Säästökuukausi

Säästökuukausi 

Mukavaa viikonlopun alkua täältä Parkanosta. Tultiin viettämään rauhallista viikonloppua arjen tohinan vastapainoksi ja tää on paikka, jossa oikeasti voi, saa ja pystyy ottamaan rennosti. Viimeistä lokakuun päivää viedään ja huomenna on jo marraskuu, ensimmäinen talvikuukausi. Sain lokakuun alussa idean että haluan toteuttaa jokavuotisen Älä Osta Mitään Ylimääräistä -kuukauden. Viimeiset pari kuukautta olen elänyt en niin kauhean säästeliäästi ja joulukuussa rahaa saa kulumaan joululahjoihin, joten säästökuukausi on hyvä viettää nyt tähän kohtaan.

Pakolliset menot (asumismenot, ruoka, puhelinlasku, kuntosalimaksu, julkinen liikenne) hoidan tietysti tavalliseen tapaan, mutta aion kiinnittää huomiota ruokaostoksilla kilohintoihin. Pyrin tekemään ruokaostokset isommissa kaupoissa sekä Lidlissä. Lisäksi ajattelin tuijotella postiluukusta tulevia tarjouslehtisiä. Ylimääräisiä menoja ovat vaate, kenkä, laukku ja muut asuste ostokset, leffassa käynti (mutta onneksi on sarjalippuja jäljellä), kodin ostokset (sohvaa ei lasketa, koska se ostetaan silloin kun se löytyy), mahdolliset yöelämän menot ja kauneudenhoitomenot (pois lukien pakollinen kampaaja) yms. Lisäksi aion varata kirpputoripöydän ja saada sitä kautta säästettyä rahaa entistä enemmän.

Olen kokeillut säästökuukausia aiemmin muistaakseni nelisen kertaa joutunut, ja varmasti joudun tälläkin kertaa, kärvistelemään ja tulen taas kiroamaan koko hienon ideani. Jokaisen säästökuukauden jälkeen on ollut hieno fiilis ja voi olla itsestään entistä ylpeämpi. Katsotaan sitten marraskuun viimeisenä tai joulukuun ensimmäisenä päivänä paljonko prosentuaalisesti säästin rahaa marraskuussa keskivertoo kuukauteen nähden.

Lähtekää joku muukin säästökuurille!

Lokakuun kohokohdat

Lokakuun kohokohdat

Tampere viikonloppu 

Vietin lokakuun alussa ihanan viikonlopun Tampereella perheen ja sukulaisten kanssa. Perjantaina istuttiin iltaa isän ja siskon kanssa, lauantaina käytiin mummulla ja olin loppupäivän äidin kanssa ja sunnuntaina käytiin vielä toisella mummulla. Iltapäivästä lähdettiin kohti Turkua, vietiin sisko kotiin ja jatkettiin Isän kanssa matkaa meille Helsinkiin. Isä jäi yöksi vietettiin isä-tytär iltaa. Ainoana miinuksena koko viikonlopussa ja reissussa oli kurkunpääntulehdus. Jouduin viikonlopun jälkeen olemaan muutaman päivän sairaslomalla kun ääntä ei meinannut tulla lainkaan. Tällaisia viikonloppuja lisää!

Musiikki

Päätin lokakuun alussa että työmatkapyöräily saa jäädä hetkeksi. Mikä tarkoitti että latasin Helsingin sisäisen lipun ja kuljen päivästä toiseen kuulokkeet päässää kuunnellen musiikkia. Lokakuu on ollut yhden sortin musiikkikuukausi. Olen löytänyt hirvittävästi uusia hyviä biisejä ja musiikin kuuntelu on tuonut helpotusta L:n ikävöintiin.

Kävelylenkit

Koska syksy on ollut niin kaunis ja ilmat ovat olleet lämpimiä, on ollut pakko harrastaa kävelylenkkejä. Sain jopa L:n innostumaan liikkumaan ja tehtiin yhdessä muutama kävelylenkki lokakuun aikana. Lokakuussa kävelykilometrejä kertyi työmatkakävelyn ja muiden kävelylenkkien ansiosta reilut 80 km. Kävelylenkkien aikana on tullut mietittyä paljon onnellisuutta ja sitä miten palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen.

L 25

Päivä, jolloin vein aamupalan sankarille sänkyyn, käytiin ulkona syömässä ja vietettiin rento sunnuntai. Ehkä se iloisen aurinkoinen syyssää ja onnellinen olo tekivät päivästä vieläkin muistettavamman. Illalla katsottu Seven pounds elokuva antoi niitin päivälle.

Omaa aikaa viikonloppu

Se oli lokakuun viimeinen viikonloppu, viime viikonloppu. Parasta viikonlopussa oli tehdä kaikkia asiat silloin kun huvitti. Sain kuunnella lempimusiikkia lujalla ja tanssia peilin edessä. Ei tarvinnut yrittää olla aamulla hiljaa, koska kotona ei ollut muita. Sain katsottua telkkarista minua viihdyttäviä ohjelmia ja sain jakaa divaanin vain itseni kanssa. Enkä muuten istunut koneen ääressä, vaan tein asioita joita en ole aikoihin tehnyt. Ennen kaikkea urheilin paljon, paljon normaalia viikonloppua enemmän. Kokonaisuudessaan tuli jollakin tapaa opiskeluaikojen viikonloput mieleen, jolloin L ei ollut paikalla.

Vain Minä -viikonloppu

Vain Minä -viikonloppu 

Miehen ollessa ties monennettako kertaa tämän syksyn aikana viikonloppu töissä ja minulle jäädessä vapaat kädet viikonlopun suhteen, päätin jäädä yksin Helsinkiin viikonlopuksi. Miten sain aikani kulumaan perjantai-illasta sunnuntai-iltaan?

- Pesemällä ja läjäämällä pyykkiä 

- neulomalla huivia, joka muuttui matkan varrella muuntautumiskykyiseksi talviasusteeksi, myöhemmin lisää tästä projektista

- kuuntelemalla musiikkia 

- tanssimalla peilin edessä 

- yöpyöräilemällä perjantai-iltana

- kirjoittamalla tulevia blogikirjoituksia 

- juoksemalla miltei puolimaratonin 

- käymällä Vallilan Stoorissa kirpputoriostoksilla 

- syömällä yksin lounasta parvekkeella viltin alla 

- katsomalla Possen perjantaisen jakson 

- neulomalla talviasustetta pidemmälle ja pidemmälle 

- paketoimalla joululahjoja :D Kyllä näin pääsi käymään 

- tekemällä My happy things -valokuva-albumia 

- pötköttelemällä divaanilla 

- käymällä lauantai-iltana tehojumpassa Easyfitillä 

- käymällä saunassa jumpan jälkeen 

- istumalla kynttilän valossa 

 - snäppäämällä normaalia viikonloppua enemmän

- heräämällä sunnuntaiaamuna viideltä

- kuuntelemalla radiota aamu kuudelta

- juoksemalla aamulenkin tihkusateessa

- neulomalla talviasustetta vielä lisää tunnista toiseen

- syömällä lounasta yhdeltätoista

- katsomalla Vain elämää Sannin päivän kaksi kertaa peräkkäin

- puhumalla äidin kanssa tunnin puhelimessa

- käymällä Marimekon Ystävämyynneillä Herttoniemessä

- istumalla kynttilän valossa ikkunan edessä ja katsellen kaatosadetta

- toteamalla, ihan huippu viikonloppu! ^^

Oikeasti aika onnelliseksi tekevä viikonloppu, onneksi on mahdollisuus viettää välillä viikonloppuja yksin. Ottamalla omaa-aikaa, se on tärkeää ja oikeutettua.

DIY: Vanhan mekon helma

DIY: Vanhan mekon helma 

(Perus)syksy saapui toissa päivänä kovan tuulen ja tihkusateen saattelemina. Mutta koska säälle meistä kukaan ei voi mitään niin annan asian olla enkä anna sille tämän enempää ajatuksiani. Etsin samaisena aamuna viimeisetkin huivit, pipot ja hanskat kaapeista ennen töihin lähtöä ja löysin tämän mustavalkoisen tuubihuivin. Se on vanha mutta kuitenkin uusi ja nyt tulee vinkki!

Kesäkuussa etsin kaapeista kesävaatteita ja löysin kolme vuotta vanhan Marimekon trikoo maksimekon. Mekko oli maksimittaisena mielestäni epäkäytännöllinen ja mummu teki siitä minulle lyhyen hellemekon, joka oi kesällä useasti päällä. Mekon helma sai uuden käyttötarkoituksen kun (pihein) mummu (maailmassa) keksi että ”siitähän voi tehdä sellaisen huivin mitkä ovat nyt nuorilla ihmisillä muotia.” Tällä kertaa yksi oli kaksi, sain täydellisen hellemekon sekä kivan tuubihuivin. 

Tuubihuivin ohje: 

 Tarvitset: trikoo maksimekon, ompelulankaa, sakset, nuppineuloja, ompelukoneen ja saumurin. 

1. Leikkaa maksimekko siihen mittaan kun tykkäät. 

2. Ota hameen helma työn alle. 

3. Siisti saksilla leikattu reuna saumurilla. Saumurilla ompelu ei ole välttämätöntä, mutta jos haluat lopputuloksen olevan siistimpi niin käytä! 

4. Käännä saumurilla siistitty reuna nuppineuloilla kiinni samanmittaiseksi kuin jo olemassa oleva reuna on. 

5. Ompele ompelukoneella samalta etäisyydeltä reunasta kuin jo olemassa oleva reuna on ommeltu. 

6. Tarkasta ompelujälki. 

7. Tuubihuivi on valmis!

Joten kirpparitavaroita kasatessa kannattaa todella miettiä, voisiko jostakin tehdä vielä käyttökelpoisen vaatteen tuunaamalla sen uudeksi. Tuubihuivin voi tehdä myös vanhasta miesten paidasta (mailtaan sopivampi kuin naisten) ja mikä ettei myös vanhasta hameesta. 

Stargardtin tauti - Edennyt?

Stargardtin tauti - Edennyt?

Siitä on reilu neljä vuotta kun istuin viimeksi silmälääkärin luona tutkittavana. Silloin Seinäjoen keskussairaalassa ja eilen Helsingin Silmäaseman silmäsairaalassa. Hakeuduin silmälääkärin näön heikkenemisen takia ja mielessä pyöri monta kysymystä: ”Onko silmäsairaus edennyt?, onko minulla jo toinenkin silmäsairaus?, paljonko näkö on heikentynyt?, onko tämä vain ikänäköä? vai mitä oikein on meneillään.” Haluan kertoa näinkin henkilökohtaisesta asiasta sen takia, että silmäsairaus ja sen kanssa eläminen on toisinaan aika raastavaa. Saan antaa vertaistukea ja saan itse kirjoittamisesta ja asioiden kertomisesta voimaa. Olen itse sairauden kanssa sujut ja mitä tahansa kysytään tai sanotaan niin en loukkaannu tai pelästy. Ei ole olemassa vääriä tai huonoja kysymyksiä. Näen ongelmat mahdollisuutena ja mahdollisuudet elämänä. IKINÄ ei saa lopullisesti lannistua.  

Ensiksi se karmein asia, mikä eniten toi miettimisen aihetta. Silmäsairauteni ei ole edennyt ja se on äärettömän helpottavaa kuulla. Silmänpohjissa näkyy edelleenkin runsaasti rosoisuutta, mutta sen määrä ei ole lisääntynyt. Mutta mistä sitten johtuu näön heikentyminen? Sitä ei osannut lääkärikään tarkemmin sanoa. Joka tapauksessa huoleen ei ole syytä. Mahdollisesti iän mukana tuleva näön heikentyminen on syynä siihen, että koen näön heikentyneen. Näön tarkkuus on pudonnut 0,1 molemmissa silmissä (2011: vasen 0,25/ oikea 0,16). Silmänpaineet normaalit 12/12 (12/12). Lasimääräykset vasen -1.00 ja +0.25 (+0.25) / oikea -0.25 ja +1.00 (+1.00), tarkoittaen että entisen lähinäön heikentymisen lisäksi minulla on myös kaukonäössä heikentymää. 

Näöntarkkuuden heikentyminen ei välttämättä lopu kohdallani vielä. Sitä ei tiedä miten huonoksi näköni iän myötä menee. Täysin sokeutumista tämän sairauden takia, ei tule. Mutta silmäsairauksia voi olla useita, joten kukaan ei tiedä lopputulemaa. Uusia silmälaseja en nyt kuitenkaan lähde hankkimaan vaikka kaukonäkö on heikentynyt, koska se on niin pieni heikentymä ja lasit eivät kuitenkaan korjaa silmäsairauden aiheuttamaa näköpuutosta. Joutuisin sitä paitsi hankkimaan kaksiteholasit tai vaihtoehtoisesti käyttäisin lukemisessa toisia laseja ja ulkona liikkuessani toisia laseja. Mutta mieli voi tietysti muuttua, mutta nyt keskityn vain näkemään ja elämään täysillä.

Hilmaiida

Merimies kirpputorilta

Merimies kirpputorilta

Opiskeluaikana kadehdin toisinaan Mintun mustaa olkalaukkua, taisin joskus jopa kokeila miltä laukku näyttää ja tuntuu käyttää. Yritin muistaessani etsiä tätä olkalaukkua myymälöistä ja verkkokaupoista, mutta joka puolella sanottiin: "olkalaukku on poistunut myynnistä, se on loppuunmyyty kaikkialla". Unohdin koko olkalaukun kun opiskelut päättyivät, se oli unohduksissa reilun vuoden. 

Se taisi olla tammikuuta tänä vuonna, kun törmäsin ensimmäistä kertaa vuoteen kyseiseen olkalaukkuun. Näin sen kaupungilla yhden naisen olalla ja siitä sen metsästys sitten lähtikin. Kotiin päästyäni menin heti Facebookin Marimekko-kirppikselle, mutta petyin, koska ainuttakaan yksilöä en löytynyt. Katselin nelisen kuukautta viikottain josko joku raaskisi luopua ja myydä omansa pois. Tuntui jokseenkin turhauttavalta ja tylsältä. 

Kesällä niitä alkoi yhtäkkiä tulemaan myyntiin käytettyinä, mutta hinta oli joko liian korkea tai sitten joku oli ehtinyt ennen minua sanomaan, ostan. Mutta viime viikon tiistaina eksyin sattumalta töiden jälkeen jälleen Marimekko-kirppikselle, klikkasin laukut kansiota ja rullaaminen sivun alas. Ja siinä SE oli! Myynti-ilmoitus oli laitettu 10min aiemmin ja ehdin sanoa ensimmäisenä, ostan. Tänään hain sen postista. Se on täysin uudenveroinen, ihan kuin sitä olisi vain muutamia kertoja käytetty. Nyt laukkukokoelmastani löytyy jälleen yksi aarre, Marimekko rakkaus on ikuista! 

Marimekko Merimies musta// -65 % OVH// Facebook Marimekko kirppis

Kiroilusta kuntosalille ja valokuvauksesta säästämiseen

Kiroilusta kuntosalille ja valokuvauksesta säästämiseen

Viime joulukuun lopussa kirjoitin blogitekstin Turhia lupauksia?, sillä ajatuksella että haluan tehdä vuodesta 2015 paremman ja olla onnellisempi. Asetin itselleni neljä lupausvaadetta: 1. Vähentää kiroilua, 2. liittyä kuntosalille, 3. valokuvata elämää happy things teemalla sekä 4. aloittaa asuntosäästämisen. Pidin asettamiani lupauksia hyvinä, kivoina, haastavina ja kannattavina muutoksina. Tietysti prioriteetin yksi lupauksena on olla onnellisempi ja elää onnellisemmin, pitämällä itsestäni parempaa huolta. Mutta miten meni noin omasta mielestä?  

Tyssäsikö tämä heti ensimmäiseen, ei suinkaan. Olen edelleen ruma rääväsuu mutta en ole kyllä saanut enää kommentteja kiroilustani, mikä on hyvä juttu. Täysi kiroiluttomuus on mahdotonta mutta olen pystynyt vähentämään sitä. Ehkä enemmänkin ole niellyt sanani ja kiroillut mielessäni päästämättä kaikkia ulos. Tämä on varmasti ikuisuusprojekti, mutta olen kuitenkin edennyt asiassa.  

Kuntosalille liityin helmikuussa, kun Easyfitillä sattui olemaan heti kuun vaihteessa liittymistarjous, jossa säästin parikymppiä. Miettikää, parinkympin säästö ja heti se motivoi liittymään. Nyt kun tietää ettei asuinpaikka vaihdu ihan noin vaan nopeasti työpaikan takia ja mikäli sattuisimme muuttamaan, on kuntosalijäsenyyden siirto esimerkiksi Tampereelle helppoa. Ensi helmikuussa olen oikeutettu VIP-jäsenyyteen, jolloin saan käydä missä Easyfitin kuntosalilla haluan. Tällä hetkellä käyn Easyfit Pasilassa, joka sijaitsee vajaa puolen kilometrin päässä kotoa.  

Olen kuvannut elämää happy things teemalla. Kuvia olen ottanut paljon ja niistä saa tehtyä kattavan kuvakirjan muistoksi. Olen kuvannut elämän pieniä juttuja, satunnaisia otoksia sieltä ja täältä, kotoa ja töistä, arkena ja viikonloppuna, ostoksista ja hankinnoista, iloista ja suruista ja kaikesta siltä väliltä. Polaroid kuvia olen ottanut paljon, erityisesti Lontoon ja Rooman matkoista on monta kaunista polaroid muistoakin eikä joululahjaksi saamiani polaroidfilmejäkään ole enää kuin yksi jäljellä.  

Asuntosäästämisen aloitin heti tammikuun puolessa välissä (tietysti olin jo pidemmän aikaa säästänyt tavalliselle säästötilille) avattuani ASP-tilin. Nyt kun on vakituinen työ niin oman asunnon hankinta on entistäkin enemmän ja useammin mielessä. Mieluummin sitä itselleen maksaisi kuin toiselle. Olen ollut säästeliäs ja ASP-tilille säästämisen lisäksi säästöön on jäänyt kivasti rahaa ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Torstai matkassani

Päivä kanssani

04.29 Herään unesta, jossa on sisko, meidän koti ja tulipalo, kysyn palomieheltä, ”viedäänkö tuolitkin ulos asunnosta”.

04.30 Herätyskello alkaa soida olohuoneen tv-tasolla. Nousen heti, tähän aikaan ensimmäistä kertaa sitten viime perjantain. Kuulen kahvinkeittimen käynnistyvän, ajastin on oikeasti aika luksusta.

04.35 Huomaan palelevani, vedän sukat jalkaan ja teddytakin päälle. Kaadan kahvin nuuskamuikkusmukiin, otan jääkaapista eilen tekemääni mansikka-mustikka-karviais-appelsiinirahkaa ja avaan koneen ja haukottelen todella makeasti.

04.40 Kone jumittaa, meinaa mennä hermo. Meinaa mennä hermo, ehkä vähän samalla tavalla kuin on useana päivänä tällä viikolla mennyt. Alan lukemaan blogeja koneen vihdoin alettua toimia. Katson myös sähköpostit ja muokkaan parit kuvat.

05.00 Tuijotan ikkunasta ulos pimeyteen, vain katulamppujen lamput ovat päällä. Mieleeni palaa eilisillan viestittely L:n kanssa. Takerrus miettimään liikaa.
05.05 Menen divaanille makaamaan. Selaan pädiltä Instagramin, katson snäpit ja pelaan hetken karkkipeliä.

05.25 Puen juoksuvaatteet päälle, lämpömittari näyttää miinus kolmea astetta. Kiroan, "tästäkö ne aamulenkit kylmässä sitten starttaavat". Lämmittelen hetken vielä sisällä, laitan puhelimen käsivarsipussukkaan, kuulokkeet korville pipon päälle, Hilmaiida -soittolista Spotifysta päälle ja tarkistan ainakin kolme kertaa että avain on varmasti mukana.
05.45 Astun rapun ovesta ulos ja kiroan lisää, "jäädyn pystyy, täytyy siis juosta täysiä". Aloitan aamulenkin.
07.00 Takasin kotona. Suihkun kautta lappuhaalari ja collegepaita päälle. Arkimeikki (CC-voide) naamaan, hiuksiin vahaa ja suihkaus lakkaa. Olen valmis! Lenkiltä töihin lähtövalmiiksi 25 minuutissa.
07.25 Korkkarit jalkaan ja uudestaan ovesta ulos.

07.30 HSL-kortin lataus Ärrällä. Tajuan unohtaneesi muutaman kortin lompakosta kotiin, joita tarvitsen töiden jälkeen.
07.36 Seison Pasilan ysi raiteen edessä ja huomaan myöhästyneeni juuri edellisestä junasta.

07.44 Nousen P-junaan kohti Malminkartanoa.
07.54 Nousen junasta ja ilma on vieläkin kylmempi. Kipitetään työkaverin kanssa, koska ollaan pian myöhässä.
08.00 Työt alkavat joka torstaisella aamupalaverilla.
15.00 Pääsen töistä.
15.14 Nousen junaan.
15.30 Pyörähdän pikaisesti kotona hakemassa unohtuneet kortit ja syön kanasalaatin.
15.45 Lähden taas liikkeelle, hyppy ratikkaan ja keskustaan. Selaan matkalla Instagramin ja luen pari sähköpostia.

16.10 Treffit ystävän kanssa ja tietysti pakollisesti Hulluille päiville. Ostoslistalla vain leffalippuja ja meikkivoidetta.
17.15 Hullut Päivät juostu läpi, ostin mitä suunnittelinkin.
17.30 Robertsille istuskeleen ja vaihtaan kuulumisia urakalla.
18.40 Kotia kohti.

19.10 Iltapalaa ja perus somejuttuja.
19.45 Kasvojen ja hampaiden pesu sekä huomisen vaatteiden ja kamojen katsominen.
20.05 Valot pois ja sänkyyn peiton alle.
20.10 Muutamien kuvien muokkaus ja siirtäminen, snäppien katselu ja Instagram päivityksen teko.
21.00 Hyvää yötä

Keskiviikon fiilikset

Keskiviikon fiilikset

 

Täällä elellään parhaillaan epätavallista keskiviikkoaamupäivää, koska olen kotona. Ääni alkaa palailemaan hiljalleen normaaliksi, joskin hieman huolestuttaa että täytyykö antibioottikuuri vielä uusia. Kahdeltatoista alkaa neljä tuntia kestävä autismikoulutuksen kolmos moduuli pitäjänmäessä, mutta sitä ennen ajattelin vähän sisustaa kotia talvimoodille ja hakea vaaterekin kellarista. Jos hyvin käy ja jaksan niin käyn koulutuksen jälkeen hakemassa hulluilta päiviltä finnkinon leffalippupaketin ja uskaltaudun lenkille. Täksikin päiväksi on luvattu nättiä syysilmaa, joten ehkä siitä olisi hyvä nauttia. Sitä kun ei koskaan tiedä miten kauan aurinkoa vielä riittää. 

Minun to do -listalla olisi myös perus kakkaa imurointia ja pyykinpesua, sekä ruisrockia varten hotellin varaamista. Voitin viime viikolla yhdessä kuvakilpailussa sokos hotellin majoituslahjakortin ja se tuli todellakin tarpeeseen. 

Huomenna pääsen palaamaan normaaliin arkirytmiin - ihanaa, että pääsen takaisin töihin. Töiden jälkeen näen yhtä ihanaa naista, nopeasti vierähti kuukausi edellisestä näkemisestä. Sitten onkin enää perjantai ja jo onkin taas viikonloppu. Olen jotenkin aivan onnellisuuspilvessä ^^

Lenkkareiden kuluminen

Lenkkareiden kuluminen

Lenkkareiden (juoksukenkien) kuntoa on tärkeä tarkastella säännöllisesti, jotta varmistut niiden halutusta toimivuudesta ja turvallisuudesta. Liikaa kuluneet lenkkarit kasvattavat vammariskiä juoksijan alaraajojen kunnosta riippumatta. Toisaalta lenkkareiden tiheästä vaihtovälistä on tullut ehkä vähän turhakin tapa. 

Kulumisen merkit 

Nosta lenkkarit pöydälle ja varmista hyvä valaistus. Lenkkarin ollessa tasaisella pinnalla (pöydällä), pystyt näkemään onko kenkä mahdollisesti kallistunut johonkin tiettyyn suuntaan. Sisään- tai ulospäin kallistunut lenkkari viittaa välipohjan kulumiseen. Pronaatiotyyppisen jalkaterän lenkkarit kuluvat kantapään ja päkiän sisäreunalla, sekä myös isovarpaan alueella (ylipronaatio). Kun taas supinaatiotyyppisen jalkaterän lenkkarit kuluvat ulkoreunalta. 

Käyttöikä 

Tutkimustulokset kertovat että uudet lenkkarit tulisi hankkia noin 500–800 kilometrin juoksun jälkeen. Itse olen kuitenkin eri mieltä. Olen tehnyt paljon (muutamia satoja) jalkaterien arviointeja kenkäkaupassa ja samalla arvioinut lenkkareiden uusimisen tarvetta. Erityisesti kevytrakenteiset lenkkarit ovat olleet tarkastelussani. Kevytrakenteiset lenkkarit kestävät normaalijalkateräisellä (ei pronaatiota tai supinaatiota) 50-55kg n. 1000km ja 75-80kg 700km. Juoksu asfaltilla tai hiekalla ei oikeastaan juurikaan vaikuta kilometrimäärään. On muistettava että jalassa hyvältä tuntuvat ja ulkoisesti hyväkuntoisia lenkkareita ei kannata lähteä vaihtamaan pelkästään sen takia että kilometrit ovat tulleet täyteen. Lenkkareiden uusiminen tapahtuu yksilöllisesti ja täysin jalan tuntemusten ja mahdollisten kipujen pohjalta. 

Miten seurata kulutusta? 

Lenkkareiden kulutusta kannattaa seurata erimerkiksi kerran kuukaudessa. Käyttökilometrejä on helppo seurata samalla kun kirjaat ylös juoksupäiväkirjaan juostut kilometrit. Itse seuraan lenkkareiden kulumista joka kuukauden ensimmäisenä päivänä. Ottaessani uudet lenkkarit käyttöön, merkitsen juoksupäiväkirjaan niiden käyttöönottopäivämärän. Itselläni on käytössä kotona kolmet eri lenkkarit sekä lisäksi yhdet ovat Tampereella ja yhdet Parkanossa. Käytän Nike Freen 5.0 sarjan lenkkareita ja niiden elin-ikä on vaihdellut 900-1200 kilometrin välillä. Suurelle kilometrivaihteluvälille en ole löytänyt selitystä, siksi onkin tärkeää tarkastella kenkiä ”yksilöllisesti”. Ostan 4-5 paria uusia lenkkareita vuodessa, tarkoittaen että lenkkarit kestävät käytössäni 12-15 viikkoa. 

Muistuttaisin vielä että älkää hyvät ihmiset ostako lenkkareita käytettyinä kirpputorilta, koska lenkkareiden todellista käyttöikää on mahdotonta tietää. Meillä jokaisella on uniikki jalka.

Mikäli sinulle heräsi kysymyksiä, vastaan mielelläni!

Oma tyyli

Oma tyyli 

Mukavuus ja rentous, mukavuus ja rentous ja vielä kerran mukavuus ja rentous, siinä on minun tyylin ydin. Pidemmiltä puheitta tässä pari syksyn uutuutta. Pitkän etsinnän jälkeen löysin pidemmän maallisen väljän collegepaidan 

Björn Borg

ja vielä pidemmän etsinnän jälkeen kolmiraitaset pökät. 

Adidas Junior

Näihin kun yhdistää valkoiset nahkaconverset, mustan teddytakin, valkoisen ison huivin ja mustan laukun, niin perfect jokapaikan asu on valmis. 

Yritän kovasti tervehtyä ja parannella itseäni tästä järkyttävästä kurkunpääntulehduksesta, jotta pääsen torstaina töihin. Siihen asti olen facetoface mykkäkoulussa, mutta täällä en. 

Mukavaa alkanutta viikkoa ihanaiset ^^ 

Hilmaiida

Miten meni noin omasta mielestä?

Miten meni noin omasta mielestä? 

Lähdin Tampereelle perjantaina töiden jälkeen junalla. Junasta puuttui kaksi vaunua ja ärtyneitä ihmisiä oli ympärillä runsaasti. Konduktööri jakoi kaikille 7€ etuseteleitä junan ravintolaan, hyvityksesti puutteellisesta junavuorosta. Mutta onneksi itse sain istua koko junamatkan. Tampereelle myrskysi astuessani rautatieaseman ovesta ulos, satoi ja tuuli niin vimmatusti. Tein pelottavia havaintoja matkalla rautatieasemalta isän luo, siitä on todellakin (liian) pitkä aika kun olen viimeksi ollut Tampereella. Tarkalleen ottaen kymmenen viikkoa sitten. Ensinnäkin Keskussairaalalla oli remontti jo kovassa vauhdissa ja sairaalan ympäristö oli muuttunut täysin, Kissanmaan Valintatalon (yksi entinen lähikauppani) eteen oli noussut kerrostalo ja Takahuhdin alakoulun pihalle oli rakennettu moduulipäiväkoti. Mitä ihmettä!!! Isän luona oli tapahtunut myös muutosta. Siskon muutettua Turkuun hänen vanha huone oli tyhjentynyt ja isä oli sisustanut sen uudelleen. Vanha Muuramen kulmapöytä oli löytänyt tiensä autotallista siskon vanhaan huoneeseen. Sininen lempi nojatuoli oli lähtenyt siskon mukana Turkuun. Alakerran kylmiö oli poistettu käytöstä, ei ole kuulemma enää mitään käyttöä kun asuu yksin. Yläkerran vessassa oli hana vaihtunut. Keittiökin näytti jotenkin muuttuneelta, ehkä se oli vain siistimpi kuin mihin olin vielä kymmenen viikkoa sitten tottunut. Mutta ne tärkeimmät eivät olleet muuttuneet mihinkään, isä ja sisko. Siinä he istuivat olohuoneen sohvalla vierekkäin kun nousin portaat yläkertaan.

Lauantaina herättyäni ääneni oli olematon, juuri ja juuri sain sanoja aikaiseksi. Kirosin, että hemmetti jos viime keväinen äänenmenetys toistuu niin ensi viikko tulee olemaan hirveä. Aamupäivällä lähdin noutamaan Teddy takkia keskustasta ja sen jälkeen menin lounastreffeille parin ystävän kanssa. Aurinko paistoi ja oli kiva fiilis, ihana olla taas Tampereella. Iltapäivällä suunnattiin katsomaan mummua sairaalaan. Loppupäivän vietin äidin kanssa hänen luonaan. Aloin illalla kuulostamaan 80 vuotiaalta koko ikänsä tupakoinneelta, koska ääntä ei enää lähtenyt hetkellisesti lainkaan. 

Tänään herättyäni ääntä ei sitten lähtenyt enää senkään vertaa kuin eilen illalla. Isän tultua aamutreeneistä kotiin lähdettiin käymään toisella mummulla. Lääkäriin vähän puolen päivän jälkeen ja diagnoosiksi äkillinen kurkunpääntulehdus, antibiootti ja kortisonikuuri ja pari päivää mykkäkoulua. Kävin nopeasti viikonlopun toisilla lounastreffeillä ja lähdettiin Isän kanssa heittään siskoa Turkuun. Siskolla oli kyllä ihana asunto, mitta pikavisiitiksi se jäi ja lähdettiin pian ajamaan kohti Helsinkiä. Isä jäi meille yöksi huomisen Helsingin asiakaskäynnin vuoksi. Nyt minä pötköttelen lattialla ja kirjoittelen tätä blogikirjoitusta ja isä katsoo telkkaria viltin alla. 

Parempaa viikonloppua en olisi osannut toivoa.

Perheen kolmas jäsen

Perheen kolmas jäsen

Ennakkotilasin kuukausi sitten Molla Millsin uusimman Virkkuri 3 -kirjan. Kirja on jo kolmas Millsin tekemä virkkaukseen erikoistunut kirja. En itse asiassa edes tiedä tekeekö Mills muita kirjoja, mutta anyway.

Virkkuri 3 -kirja on suunniteltu nimenomaan miehille, mutta uskon että levikki on naisten keskuudessa valloittava. Ohjeita löytyy ylisuuren tuubihuivin, paksujen villasukkien, mustavalkoisen olkalaukun, pikselikuvioidun käytävämaton, nahkapaikkaisen raidallisen merimiespuseron, vanhasta t-paidasta virkatun huivin, metsurin repun, tukevan fillarilaukun, tölkinkantimen ja monen muun virkkaustyön tekemiseen. Virkkaustekniikoita on useita ja kirja esittelee yli kolmekymmentä idearikasta virkkaustyötä kotiin ja reissuun, kaupungille ja ulkoiluun, sisustukseen ja luonnossa liikkumiseen. Virkkausohjeita löytyy myös köysille ja remmeille, joita voi käyttää esimerkiksi laukunsankana, rusettina tai koiran talutusremminä.

Virkkaustöitä löytyy helpoista haastaviin, joten jokaiselle löytyy varmasti sopiva projekti. Kaikki työt opetetaan silmukka silmukalta selkein kuvallisin ja sanallisin ohjein. Virkkaustöiden lisäksi kirjassa opetetaan ja kerrotaan muita hyödyllisiä käsityötekniikoita kuten vetoketjun ja nappien ompelusta nahkahihnojen valmistamiseen ja kiinnittämiseen.

Hilmaiida

Syyskuun kohokohdat

Syyskuun kohokohdat 

Terve vaan täältä Hilmaiidan puolelta. Tyttö ja reppu on nyt historiaa, vaikka kaikki sen blogin aikana kirjoitetut tekstit löytyvät täältäkin. Mutta sitten itse asiaan.! Syyskuu vaihtui lokakuuhun yön aikana ja tässä kuussa on paljon mukavia juttuja tiedossa, ensin kuitenkin viime kuun kohokohdat.

Kirjojen lukeminen - Ostin syyskuussa peräti neljä kirjaa, joista kaksi oli täynnä runoja. Ne kirjat ahmin heti käsiini saatua samana päivänä. Yksi neljästä kirjasta oli Kaisu Joupin Tyhjä syli, joka oli hirmu koskettava ja kertoo kohtukuolemasta, erityisemmin mitään peittelemättä. Viimeinen kirjoista liittyy virkkaukseen ja se tuli juuri eilen postiluukusta kotiin, siitä lisää myöhemmin tällä viikolla. 

Crossfit - Pasilan Easyfitille tuli syyskuun vaihteessa Crossfit-sali ja olen kerran viikossa käynyt tekemässä tappavan hyvän treenin, joka kerta on ollut haastetta kävellä kotiin. Crossfit-salia pystyy hyödyntämään myös yksittäisten liikkeiden tekemiseen mainiosti ja oman kehon painolla harjoittelu saa lisäboostia. Ehkä tämä kesän sali boikotti väistyy pikkuhiljaa, kun sali on entistä monipuolisempi ja antaa variaatiomahdollisuuksia. 

Hiusprojekti - Sain vihdoin oman luonnollisen värisen tukkani takaisin, joka oli ollut värien peitossa kasiluokalta asti. En oikeastaan edes tiennyt tai muistanut, minkä värinen oma tukka on! Joka tapauksessa väri on minun makuuni, juuri sen värinen mitä olen pitkään haaveillut saavani. Onneksi se löytyy omasta eikä väripurkin takaa. 

Syksyn saapuminen - Kauniit syyspäivät, täydelliset auringonlaskut, syksyn mukana tuoma ruska ja nämä aivan ihanat lämpötilat tekivät syyskuusta huipun. 

Parkano viikonloppu - Viime viikonlopun vietimme Parkanossa pitkästä aikaa. Tuskaista ja väsynyttä Onnibussilla matkustamista lukuunottamatta viikonloppu oli rentouttava. Perjantaina perille päästyämme suoraan saunaan ja aikaisin nukkumaan. Lauantaina aamulla pitkä juoksulenkki ja iltapäivällä Keskisille ostoksille, vihdoinkin löysin Adidaksen perus verkkahousut jotka kelpuutan. Sunnuntaina pitkän aamulenkin uusinta sekä pötköttelyä milloin missäkin ja alkuillasta takaisin kotiin. Parkano on paras mesta rentoutumiseen.

Silmälasikuume

Silmälasikuume

Kerran Marimekko, aina Marimekko! Marimekolta on ilmestynyt silmälasimallisto, juuri sopivasti kun silmälääkäriaika tulossa ja luultavasti lasien uusinta edessä.

Korvissa soi

Korvissa soi

Juuri nyt soittolistalla soimassa! 

Lisäksi:
Maria Ylipää - Vielä hetki -
Pihla Maalinmaa, Maria Ylipää - Taivas on meille auki
Maria Ylipää - Täydellinen