Valinnat

Valinnat

Teetkö asioita, joista tulet onnelliseksi?

Mietitkö, mistä asioista et?

Näetkö oikeasti riittävän usein niitä elämäsi ihmisiä, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle?

Ja keiden ihmisten näkeminen tekee sinut vähemmän onnelliseksi?

Syötkö tarpeeksi usein niitä ruokia joista oikeasti pidät vai tyydytkö siihen tuttuun, turvalliseen ja helppoon vaihtoehtoon?

Juotko juuri niitä juomia mitä mielesi milloinkin tekee?

Vai otatko aina sen tutun ja turvallisen veden vaikka tekisi viiniä mieli?

Käytkö niittävän usein paikoissa joista pidät?

Mietitkö mitä tahtoisit elämääsi lisää ja mitä taas haluaisit karsia pois?

Sitä tekee päivästä toiseen asioita rutinoidusti, se on helppoa, turvallista, ehkä mukavaakin. Mutta kun voisit tehdä jotakin aivan muuta, et ehkä varmasti yhtä helppoa mutta taatusti parempaa ja enemmän hyvää mieltä lisäävää.

Tänään ja tästä hetkestä eteenpäin, aion tehdä enemmän asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. Aion nähdä enemmän elämäni tärkeimpiä ihmisiä, syödä ruokia jotka tekevät minulle hyvää, juoda useammin lasin valkoviiniä, käydä enemmän tykkäämissäni paikoissa ja miettiä, mitä haluan elämään lisää ja mitä haluan karsia.

Tänään juoksin lyhyen aamulenkin, koska tuntui siltä. Join kaksi kuppia aamukahvia, vaikka se ei ehkä ollut fiksua. Soitan töiden jälkeen äidille, koska tiedän sen piristävän häntä. Ostan kaupasta suklaapatukan jos mieleni tekee. Kerron miehelleni miten rakas hän on. Kuuntelen suihkussa musiikkia ja laulan, vaikka se saattaa naapureiden mielestä olla ärsyttävää. Illalla katson Mustat lesket telkkarista ja menen myöhemmin nukkumaan, vaikka jaksamisen kannalta olisi parempi nukkua pidemmät yöunet. Teen asioita, joista oikeasti pidän ja joilla on oikeasti minulle merkitystä. 

Mitä valintoja sinä teet elämässäsi, tänään ja huomenna?

Tarpeita vastaava

Tarpeita vastaava

Reilu 5 vuotta sitten ostin entisen työkaverin kehumana tuolloin hieman tuntemattoman HTC:n puhelimen, HTC Desire HD:n. Puhelin oli kuin unelma, se toimi moitteettomasti aina ja toimii itse asiassa edelleen. Jouduin kuitenkin kahden vuoden käytön jälkeen luopumaan, koska fonttikokoa ei saanut niin suureksi kuin näkö olisin tarvinnut. Vaihdoin seuraavaan HTC:n puhelimeen, HTC One M7. Nyt puhelimen ostosta on kulunut 3 vuotta ja viime Pääsiäiseen asti se toimi moitteettomasti. Pääsiäisenä puhelin putosi lenkillä ja on siitä asti sammuillut omatoimisesti ja varoittamatta, lisäksi näytössä on joku vika ja nyt 3 viikkoa sitten puhelimen mikrofoni lakkasi toimimasta. Puhelinta pystyy kuitenkin käyttämään, mutta soittaessa on käytettävä kaiutinta tai kuulokkeita.

Noin kuukauden verran selailin eri puhelin vaihtoehtoja, toisinaan puoli paniikissa :D. Vaihtoehtoina olivat HTC One M9 ja M10 sekä iPhone 5S, 6, 6 plus ja 6S. Vaikka olen joskus vannonut etten osta iPhonea, niin kyllä se ihmismieli vain muuttuu ja iPhonet olivat vahvoja ostovaihtoehtoja HTC:n rinnalla. Mutta mitä vaadin puhelimelta? Tarvitsin siis puhelimen, jolla voi soittaa. Hah hah ^^ Siinä oli oltava kamera, jolla saa otettua hyviä kuvia. Näytön oli oltava vähintään 4.7” ja fonttikoko oli saatava riittävän suureksi koko puhelimen käyttöominaisuuksia ajatellen. Siinä oli oltava hyvä synkronoituvuus läppärin ja tabletin kanssa sekä tallennustilaa oli oltava sopivasti, toki kaikki kuvat tallennan pilvipalveluun. Meinasin jo tuossa hetki sitten ostaa yhdeltä tutulta käytetyn iPhone 6 plussan, mutta se on valtavan kokoinen enkä halua niin isoa, vaikka myös tallennustilan määrä mietitytti. iPhone 6S kuten myös 6 plus eivät menneet budjettiin. iPhone 5S olisi ollut muuten ihan täydellinen ja edullinen peruspuhelin, mutta näyttö oli liian pieni. HTC One M10 ja M9 olisivat olleet varmasti hyviä vaihtoehtoja ominaisuuksia puitteissa, mutta M10 on ei mennyt budjettiin. HTC One M9 ja iPhone 6 jäivät siis jäljelle.

Päädyin iPhone 6, koska HTC:n puhelimia ei päässyt testaamaan missään käymässäni liikkeessä. Sain kotona olleesta Laurin vanhasta Samsungin puhelimesta hyvät vaihtorahat ja uusi puhelin lähti yllättävän edullisesti. Kotoa ei löytynyt puhelimelle sopivaa suojakuorta, niin näpyttelin itseni pikaisesti Ebayn sivuille ja tilasin silikonisen suojakuoren D ja nahkaisen ruskean suojakotelon. 

Näinkin pieni asia, kuin materia - uuden puhelimen hankinta, saa niin hyvän mielen aikaiseksi.

Mustavalkoharmaan kodin väripilkkuja

Mustavalkoharmaan kodin väripilkkuja

 Hengissä oleva kasvi ja pikkuinen leikkuulauta // ruukku Granit - leikkuulauta Marimekko

 Muistoja ja leffalippuja

 Purkit ja punaiset rosepippurit

 DIY: kaapinovesta taulu // kaapinovi IKEA - näppäimistömagneetit Globe Hope

 TV-tason välihylly ja sesonki muumimukeja

 Pärekori ja lehtiä // Iittala

 Nappulat ja polaroid-kuvat // kynttilänjalat Iittala

 Eteisen kalenteri // Marimekko

 Tuliais maatuskat

 Ikivanha seinäkello // Kodin 1 2006

 Hyllykkö ja kirjat

 Portaat parvekkeelle 

Milk -valaisin ja sisälle tulviva valo // Norm Architects 

Pienillä asioilla saa ihmeitä aikaan, mukavaa sunnuntaita ^^

Meikittömyys, luonnollisuus ja itsetunto

Meikittömyys, luonnollisuus ja itsetunto

Mietin tätä asiaa sunnuntaina kun katsoin itseäni peilistä, flunssa teki tuloaan kovalla vauhdilla, näytin väsyneeltä ja nuutuneelta, hiukset menivät päätä myöten, couperosa posket punoittivat, vasemman sieraimen alla oli ärsyttävä finni ja vieressä sohvalla istui rakas, joka aina sanoo ”älä viitti Hilma”.

Olen toisinaan erittäin itsekriittinen ja itseinhoinen ihminen, mutta who care. Miksi silti rakastan itseäni kaikkein eniten, kun seison aamulla suihkun raikkaana peilin edessä, hiukset liti märkinä ja naama on punainen kuin punapeffapaviaanin paljas perslisto? Miksi edes annan itsekriittisyydelle ja itseinholle valtaa? Miksi ilman meikkiä oleminen ja meneminen on minulle niin helppoa? Osittain varmaan siksi etten osaa meikata, osittain siksi että olen harrastanut yhdeksän vuotta lajia jossa oltiin aina uikkarit päällä ja ulkoinen olemus oli märkä ja osittain siksi että ulkonäkö on vain pikkuriikkinen osa minuutta. Kyse ei varmasti ole siitä, että mieheni ei pystyisi elämään meikittömän naisensa kanssa. Jos näin olisi, hän olisi ottanut jalat alleen jo vuosia sitten. Ketä varten ihmiset oikein meikkaavat? Olen aina pystynyt liikkumaan ”ihmisten ilmoilla” meikittä, tukka pystyssä ja punainen finni keskellä pientä nenääni. En ole koskaan meikannut miellyttääkseni vastakkaista sukupuolta, en näyttääkseni joltakulta muulta, mukamas paremmalta. Onko itsekästä sanoa, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä ihmiset ajattelevat siitä miltä naamani milloinkin näyttää? 

Tiedän, että minusta pidetään tämmöisenä hyvin luonnollisen näköisenä ihmisenä. Mutta eikö sen aina pitäiskin mennä niin? Eikö ne ihmiset, joilla on oikeesti väliä kiinnitä sinussa huomiota aivan muihin kuin ulkoisiin asioisin? Eihän kukaan todellisuudessa oikeasti edes halua sellaisten ihmisten hyväksyntää, joille ulkoiset asiat ovat tärkeämpiä kuin sisäiset?

Totuus on se, ettei minun miestä, työkavereita, isää, kavereita tai ketään muutakaan vois varmasti vähempää kiinnostaa minun meikillisyys tai meikittömyys. Ulkoisten asioiden ei pidä antaa vaikuttaa fiilikseen. Sama Hilma minä olen, oli meikkiä naamassa tai ei. Kaikki on vain siitä kiinni mitä korvien välissä liikkuu. Mistä ulkonäköpaineet sitten ovat peräisin? Miten meikittömänä pystyy elämään? En ole mikään ulkonäköpaineden tutkija tai asiantuntija, mutta meikittömänä pystyy elämään vain olemalla oma luonnollinen itsensä. Hyväksymällä tosiasiat ja keskittymällä tärkeämpiin asioihin. Muistan kyllä teini-iässä kärsineenä ajoittain huonommuuden ja rumuuden tunteista. Mutta ”miltähän naamani tänään näyttää” miettiminen on jäänyt vuosia vuosia sitten pois elämästäni, kun elämässä on ollut aika paljon isompiakin ongelmia ja murheita. Kuten oma näön menetys, läheisen alkoholismi ja läheisen vakava vammautuminen. Pinnallisuudet ovat vuosi vuodelta yhä merkittyksettömämpi asia elämässäni. Tykkään ihmisistä ihan muiden asioiden takia, kuin ulkoisten. Kuten myös itseni kohdalla. Osaa olla luonnollinen ^^

Jos nyt olen väärässä, niin korjatkaa toki!

Onko kesäloman suunnittelu hyvä vai huono juttu?

Onko kesäloman suunnittelu hyvä vai huono juttu?

Viime vuoden toukokuussa aloitin suunnitella kesälomaani niin että loin Exeeliin kalenterin johon laitoin kaikki jo tiedossa olevat menot (Rooman matka, häät ja suunnitelmissa olleet sijainnit, missä milloinkin aioin olla). Tämän jälkeen tein listaa, mitä kaikkea haluan tehdä, ketä ihmisiä haluan nähdä ja löin lukkoon sen, milloin olen Helsingissä ja milloin Tampereella. Kesäkuussa, paria viikkoa ennen loman alkua olin yhteydessä moniin ihmisiin ja osan treffeistä sain lisättyä kalenteriini. Juuri ennen kesäloman alkua kalenteri näytti hyvältä, oli paljon tekemistä tiedossa, mutta myös päiviä joille ei ollut mitään suunnitelmia.

Tänä vuonna aion tehdä osittain samoin kuin viime vuonna. Exel kalenteri on jo luotu ja sieltä löytyy vastaa meidän yhteinen lomaviikko ja listaa siitä, mitä haluan tehdä ja ketä ihmisiä haluan nähdä. Viime kesälomallani en käynyt lainkaan Parkanossa tai mökillä ja tänä vuonna aion korjata nämä puutteet. 

Mielestäni loman suunnittelusta on se hyöty, että ei ainakaan tarvitse miettiä enää kesälomalla ”mitä sitä haluaisi tehdä”. Toisekseen kesäloma tuntuu vieläkin enemmän odottamisen arvoiselta ajalta ja kesälomaa ei mene päivääkään hukkaan. Kolmanneksi, kun tietää missä aikoo olla, voi juna- ja bussilippuja ostaa etukäteen ja säästää. Viime kesänä kotimaan sisällä tehtyihin juna- ja bussimatkoihin sain kulutettua vajaat 35 euroa, vaikka matkustin kolmesti Helsinki - Tampere välillä. En tiedä löydänkö loman suunnittelusta mitään negatiivista puolta. Hyvin uunniteltu on puoliksi tehty ja suunnitelmat ovat kuitenkin vain suunnitelmia, joita voi tarvittaessa muuttaa oman mielen, halun ja fiiliksen mukaan. Viime kesäloman jälkeen oli mukavaa muistella ja miettiä, mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä, kun ainakin osa niistä oli kirjoitettu ylös. Miten maltan odottaa vielä kuusi viikkoa että loma alkaa!

Oletko itse miettinyt mitä kesälomallasi haluat tehdä?

DIY: Teetetyt vaatteet

DIY: Teetetyt vaatteet

Olen teettänyt aikuisiällä vain kaksi juhlamekkoa ja pitkän trikootakin. Mittojen ja toiveiden mukaan tehty on aina mittojen ja toiveiden mukaan tehty. Miksi teettää vaatteita? A) vaatteet ovat uniikkeja ja b) saa juuri sen kokoisen kun haluaa.

Teetin taannoin ylioppilasjuhliini mekon, koska halusin uniikin mekon ja koska minun oli vaikea löytää istuvaa mekkoa valmiina, niin että se olisi rintojen ja vyötärön kohdalta sopiva. Kokotaulukoiden mukaan rintojen kohdalta M-koon mekko ja vyötäröltä xxs-xs. Jälkimmäinen ongelma on itseasiassa nykyään vieläkin pahempi kuin ennen. Edelleen kärsin tuosta toiseksi edellisessä lauseessa mainitsemastani ongelmasta, mutta myös siitä että vyötärö/ lantio ja reidet ovat täysin eri paria housukaupoilla. Yksi syy siihen miksi en farkkuja käytä, on se etten löydä tarpeeksi istuvia mistään. Omistan tällä hetkellä yhdet farkut (joita olen käyttänyt viimeksi viime syksynä) ja yhdet farkkulappuhaalarit (jotka oikeasti jopa istuvat). Joten jos haluan haluan tyköistuvan juhlamekon, ilman että se on A-linjainen (joita yleensä siis suosin koko-ongelmani takia) niin kaupasta en sellaista löydä.

Uusin teetetty vaate, pitkä trikootakki - on ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa. Hankin itse raidallisen kankaan ja vetoketjun Marimekon Outlet -myymälän löytökorista ja langat löytyivät kotoa äidiltä peritystä ompelulaatikosta. Suunnittelin vähän mallia itsekseni, otin tarvittavia mittoja ja sovin treffit ompelijan kanssa. Yhdessä katsottiin vielä vähän tarkemmin ja viimeisteltiin suunnitelma. Ompelija hankki vuorikankaan ja ei mennyt vajaa pari viikkoa kun takki tuli postissa muiden ompelemusten kanssa kotiin.

Mitä ehdottomuuksia ja yksityiskohtia trikootakissa on?

Ehdottomasti A-linjainen, huputon ja pyöreä pääntie. Ykityiskohtina syvät vetoketjuttomat piilotaskut, musta vetoketju, pyöreän pääntien ja halkio taka-ala helmassa. Syvät piilotaskut, etteivät tavarat huku ja putoa taskuista. Vetoketjuttomat, että takki näyttää rennolta eikä yhtään juhlavalta. Musta vetoketju tuomaan kontrastia. Pyöreä pääntie tukemaan naisellisuuttaa. Halkio taka-ala helmaan vapauttamaan helman liikettä.

Trikootakki on täydellinen farkkujen, shortsien ja yskiväristen vaatteiden kanssa keväällä ja kesällä. En tiedä käytänkö mitään muuta takkia kesällä. Lisäksi teetin ompelijalla piilotaskuessun ja poistatin valkoisesta pörrötakista hihat. Piilotaskuessusta sekä pörröliivistä kuulette myöhemmin lisää.

Teho 60 - Jalat ja kädet

Teho 60 - Jalat ja kädet

+

Lämmittely

1min kyykyt

1min x-hypyt

1min käsien pyöritykset

1min polvennosto kävely

2min hölkkä salia ympäri

1. Patteri 3x

1min Seisomaan nousu steppilaudalta + käsien ojennus ylös suoraksi 5-10-10kg painon kanssa. 

1min Dipit steppilaudalla, jokaisen ylöstyönnön jälkeen levitä vuorotahtiin käsiä sivulle.

1min Valakyykky 10kg. 

Sykkeennosto

2x 15sek syväkyykkyhyppyjä, lepo välissä ja lopussa 15sek. 

1min lepo: ravisteluita!

2. Patteri 2x

2min Askelkyykky 10kg tangolla, toinen jalka steppilaudan päällä. 1min/ jalka.

1min Hauiskääntö suoralla tangolla 10kg

1min Pyramidipunnerrus 

Venyttely

5min: Etu- ja takareidet, pakarat sekä ojentajat ja koukistajat.

Ainoat tauot tehossa on minuuttien 15-17 välillä. Treenin pahin osuus on ehdottomasti 2x 15sek syväkyykkyhypyt. HUH!

Offline-aika tulokset

Offline-ajan tulokset

Lähdin kokeiluun mukaan monen muun suomalaisen tavoin. Oma Offline-aika unikokeilu alkoi 17.4.

Ensimmäinen ja toinen viikko

Pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa täysin. Lauantaina tulin Tallinnasta kotiin puolen yön aikaan ja käytin tablettia laivamatkalla jotta en nukahtanut (sallittu juttu). Sänky pystyi täysin somettomana koko viikon ja näytöt sammuivat ensimmäisellä viikolla keskiarvollisesti 20.47 (20.30-21.00). Toisen viikon tiistaina unohdin offline-ajan ja käytin tablettia parikymmentä minuuttia pidempään kuin alkuperäinen kokeilun suunnitelma salli, ja vielä sängyssä juuri ennen nukkumaan menoa. Samalla tabletti jäi yöpöydälle yöksi, mutta en muista katsoneeni tabletista kelloa herätessäni yöllä pariin kertaan. Kokeilun unohtamiseen saattoi vaikuttaa Laurin kotona olo ja nukkumaan menon venyminen sen vuoksi. Näytöt sammuivat toisella viikolla keskiarvollisesti 20.59 (20.30-21.20)

Huomioita kahden viikon jälkeen

Huomasin nukahtavani aiempaa nopeammin, vaikka nukahatamisen kanssa ei ole ongelmaa ollutkaan. Ongelma on ollut aiemmin siinä, etten pysy unessa. Toisella viikolla huomasin heräileväni ensimmäisen kerran korkeintaan vasta 3-4 h nukkumisen jälkeen, ennen kokeilua ensimmäinen herääminen oli yleensä 1-2 h nukkumisen jälkeen. Myös heräilyjen määrä väheni. Aiemmin heräilin 1-3 krt yössä ja nyt heräilyä oli 0-2 krt yössä. Voiko muka jo kahden viikon kokeilun jälkeen olla tällaisia muutoksia? Unen laatuun saattoi vaikuttaa työmatkapyöräilyn aloittaminen ja siihen pikku hiljaa tottuminen. Olin näiden kahden viikon aikana pyöräillyt arkena kaikki työmatkat ja olin tehnyt pidempää päivää töissä. Tarkoitaen, että olin saanut rasitettua itseäni ja enemmän ja siksi unen tarve oli kasvanut. Näiden kahden viikon keskiarvollinen yöunien pituus oli 7h 45min (6h 30min - 9h). 

Muutin toisen viikon jälkeen kokeilun rajoja ja en halunnut olla niin minuutilleen tarkka, kunhan sänky pysyy jatkossakin somettomana. Sammuivat näytöt sitten kahdeksalta tai kymmeneltä niin niiden sammuttamisen jälkeen olen vielä hetken valveilla ennen nukkumaan menoa (n. 15-30 min), jotta sinisen näyttövalon katsomista ei ole juuri ennen nukkumisen aloittamista.

Kolmas ja neljäs viikko

Maanantaina en jaksanut millään katsoa Mustia Leskiä telkkarista, vaan katoin jakson koneelta sängyssä, toki menin nukkumaankin vasta lähemmäs puoli 11. Keskiviikkona en ehtinyt aamulla käydä koneella lainkaan ja töiden jälkeen lähdin suoraan Tampereelle. Tampereelle päästyäni lähdin suoraan mummulle ja olin vasta vähän ennen yhdeksää koneen äärellä. Luin illalla muutamia blogeja, katsoin sähköpostit ja jutelin somessa. Ei ihan sammunut näytöt vielä yhdeksältä, mutta ennen kymmentä joka tapauksessa. Torstaina isä katseli telkkaria olohuoneessa ja jouduin katsomaan Fitnesspäiväkirjat koneelta. Olisin tietysti voinut jättää jakson katselun seuraavaan aamuun mutten malttanut. Näytöt sammuivat kolmannella viikolla keskiarvollisesti 21.25 (20.50-21.55). Neljäs viikko meni aika samoissa tunnelmissa kuin kokeilun toinen viikko. Tosin näyttöjen sammuminen vaihteli kolmen tunnin sisällä, kuten myöhemmin alempana tässä kappaleessa tulet huomaamaan. Toisina päivinä näytöt sammuivat jo reilusti ennen yhdeksää kovan väsymyksen takia ja toisina se venyi eri puolille kymmentä. Keskiviikkona otin blogia varten auringonlaskukuvia ja muokkasin kuvat sitten vielä ennen nukkumaan menoa. Torstaina koneella kökkiminen johtui yhdestä työjutusta. Lauantaina olin niin puhki kuusi päiväisestä työviikosta ja unettomasta edellisestä yöstä, että menin nukkumaan jo vähän ennen puolta kahdeksaa. Näytöt sammuivat neljännellä viikolla keskiarvollisesti 21.05 (19.30-22.20).

Huomioita kahdelta jälkimmäiseltä viikolta

Heräilyn määrä ja ensimmäisen heräämisen ajankohta pysyivät samalla tasolla kuin kokeilun toisella viikolla huomattuani. Kolmannella viikolla ulkona oli kesä ja kotona sisällä lämpötila nousi ja muutamina öinä oli aika kuuma ja huomasin heräileväni useammin, muutenkin unen laatu oli heikompaa näinä öinä. Kolmannella viikolla nukuin neljä yötä Tampereella ja huomasin nukkuvani siellä aiempaa sikeämmin. Ehkä se johtui siitä että olin liikkeellä aamu kuuden ja ilta kahdeksän välillä koko ajan. Jälkimmäisen kahden viikon keskiarvollinen yöunien pituus oli 7h 25min (5h 30min - 9h). Johtuen siitä, että menin arkena myöhemmin nukkumaan kun ensimmäisten kahden viikon aikana. Jälkimmäisellä kahdella viikolla huomasin sammuttavani näytöt automaattisesti jo reilusti ennen nukkumaan menoa. Tabletti, puhelin ja kone olivat aina olohuoneessa ja jotenkin niitä ei tehnyt edes mieli käyttää juuri ennen nukkumaan menoa. Useana iltana luin kirjaa tai tein jotakin muuta.

Mitä nyt?

Aion jatkaa sängyn somettomana pitämistä sekä sitä etten juuri nukkumaan menoa tuijota näyttöjen sinistä valoa. En aio kytätä kellosta näyttöjen sammuttamis aikoja, mutta pyrin siihen että yhdeksän kymmenen aikaan somet hiljenee ja rauhoitun yöunille. Sinänsä jatkan kokeilua, mutta en enää ajattele nukkumaan menoa ja somettomuutta kokeiluna. Tavoite on päästä siihen, että heräilyjen määrä pysyy tavallisena yönä 0-1 välillä ja, että ensimmäinen herääminen olisi vasta reilusti yli puolen yön. Olen myös kiinnittänyt huomiota nesteen juomisen määrään ja juonti aikaan, ei varmasti ole kovin fiksua juoda illalla seitsemän jälkeen reilua litraa vettä. Se on varma tapa heräillä yöllä useaan kertaan. Kokonaisuudessaan voin sania kokeilusta olleen paljon hyötyä ja kannustan ihmisiä lähtevän kokeiluun mukaan. Kahden viikon kokeilu on ehkä vähän liian lyhyt, mutta neljässä viikossa huomaa oikeasti, mitä hyötyä näyttöjen tuijottamattomuudesta juuri ennen nukkumaan menoa onkaan.

Se aika vuodesta, kun…

Se aika vuodesta, kun…

√ silmät pitäisi suojata aurinkolaseilla, mutta haluaisin oikeasti nähdäkin jotain niiden tummennettujen lasien takaa. Naama kuivuu, en muista oliko talvellakaan näin pahaa kuivuutta. Kotiin päästyäni työmatkapyöräilyn jälkeen on toistuvasti kuumempi ja hikisempi olo. Muistan, että kuljin viime kesänä vanhoissa kesävaatteissa. Tänä vuonna joutuu kesävaateostoksille!!!

√ Huomaan, että eteisen takkiparrikaadi alkaa pistämään silmään liiankin usein. Joko talvitakit saa pakata pois? Paksu untuvapeitto on öisin liikaa ja parvekkeen ovi pidettävä 20cm raollaan jotten saa lämpöhalvausta. Järkeilen, mitä haluan tehdä kesälomallani. Huomaan olohuoneen ikkunasta katsoessani, että edessä oleva valkoinen sairaalarakennus on lehtien peitossa. 

√ Olen illalla paljon virkeämpi kuin aiemmin. Enää ei nukuta ilta kahdeksalta. Havahdun nilkkoihin katsoessani että niihin on ilmestynyt taas ne inhottavat rusketusraitojen alut. Aamulenkillä ei enää tarvitse kuin ohuen juoksupaidan ja pipokin on jäänyt kotiin. Tuskailen, koska kohta pitää ajaa säärikarvoja useammin kuin kerran…

√ Päivällä on pakko pitää pimennysverhot alhaalla, muuten saa illalla vihtoa sisällä. Katson kalenteria ja tajuan Juhannuksen olevan kuuden viikon päästä. Selaan Momondon sivuja aamusta ja iltaan ahdistuneena, haluan matkalle! Arastelen lähteä ilman takkia ulos! Sisälle tulee pörriäiset, mutta ei pelkoa, meillä ne ei saa hengen sijaa.

√ illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä on ihanan valoisaa, se on selvä saapuvan kesän merkki!

Joka tytön runokirja

Joka tytön runokirja

Viime viikolla iski pakottava tarve lukea runoja. Etsin lukuhaluja tyydyttävää kirjaa kolmesta kirjakaupasta tuloksetta. Avasin koneen ja Googletin runokirjoja naiseudesta ja noin kymmenessä top-listauksessa tämä kirja tuli eteen: Joka tytön runokirja. Tilasin kirjan ja siitä kahden päivän päästä se tipahti postiluukusta. Ensimmäisenä ja toisena iltana ahmin molempina reilut sata sivua ja kolmantena loput viitisen kymmentä. Runokirja oli todellakin sitä mitä sen esitelytekstissä kirjan viidennellä sivulla luvattiin.

"Hyvät naiset! Tyttö ei ole sisältäsi koskaan kuollut. Näissä runoissa Sinä heität lettinauhasi metsään, riuhdot itsesi irti Äidistä ja muutut villijalkaiseksi eläimeksi! Mutta silti jäät eloon Naisen sisälle, ja pysytkin hengissä – lopun ikääsi.

Olemme etsineet runoudesta eri-ikäisten tyttöjen ja naisten ääntä. Kurotimme korvamme aina antiikkiin asti ja loikkasimme sieltä välillä taas cd-soittimen ääreen eläytyäksemme lauluun, jossa kajahtaa tämän päivän naisen ultimaatumi. Joskus äänessä on kapinallinen tyttö, joskus rempseä, jo monet nähnyt ja kokenut, pienistä piittaamaton seikkailijatar.

Rikkaaksi ja painokkaaksi paisui itsetuntoisten, naistietoisten runojen osasto. Sillä on paljonpuhuva elämänuhoinen nimi: Olen malja kaikkien naisten kunniaksi. Juuri tämän osion runot puhuvat siitä, miten nainen on itsensä kokenut niin kautta kulttuurin eri aikojen kuin läpi omien ikävuosiensa, suhteessa itseensä ja suhteessa rakkauteen, suhteessa siihen ikuiseen probleemaan, joka on hänen taivaansa ja helvettinsä: suhteessa Mieheen.

Entä se uusi Elämä, joka naisen sisältä syntyy, se pieni Hän, joka on noudettava tuskan ja kivun tuolta puolen? Äitiyden runot ovat enimmältään helliä, ja niiden tunnot ovat jaettavissa. Mutta paikoin kuuluu hurjaa huutoa ja suuria kysymyksiä: olenko minä enää minä ja kuka on se, jolla on minun nimeni!? On kysyttävä myös se kaikkein suurin kysymys: millä keinoin minusta on tälle pienelle elämänkokoiseksi turvaksi?"

Jos siis olet nainen ja etsit runokirjaa itsellesi, niin tässä se on. Ja jos olet mies tai nainen ja mietit lahjaa äidille, siskolle, tyttärelle, mummulle tai naiselle, niin tässä se on. 

3 + 2 vuotta

3 + 2 vuotta

Eilen Hilmaiida täytti kolme vuotta ja tänään tuli täyteen kaksi vuotta nykyisellä työnantajalla, Onnea Hilmaiida ja minä.

En edes muista mistä blogi sai alkunsa. Muistaakseni kevät-talvella 2013 sanoin kirjoittavani kesällä päiväkirjaa blogin muodossa ja katson sitten syksyllä mikä fiilis on jatkamisesta. Halusin kirjoittaa erilaisesta kesästä, koska muutimme yhteen kolmeksi kuukaudeksi (kesäksi) Tampereelle. Tein kesän opinnäytetyötä ja vietin lomaa, tiesin sen olevan viimeinen kesä kun saan lomailla yli 10 viikkoa. Tuon kesän aikana kirjoitin 36 blogikirjoitusta, eikä syksyllä ollut mitään haluja lopettaa. 

Työttömänä ollessani blogi oli henkireikä ja oli ainakin jotain tekemistä. Työllistymisen jälkeen blogi on ollut harrastus, ja tärkeä harrastus onkin ollut. Olin työttömänä tarkalleen ottaen 144 (liian pitkää) päivää. Kirjoitin tammi-huhtikuussa yhteensä 35 työhakemusta, joista kahden perusteella sain kutsun haastatteluun. Ensimmäinen haastattelu tuotti tulosta, Sain taitoluistelijoiden oheisvalmentajan osa-aikaisen työopaikan, joka loppu viimein paljastui täydeksi silmään pissimiseksi. Minulle luvattiin km. 8h viikossa valmenusta ja loppu viimein tein 1-2h viikossa. Mutta ei siitä sen enempää!

Toinen haastattelu oli sitten huomattavasti antoisampi. Haastattelun jälkeen kului vajaa viikko kun nykyinen esimieheni otti minuun yhteyttä kun olimme ajamassa siskon kanssa kirpputorilta kotiin, minulla ei ole tarjota sinulle vakituista työtä, mutta olisitko kiinnostunut tulemaan tekemään seitsemän viikon sijaisuuden? - En epäröinyt hetkeäkään vastata kyllä! Työt alkoivat siitä vajaa viikon päästä Helsingissä, minulla ei ollut tietoakaan missä asuisin tai mitä nyt oikein tapahtuu muutenkaan. Seitsemän viikon työrupeaman puolessa välissä sain kuulla että sopimustani jatketaan vuoden loppuun asti, otamme sinut vähän niinkuin ylimääräisenä työntekijä ja hankimme lisää asiakkaita, jotta saamme pitää sinut täällä. Tästä muutama kuukausi myöhemmin minut vakinaistettiin ja tässä sitä ollaan. En kadu hetkeäkään että lähdin, enkä tiedä tulenko koskaan saamaan näin hyvää työnantajaa kuin minulla nyt on. Työnantaja joka joustaa, joustaa, joustaa ja joustaa. Huolehtii työntekijöistä kuin omista lapsistaan. En voi muuta kuin hymyillä ja sanoa silmät kosteana, kerrankin minulle tapahtui jotain pysyvää hyvää.

Nämä kaksi asiaa: blogi ja työ, ovat minulle ihan mielettömän tärkeitä ja terapeuttisia asioita elämässäni.

Blogin luetummat kirjoitukset:

Osa minua - Stargardtin tauti, Nike Free 5.0+ W, Pettämätön rakkaus, Töissä & Halvaantunut totuus

Ajatuksia työttömyydestä ja työllistymisestä:

Työttömyys, Työelämä kutsuu!, Täältä tullaan - Tampere-Tikkurila-Tapanila, Yhtä tuuliajoa - Olen työllistetty & Yhden haastattelun perusteella

Kuka minä olen?

Kuka minä olen?

Luin Kolmistaan blogin Karoliinan kirjoituksen Hei kuka mä oon? ja aloin pohtia omaa minuuttani. Kun elän viikot yksin ja viikonloput kaksin, elän oikeastaan kahta elämää. Kysyinkin itseltäni Karoliinan tavoin joitakin kysymyksiä.

Mitkä asiat kiinnostavat minua itseäni ja mitkä kiinnostivat vain siksi, että niistä kuului olla kiinnostunut? Olen hirmu kiinnostunut omasta ulkoisesta olemuksestani, liikunnasta, runoudesta, psykologiasta ja milloin mistäkin ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen liittyvästä jutusta. Mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa politiikka. Ei kiinnosta ja ymmärrystä ei siihen asiaan ole, vaikka politiikan täytyisi minua kiinnostaa. Politiikka on oikeasti varmasti ainut asia maailmassa jota en ikinä pohdi tai ajattele sekuntiakaan. Mistä asioista minä en henkilökohtaisesti pidä ja mikä mielipide on täysin omaani? En pidä henkilökohtaisesti bilettämisestä ja juomisesta, siipeilijöistä ja huonosti käyttäytyvistä ja avuttomista ihmisistä. Olen täysin sitä mieltä että suomen ei täytyisi hyysätä alkoholisteja ja antaa latiakaan työn teosta kieltäytyville ihmisille. Rahalle löytyisi monta paljon parempaa kohdetta.

Oliko niin, että minä en voi asua onnellisena koskaan missään muualla kuin Tampereella? Vai onko asia niin, ettei me vaan nyt väliaikaisesti muuhun pystytä? Suhteellisen paljon ahdistusta ja päänvaivaa aiheuttava asia. Tällä hetkellä ajattelen etten olen mielummin hieman onneton jossakin asioissa enkä lähde vaihtamaan vakituista työpaikkaa mihinkään osa-aikaiseen tai määräaikaiseen työsuhteeseen sillä verukkeella että saisin olla enemmän onnellisempi joissakin asioissa. Enkä tiedä onko se tiedostettu vai tiedostamaton päätös vaiko valinta. Onko uuden vuoden juhliminen minusta vain huonoja muistoja mieleen tuova päivä, vai onko se vain niin että minun täytyy ajatella sen olevan meidän yhteisen elämän hyvän vuoden päätöspäivä? Tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa minun tulisi noudattaa, tiedän… mutta silti vanhat karseat muistot tulevat vuosi toisensa jälkeen aina mieleen.

Harrastanko viikonloppuisin liikuntaa yksin vain oman aikani takia vai pitäisikö minun motivoitua todella johonkin yhteiseen harrastukseen? Yksin liikunnan harrastaminen on ollut aina mun juttu vaikka kilpauinti aikoina harrastin liikuntaa ryhmässä, mutta uinkin vain itseni parhaaksi. Siitä on ollut vaikea päästä mihinkään muuhun vaihtoehtoon. Haluaisin motivoitua yhteiseen harrastukseen, mutta miten saada toinen motivoitumaan edes liikuntaan? Olenko minä sittenkään se temperamenttinen ja jääräpäinen tunteilija joksi minua usein kutsutaan, vai olenko sittenkin se joustava laumaeläin, jonka todelliset mieliteot ovat kulman takana? Olen yksityiselämässä se joka ei tee spontaanisti juuri mitään ja joka tarvii aina jonkun suunnitelman ja joka on jääräpäiden jääräpää. Työelämässä olen se jolle sopii aina kaikki ja joustavuutta löytyy ihan suunnattomissa määrin. Se joka ei osaa kuvitella tekevänsä työtä ilman sosiaalista porukkaa ympärillä. Missä on se raja, että haluan oppia toiselta ja missä taas se raja jossa tanssin tasan oman pääni mukaan? Suunnattoman vaikea ja monimutkainen kysymys, jonka pelkkä ajattelukin ahdistaa. Menetänkö jotakin hienoa ollessani jääräpäinen? Varmasti menetän, mutta miksi menetän. Siinä vasta pala purtavaksi.

Ainakin sen tiedän, että ollessani yksin koti näyttää kuin pommi olisi räjähtänyt, mutta auta armias kun toinen on kotona niin siivous ja nipotus sotkuisuudesta saa toisinaan yliotteen. Rakastan liikaa yksinäisiä arkiaamuja ja kaipaan samassa hetkessä toisen läsnäoloa kyyneleet silmissä. Olen se joka meillä siivoaa ja joka ei koskaan täytä jääkaappia, mitä jos se asia olisi toisinpäin? Pohdiskelen ja ajattelen myös asioita enemmän yksin ollessani. Niin ja nautin yksin nukkumisesta äärettömästi. Olisiko väärin sanoa se toiselle suoraan, ”haluan nukkua jatkossakin yksin vaikka oletkin kotona”. Ai niin ja tiedän myös sen etten koskaan tule oppimaan, että toinen ei voi lukea minua kuin avointa kirjaa ja tykätä täysin samoista päähänpistoista kuin minä. Tällainen minä olen!

Elän, koska...

Elän, koska...

…isä on olemassa.

…sain antaa mummolle kukkia.

…juttelin serkun kanssa jota en ollut ikuisuuksiin nähnyt.

…kosketin pientä uuden elämän alkua.

…sain nauraa äidin kanssa.

…kävelin tuttuja katuja.

…sain toivottaa isälle hyvää työpäivää.

…sain halata parasta ystävääni.

…olin vihdoinkin taas kotona.

…sain juosta aamulenkkejä lempipaikoissa.

…aurinko paistoi koko matkan.

…”emme ole etäisiä vaan meillä on tullut etäisyyttä”.

…näin rakkautta.

…en istunut koneen ääressä kahta tuntia pidempää päivässä,

…sain olla äidin kanssa äitienpäivänä.

Erityisesti omalle äidille

Erityisesti omalle äidille

Äiti on joko läheinen tai etäinen,
hän joko tuoksuu pullalta tai on tuoksumatta,
me joko tykkäämme hänen tyylistään tai olemme tykkäämättä.
Äiti voi olla mitä vaan näiden väliltä.
Äitejä (joka on synnyttänyt) on meillä kaikilla kuitenkin vain yksi,
yksi jota kuuluu rakastaa no matter what!

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle äidille. Äidille joka on ollut toisinaan läheinen ja toisinaan etäinen, joka ei ole tuoksunut pullaltai ja jonka tyylistä olen joskus tykännyt ja ollut tykkäämättä. Äiti joka on minun äiti, vaikka hänet voissa paistaisi

 ♡

Se hetki, kun tajuaa olevansa aikuinen

Se hetki, kun tajuaa olevansa aikuinen

Kävin eilen katsomassa ensimmäistä kertaa serkkuni ja hänen kihlattunsa maailman suloisinta kahdeksan viikkoista tytärtä. Samalla edelliset muistot serkun kanssa kunnolla keskustelusta tuli mieleen jostakin kymmenen vuoden takaa, silloin kun olimme 15- ja 19-vuotiaat. Silloin jutut olivat hyvin pinnallisia ja toisinaan vaivaantuneen kiusallisia, silloin kuin tuntui ettei meillä ollut mitään keskusteltavaa.

Eilen istuin serkkun perheen kanssa reilun kolme tuntia, joka todellisuudessa tuntui puolet lyhyemmältä ajalta. Tajusin samassa hetkessä olevani oikeasti aikuinen. Se vierailu ja jälleen näkeminen tuntuu muuttaneen minua jotenkin. Kaivoin tänä aamuna yli kymmenen vuotta sitten kirjoittamani päiväkirjan ja luin sen läpi. Ja kuinka sattumaa, olin kirjoittanut päiväkrijaani seuraavanlaista tekstiä.

”6. toukokuuta 2006

Haluaisin olla jo aikuinen, mutta mitä se aikuisuus on minulle 10 vuoden päästä? Jaan jääkaapin miehen kanssa joka on jäänyt pysyvästi rinnalleni. Herään aamukuudelta herätyskellon soittoon ja lähden töihin tuntia myöhemmin, sen sijaan että menisin vasta nukkumaan. Minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät pukeudu sään mukaisesti. En harrasta seksiä enää 80cm leveässä sängyssä. Ystäviäni on mennyt naimisiin ja osalla on lapsia. En enää ole kolmea kuukautta kesälomalla. Ostan apteekista närästyslääkettä kondomien sijaan. Minulla on vakituinen työ ja olen opiskellut itselleni ammatin. Oma sänky on paras paikka maailmassa. En enää tiedä saako McDonald’sista Big Mac -ateriaa. Olen enemmän yhteydessä sukulaisiini. En enää juo appelsiinimehu-Gintonic -litkuja ennen baariin lähtöä, vaan olen opetellut juomaan sivistyneesti viiniä. En enää tiedä, onko minulla aina suunnitelmia viikonlopuiksi. Olen opetellut juomaan aamukahvia…”

Tähän asti luettuani tuntui vain pelottavalta lukea ja etsiä kohtia jotka eivät pitäisi nyt paikkaansa. Koska sinä tajusit olevasi aikuinen?

Kananmunaa ja banaania kasvoille

Kananmunaa ja banaania kasvoille

Tony Moly Egg Pore tightening cooling voide on miedon hajuinen ja jotenkin hattaramaista pehmeää höttöä. Itsejäähdyttävän mekanisminsa ansiosta se poistaa talia ja ihohuokoset kiristyvät ja niistä tulee kimmoisammat. Voidetta levitetään riittävä määrä ihoalueille jossa ihohuokoset ovat auki. Annetaan vaikuttaa 10-15 minuuttia ja pestään pois haalealla vedellä. Käytetään kerran tai kahdesti viikossa. Voide sisältää mm. puhdistettua vettä, kaoliinisavea, bentoniittia, hyaluronihapon natriumsuolaa, maissitärkkelystä, etikkaa, munankuorijauhetta ja merisuolaa.

Olen käyttänyt tuotetta pari kertaa viikossa ja huomannut ihon olevan pehmeämpi, kimmoisampi ja tasaisempi. Voiteen pehmentävä ja silottava vaikutus näkyy ja tuntuu iholla heti voiteen käytön jälkeen. Voidetta ei ainakaan vielä saa ostettua Suomesta, mutta esimerkiksi ebaysta sen saa tilattua tännekin.

&

Tony Molyn ravinteikas Banana Sleeping voide syväkosteuttaa, rauhoittaa ja pehmentää tehokkaasti ihoa samanaikaisesti kun ihosi korjaa itseään nukkuessa. Voidetta levitetään vähän ennen nukkumaan menoa kasvojen pesun ja kasvoveden käytön jälkeen ohut kerros kasvojen ja kaulan iholle. Seuraavana aamuna voide huuhdellaan haalealla vedellä. Voide sisältää mm. vettä, glyseriiniä, mehiläisvahaa, vaseliinia, banaania, kamomilla uutetta, banaanista saatua hedelmäuutetta, pinaatin ja punajuuren sisältämää antioksidanttia, kukkaisuutetta ja magnesiumia.

Käytän voidetta kerran viikossa, yleensä samana päivänä kun Egg Pore tightening cooling pack -voidetta. Tämä banana voide tekee kasvojen ihosta pehmeän kuin vauvan pylly. Tuotetta saa Egg Poren tavoin tilattua ebaysta.

3 päivää sitten

3 päivää sitten

6:00 Heräsin virkeänä kellon soittoon Vappuaaton aamuna. Ajastin ensimmäiseksi kahvinkeittimen, puin ulkovaatteet päälle ja lähdin pienelle aamulenkille Nalan kanssa. Otin parit valokuvat kauniista auringonnoususta ja nautin täydellisestä lauantaiaamun hiljaisuudesta.

6:35 Tultiin takaisin sisälle. Oli ihana avata ulko-ovi kun sisällä tuoksui vasta keitetty suklaa-hasselpähkinäkahvi. Söin aamupalaksi mustikkarahkaa ja join kahvin. Avasin koneen ja luin seuraamieni bloggaajien uusimpia postauksia ja nautin pitkästä kiireettömästä aamusta.

7:30 Aloitin kirjoittamaan kahta postausta. Kirjoitin lauantaina ilmestyneen Just nyt nautin ja sunnuntaina ilmestyneen Huhtikuun parhaat -postaukset. Tämän ohessa makoilin sohvalla viltin alla ja tilasin leuanvetotangon Stadium verkkokaupasta. Hetkeä myöhemmin annoin Nalalle ruuan, viikkasin puhtaat pyykit ja siivosin ympäriinsä lojuvia tavaroita ja vaatteita oikeille paikoilleen. Yritin saada Nalaa syömään ja lähtemään ulos, mutta se halusin vain makoilla sohvalla.

9:20 Lähdin treenaamaan. Suunnittelin treenin jo eilen illalla, joten ei tarvinnut kuin pukea treenivaatteet päälle, ottaa salikassi olalle ja lähteä.

11:05 Tulin salilta kotiin. Hyvän treenin jälkeinen fiilis oli parasta ja jaloissa sopiva tutina. Jätin salikamat eteiseen, otin Nalan vaihdossa mukaan ja käytiin reippaalla kävelylenkillä keskuspuistossa. Kävelylenkin jälkeen mentiin häkkivarastolle etsimään vanhaa simpukkapuhelinta. Nykyinen puhelin alkaa hajoamaan ja tulin siihen tulokseen, etten osta uutta puhelinta. En käytä puhelinta enää mihinkään muuhun kuin soittamiseen tai vastaamiseen, joten jos vanha simpukkapuhelin olisi löytynyt niin olisin ottanut sen heti käyttöön!

11:50 Palattiin kotiin tyhjin käsin. Häkkivaraston komeron kääntämisen jälkeen koin karvaan pettymyksen tajutessani etten oikeasti muista mihin olen vanhan retropuhelimeni laittanut. Käänsin koko helvatun komeron, mutta vanhaa simpukkapuhelinta ei yksinkertaisesti löytynyt mistään. Kävin pikaisesti suihkussa ja pohtimaan puhelin asiaa.

12:20 Aloitin tilaamaan ruokaa. Kotiin tuli huhtikuun alussa Foodoran alekuponki ja tänään oli viimeinen päivä aikaa käyttää se. Avasin Foodoran sivut, kirjoitin hakukenttään osoitteen, selasin ravintolat ja ruokalistat läpi ja pian ruoka oli tilattu. Ruokaa odotellessa leikin hetken Nalan kanssa.

13:40 Ruokakuljetus saapui. Tilasin Ruplasta Vuohenjuustosalaatin, minttusuklaa raakakakkupalan ja kookosveden. Laitoin pikaisesti ennen syömistä Laurin järkyttävä likaset työvaatteet pesuun. Katsoin syönnin ohella Temptation Island Suomen 12. jakson, tätä ennen olin katsonut viimeksi jakson yksi. Väsynyt ohjelma edelleenkin! Vuohenjuustosalaatti oli aivan törkeän hyvää ja raakakakkupala oli ihan ok, mutta vähän turhan makea makuuni.

14:15 Täydellinen hetki parvekkeella. Menin istuskelemaan parvekkeelle hetkeksi. Lämpömittarissa oli parvekkeella +17 astetta ja aurinko paistoi puoli pilviseltä taivaalta. Laitoin radion päälle ja tuli jotenkin super energinen ja motivoitunut fiilis, mutta ennen kaikkea tuli niin kesä mieleen. Voi pian ne ajat on taas edessä kun voi pitää parvekkeen ovea auki yötä päivää ja nauttia parvekkeesta yhtenä lisähuoneena.

15:30 Laitoin pesukoneen toistamiseen pyörimään. Työvaatteet oli edelleen ihan järkyttävän likaset, ensimmäisen koneellisen viimeinen huuhteluvesi oli tumman harmaata ja lavuaari näytti kuin joku olisi kaatanut siihen kauhallisen hiekkaa. Katsoin yhden jakson The Affairia, luin runoja ja kävin kaupassa, kun pesukone pyöritti toistamiseen.

16:50 Käveltiinn Keskuspuistossa 45min lenkki.

17:45 Katsoin vielä kaksi jaksoa The Affairia ja söin ison lautasellisen erilaisia hedelmiä. 

19:30 Menin hetkeksi parvekkeelle istumaan viltin alle. Otin vihkon ja kynän, kirjoitin tunteista, mietteistä ja tästä päivästä. Viestittelin hetken Laurin kanssa ja voi surku, kaipasin häntä sillä hetkellä ihan liikaa.

20:30 Tein kauneudenhoitorutiinejani. Pesin kasvot, laitoin kasvonaamion ja nypin kulmat. Katsoin siskon snäppejä, ne saivat minut iloiselle tuulelle. Oli Ihana katsoa rakasta, joka vietti Vappua ja aikaa kavereiden kanssa ilman mitään rajoituksia. Hetkeä myöhemmin muistin, että äiti oli soittanut sillä aikaa kun oltiin kävelylenkillä ja päätin soittaa takaisin samanaikaisesti kun tyhjensin tiskikonetta.

20:50 Tein loput iltatoimet ja vaihdoin yöpuvun päälle. Heitin pörrötakin niskaan ja pipon päähän, ja käytin Nalan iltapissillä. Sisälle tultuamme ja Offline-ajan alettua, luin vielä hetken runoja ennen nukkumaan menoa.

21:45 Sanoin hyvää yötä ja lähetin lentosuukon Parkanoon!

Oma aika

Oma aika

Oman ajan löytäminen on vain asennekysymys - vai onko? Oma aika on monimuotoinen käsite ja sitä ei aina osata tunnistaa. Oma aika on minulle sitä, että...

- saan käydä urheilemassa silloin kun haluan, myös viikonloppuisin kun ollaan yhdessä kotona tai muualla.

- saatetaan molemmat olla tunteja ihan hiljaa samassa huoneessa tehden omia juttuja, ilman että se häiritsee kumpaakaan.

- saan olla yksin hereillä aamuisin toisen nukkuessa vielä useamman tunnin ajan.

- molemmat saavat tehdä juuri niitä asioita mistä pitävät ja mitkä ovat elämässä tärkeitä.

- Jos toista ei kiinnosta/ kiinnostaa lähteä baariin, se on ihan fine molemmille.

- lähden keskustaan kiertelemään kauppoja kuulokkeet korvilla, ilman että edes ostan mitään. - siivoan kotona toisen maatessa vieressä sohvalla.

- vietän arjen pääsääntöisesti yksin satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

- pystyn olemaan rauhassa omien ajatuksieni kanssa paikasta riippumatta.

- juon aamukahvin rauhassa, katson snäppejä, kirjoitan blogia, luen lehteä, pörrään verkkokaupoissa ja otan pitkän suihkun silloin kun haluan kotona ollessa.

- olen yksin.

- minun ei tarvitse poistua kotoa, vaikka toinen olisikin läsnä.

- olemme Parkanossa, toinen auttaa isäänsä jossain jutussa ja minä urheilen.

- pyöräilen päivittäin 50 minuutin työmatkat ja kuuntelen lempimusiikkia.

Oma aika on juuri sitä minkä laskemme ja käsitämme omaksi ajaksemme. Mikä on sinun omaa aikaa?

Huhtikuun parhaat

Huhtikuun parhaat

Aurinkoiset kevätpäivät: Uskomattoman paljon kauniita kevätpäiviä, lämpöä on ollut ihan kivasti. Vesisateita ei tätä viikkoa lukuunottamatta ole ollu juuri lainkaan. Lisää aurinkoa ja lämpöä, niin kesä tulee nopeammin!

Työkuvioiden ratkeaminen: Tässä on pidemmän aikaa odoteltu ja odoteltu kuulumisia mahdollisesta Tampereelle siirtymisestä. Sitä saadaan kuitenkin ainakin tällä erää jäädä odottelemaan hieman pidemmäksi aikaa kun oli tarkoitus. Ei olla muuttamassa Tampereelle tänä vuonna ja tuskin vielä ensi vuonnakaan. Päätökseen vaikutti moni arki en ja tärkeä asia, kaikista tärkeintä kuitenkin on että arki rullaa.

Siskon synttäribileet: Jotenkin sitä oli unohtanut millaiset ovat perinteiset kotibileet: A) niitä hehkutetaan juhlien alusviikolla, b) järjestelyihin käytetään aikaa, vaivaa ja rahaa, c) uusi juhla-asu ostetaan ja peilin edessä pyöritään, "miten mä tän mun tukan laitan" ja d) se meno ja meininki mikä siellä bileissä oikeasti on. Uskomatonta, miten monta vuotta siitä onkaan aikaa kun olin tuollaisissa perus kotibileissä ollut: boolia, naurua ja hyvää musiikkia. Ihan parhaat ja ikimuistoiset pirskeet vaikka me vanhukset ei baariin lähdettykään.

Valoisammat aamut: Käsittämätöntä että aamulla kuudelta on jo valoisaa. Moni aamusali on vaihtunut pelkästään taivaan takia aamulenkiksi. Muutaman kerran jäi harmittamaan oikein kunnolla ettei puhelin sattunut olemaan lenkillä mukana, niin käsittämättömän kauniita auringonnousuja varmasti tusinan kertaa.

Siskoviikonloppu: Edellisestä siskoviikonlopusta tai edes yhteisestä yhdestä päivästä oli vierähtänyt useampi vuosi. Annoin siskolle osana synttärilahjaa päiväreissun Tallinnaan. Sisko totes paluu matkalla, "olin ihan varma että me riidellään". ^^ Ei kuitenkaan riidelty sitten kertaakaan, puhuttiin erittäin syvällisesti ja pohdittiin useita viime vuosina elämässämme pinnalla olleita asioita, naurettiin ihan järkyttävästi, syötiin hyvin ja tehtiin aika tappava porrastreeni viikonlopun päätteeksi. Ja kun sisko jutui lähtemään niin multa pääsi järkyttävä itku, miten rakas ja tärkeä ihminen hän onkaan minulle. Harmillista että, kaikki kiva loppuu aikanaan. Kuten tuokin viikonloppu.