Seitsemäs viikko
Viime viikko oli jotenkin, miten sen sanois... rankka yhdestä ainosta syystä.
Kävelyä juna-asemalle Pasilan siltaa pitkin katsellen kauniita auringon nousuja. Lukiotyttöjen huhtikuun treffien sumplimista. Viisi ”kuin tukki” nukuttua yötä. Alkuviikon palautumista influenssasta ja vetämättömästä olosta. Tampere mietiskelyä, kuinka kauan täytyy vielä odottaa. Uusien aurinkolasien oston suunnittelua ja vaihtoehtojen puntarointia. Suurta hiuskriiseilyä, mitä teen hiuksilleni seuraavaksi. Pitkiä aamulenkkejä tyhjässä Helsingin keskustassa. Kahden viikon päässä häämöttävän reissun tarkempaa suunnittelua, pian mennään! ”Että mitähän v*****” biisin kuuntelua aamuisin repeatilla. Ostosreissu äidin kanssa Jumboon. Ärsyyntymistä ja turhautumista ihmisiin jotka eivät hoida asioita niin kuin on sovittu. Appelsiini-mustikkasmoorhie ähkystä toipumista. Kauhistumista, omista Wanhoista on kahdeksan vuotta. Parhaimman koskaan juomani aamukahvin tekemistä, lämmitettyä mantelimaitoa ja kofeiinitonta Lontoosta tuotua kahvia Kiitollisuus ympärilläni olevista ihmisitä, jotka aidosti välittävät. Puuduttavia ja erittäin kiireellisiä työpäiviä. Herääminen lauantaiaamuna ilman herätyskelloa puoli seitsemän aikaan, ikkunasta tulvi valoa ja lumipeite oli laskeutunut maahan. Tappajan näköinen mies -elokuvan katsominen Tennarilla, iso peukku!
Saa nähdä jaksaako tänään tehdä edes mitään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti