Mitä kuuluu?
Aika vaan vierii eteenpäin. Vasta hetki sitten oli se päivä kun L tuli hakemaan minua töistä ja nähtiin ensimmäistä kertaa yli kahteen viikkoon työkiireiden vuoksi. Ja vasta hetki sitten olin töissä kuumottavassa palaverissa jossa edessäni istui työterveyshoitaja ja joku lakipuolen ihminen, palaveri josta aivan turhaan stressasin koska tiesin että asianomaisten käynti tulee olemaan turha, koska meillä on kaikki hyvin. Mutta ei, näistäkin on se yli kolme kuukautta aikaa. Mihin ihmeeseen se syksy ja vuoden pimein vuoden aika ovat menneet? Tänä vuonna syksy oli aivan uskomattoman upea. Kauniita aurinkoisia syyspäiviä aamusta iltaan eikä vesisateista tietoakaan. Sitä vain tuntui jatkuvat ja jatkuvan päivästä toiseen. Ja nyt vaikka onkin ollut pimeää ja sateista niin viime suoden kaltaista väsymystä, yleistä kiinnostuksen puutetta ja ärsytystä pimeydestä ei ole olut lainkaan. Suurimmaksi osaksi siksi että L on ollut arkena kotona nyt lokakuun lopusta lähtien.
Olen saanut viimeisen kahden kuukauden aikana muokata työnkuvaani haluamaani suuntaan yhä enemmän ja enemmän. Olen saanut ottaa vastuuta ja minulle on annettu vastuuta lisää. Olen kokenut suurta tärkeyden tunnetta ja kokenut että olen korvaamaton työntekijä. Lisäksi hyvät uutiset mahdollisesta Tampereen työpaikasta ovat entisestään kasvattaneet työmotivaatiota ja kiitollisuutta Rinnekoti-Säätiötä kohtaan. Olen miettinyt paljon etenemismahdollisuuksiani j a asemaani työntekijänä, lisäksi lisäkouluttautuminen on ollut mielessäni.
Ja koska aika vaan kului niin nopeasti, niin joulukin on nyt lähempänä kuin uskoisikaan. Ensimmäiset joululahjat hankin lokakuun lopulla ja siitäkin tuntuu olevan jo ikuisuus. Nyt joululahjat on kuitenkin almost kaikki hankittu, muutama toki vielä matkalla. Joulukortit laitoin eilen postiin ja kokonaisuudessaan joulun suunnitelmat alkavat olemaan selvät, ainakin kaupungin suhteen. Alun perin suunnittelin tekeväni jouluaattona vapaaehtoistyötä Helsingissä. Mutta jotenkin ajatus ilman läheisiä ja perhettä jouluaattona tuntui kaukaiselta. Täysin en vapaaehtoistyöideaa haudannut, mutta kaupunki vaihtui. Vietän jouluaaton Tampereella, mutta teen aatosta juuri sellaisen kuin itse haluan ja tarvitsen. Teen aattona sekä vapaaehtoistyötä että vietän aikaa perheen ja läheisten kanssa. Pysyn koko aaton Tampereella vaikka olisin Parkanoon halunnut ehkä mennäkin taas alkuillasta, mutta tänä vuonna bussit eivät enää liikennöi viime vuotiseen tapaan ja taksi olisi ainoa vaihtoehto. Pian se joulu kuitenkin on ja pian se on myös ohi.
Mutta mitä muuta kuuluu? Toissa viikolla Black Fridayna saatiin vihdoin tilattua meille kauan haaveilemamme sohva BoConceptilta ja vanha Ikean Divaani muutti Keravalle uuteen kotiin. Pitkän toimitusajan vuoksi joudumme odottamaan sohvaa tammi-helmikuun vaihteeseen asti. Toisena haaveena on ollut matka johonkin Eurooppaa kauemmaksi ja tämä tulee toteutumaan ensi maaliskuussa, kunhan vain nyt ensi tulee hyvä lentodiili. Ensi vuonna täytyisi ostaa myös uusi tietokone ja ruokapöytä, ruokapöytä on kyllä jo katsottuna mutta tietokoneen valinta tuntuu tuottavan harmaita hiuksia vähän liikaa. Ainoa huolenaihe viime viikkoina on olut kipeytynyt alaselkä ja vasen lonkka. Vasemman lonkan bursa on taas ärtynyt ja tekee liikunnan harrastamisesta haasteellisempaa ja toisinaan myös kivuliaampaa. Mutta ehkä nämä ongelmat helpottavat taas ajan kanssa, toivottavasti täyttä liikuntalomaa ei tarvitsisi tänä vuonna pitää.
Tällä hetkellä ja tänään. Tätä kirjoittaessani makaan olohuoneen lattialla jumppamaton ja muutaman tyynyn päällä. Kello on juuri nyt 5.15 ja puolen tunnin päästä olisi tarkoitus lähteä aamulenkille. Ulkona ei juuri nyt sada eikä tuule eilisen kaltaisesti. Töihin pitäisi mennä kahdeksaksi palaveriin. Töiden jälkeen olisi mukava käydä Ikeassa hakemassa muutamia puuttuvia juttuja ja sen jälkeen kävisi vielä tunnin kävelylenkillä. Sopivasti töitä, liikuntaa ja yhdessä oloa takaa varmaa onnellisuutta ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti