3 + 2 vuotta
Eilen Hilmaiida täytti kolme vuotta ja tänään tuli täyteen kaksi vuotta nykyisellä työnantajalla, Onnea Hilmaiida ja minä.
En edes muista mistä blogi sai alkunsa. Muistaakseni kevät-talvella 2013 sanoin kirjoittavani kesällä päiväkirjaa blogin muodossa ja katson sitten syksyllä mikä fiilis on jatkamisesta. Halusin kirjoittaa erilaisesta kesästä, koska muutimme yhteen kolmeksi kuukaudeksi (kesäksi) Tampereelle. Tein kesän opinnäytetyötä ja vietin lomaa, tiesin sen olevan viimeinen kesä kun saan lomailla yli 10 viikkoa. Tuon kesän aikana kirjoitin 36 blogikirjoitusta, eikä syksyllä ollut mitään haluja lopettaa.
Työttömänä ollessani blogi oli henkireikä ja oli ainakin jotain tekemistä. Työllistymisen jälkeen blogi on ollut harrastus, ja tärkeä harrastus onkin ollut. Olin työttömänä tarkalleen ottaen 144 (liian pitkää) päivää. Kirjoitin tammi-huhtikuussa yhteensä 35 työhakemusta, joista kahden perusteella sain kutsun haastatteluun. Ensimmäinen haastattelu tuotti tulosta, Sain taitoluistelijoiden oheisvalmentajan osa-aikaisen työopaikan, joka loppu viimein paljastui täydeksi silmään pissimiseksi. Minulle luvattiin km. 8h viikossa valmenusta ja loppu viimein tein 1-2h viikossa. Mutta ei siitä sen enempää!
Toinen haastattelu oli sitten huomattavasti antoisampi. Haastattelun jälkeen kului vajaa viikko kun nykyinen esimieheni otti minuun yhteyttä kun olimme ajamassa siskon kanssa kirpputorilta kotiin, minulla ei ole tarjota sinulle vakituista työtä, mutta olisitko kiinnostunut tulemaan tekemään seitsemän viikon sijaisuuden? - En epäröinyt hetkeäkään vastata kyllä! Työt alkoivat siitä vajaa viikon päästä Helsingissä, minulla ei ollut tietoakaan missä asuisin tai mitä nyt oikein tapahtuu muutenkaan. Seitsemän viikon työrupeaman puolessa välissä sain kuulla että sopimustani jatketaan vuoden loppuun asti, otamme sinut vähän niinkuin ylimääräisenä työntekijä ja hankimme lisää asiakkaita, jotta saamme pitää sinut täällä. Tästä muutama kuukausi myöhemmin minut vakinaistettiin ja tässä sitä ollaan. En kadu hetkeäkään että lähdin, enkä tiedä tulenko koskaan saamaan näin hyvää työnantajaa kuin minulla nyt on. Työnantaja joka joustaa, joustaa, joustaa ja joustaa. Huolehtii työntekijöistä kuin omista lapsistaan. En voi muuta kuin hymyillä ja sanoa silmät kosteana, kerrankin minulle tapahtui jotain pysyvää hyvää.
Nämä kaksi asiaa: blogi ja työ, ovat minulle ihan mielettömän tärkeitä ja terapeuttisia asioita elämässäni.
Blogin luetummat kirjoitukset:
Ajatuksia työttömyydestä ja työllistymisestä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti