälissä 5cm halkaisijaltaan oleva reikä. 

…inhota niin paljon poronkäristystä, että oksentaa ennen kuin saa edes nielaistuksi. 

…että päivän paras hetki on se, kun saa herätä aamulla 4.30 ja olla ja möllöttää hiljaisuudessa juoden kahvia ja lukien blogeja. 

…etten raski ostaa 13€ maksavaa lohifilettä mutta 99€ juoksutakin kyllä raskin.
 
…et koen tarvitsevani nykyään lähes kaikkiin vaateostoksiini poikaystävän mielipidettä vaikka loppukädessä en piittaa hänen mieltymyksistään. 

…ajaa päin punaisia pyörällä kun liikennevaloissa seisoo äiti kahden lapsen kanssa ja opettaa lapsille miten liikennevaloissa tulee käyttäytyä. 

…viettää lauantai-ilta poikaystävän vanhempien kanssa istuen sohvalla kun tarjolla olisi rauhallinen rantasaunailta auringonpaisteessa. 

…tuntea palavaa rakkautta erilaisia vihkoja kohtaan ja osta niitä kaappiin seisomaan. 

…olla niin laiska rasvaaja, että jalkapohjat näyttää halkeilevalta mannerlaatalta. …pitää motkottaa siitä, että mies sanoo ehkä kerran puolessa vuodessa ne kolme sanaa. 

…selata päivittää Instagramia vähintään 10 minuutin välein kotona ollessa. …ihailla ihmisiä jotka osaavat rennosti nauttia elämästä, kuin itseäni joka elää elämää kuin viimeistä päivää. 

…pyytää tuparilahjaksi silitysrauta ja käyttää sitä kerran vuodessa, jos silloinkaan. 

…syödä monta rautavalmiste -kuuria putkeen ja todeta, että edelleen hemoglobiini 105. 

…haaveilla salaa laulajan urasta, muttei uskaltaa esittää edes onnittelulaulua omalle poikaystävälle tämän syntymäpäivänä. 

…mennä arkena kahdeksalta nukkumaan ihan vaan siksi ettei ole muutakaan tekemistä. 

…alkaa siivoamaan aina, kun joku ottaa päähän. 

…rakastaa palavasti vesisateella urheilua. 

…olla muija ja silti käyttää miesten huppareista vaikka mahtuukin niihin kolmeen kertaan. 

…pyytää miestä laittaan pyykit kuivumaan kun itse ei jaksa ja mennä salaa korjailemaan ne ”oikeaan” kuivausasentoon sen jälkeen. 

…haluta lopettaa juhlapäivinä tupakanpoltto, mutta sortua heti seuraavana arkipäivänä. 

…mennä uutena vuotena nukkumaan kymmeneltä vaikka koti on täynnä juhlakansaa. 

 …jos ei edes yritä jotakin repeteerausjuttua vaan pyytää heti miestä tekemään, koska ”tää on miesten homma”.

Näitä minä vaan olen kelaillut. Oletko sinä koskaan kelaillut samoja asioita? Onko sinulla joko onko okei mikä on jakamisen arvoinen? juuri nyt ehkä hitusen jopa häpeä itseäni että tohkesin julkaista listan, mutta tässä se nyt on ^^