Kuka minä olen?
Luin Kolmistaan blogin Karoliinan kirjoituksen Hei kuka mä oon? ja aloin pohtia omaa minuuttani. Kun elän viikot yksin ja viikonloput kaksin, elän oikeastaan kahta elämää. Kysyinkin itseltäni Karoliinan tavoin joitakin kysymyksiä.
Mitkä asiat kiinnostavat minua itseäni ja mitkä kiinnostivat vain siksi, että niistä kuului olla kiinnostunut? Olen hirmu kiinnostunut omasta ulkoisesta olemuksestani, liikunnasta, runoudesta, psykologiasta ja milloin mistäkin ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen liittyvästä jutusta. Mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa politiikka. Ei kiinnosta ja ymmärrystä ei siihen asiaan ole, vaikka politiikan täytyisi minua kiinnostaa. Politiikka on oikeasti varmasti ainut asia maailmassa jota en ikinä pohdi tai ajattele sekuntiakaan. Mistä asioista minä en henkilökohtaisesti pidä ja mikä mielipide on täysin omaani? En pidä henkilökohtaisesti bilettämisestä ja juomisesta, siipeilijöistä ja huonosti käyttäytyvistä ja avuttomista ihmisistä. Olen täysin sitä mieltä että suomen ei täytyisi hyysätä alkoholisteja ja antaa latiakaan työn teosta kieltäytyville ihmisille. Rahalle löytyisi monta paljon parempaa kohdetta.
Oliko niin, että minä en voi asua onnellisena koskaan missään muualla kuin Tampereella? Vai onko asia niin, ettei me vaan nyt väliaikaisesti muuhun pystytä? Suhteellisen paljon ahdistusta ja päänvaivaa aiheuttava asia. Tällä hetkellä ajattelen etten olen mielummin hieman onneton jossakin asioissa enkä lähde vaihtamaan vakituista työpaikkaa mihinkään osa-aikaiseen tai määräaikaiseen työsuhteeseen sillä verukkeella että saisin olla enemmän onnellisempi joissakin asioissa. Enkä tiedä onko se tiedostettu vai tiedostamaton päätös vaiko valinta. Onko uuden vuoden juhliminen minusta vain huonoja muistoja mieleen tuova päivä, vai onko se vain niin että minun täytyy ajatella sen olevan meidän yhteisen elämän hyvän vuoden päätöspäivä? Tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa minun tulisi noudattaa, tiedän… mutta silti vanhat karseat muistot tulevat vuosi toisensa jälkeen aina mieleen.
Harrastanko viikonloppuisin liikuntaa yksin vain oman aikani takia vai pitäisikö minun motivoitua todella johonkin yhteiseen harrastukseen? Yksin liikunnan harrastaminen on ollut aina mun juttu vaikka kilpauinti aikoina harrastin liikuntaa ryhmässä, mutta uinkin vain itseni parhaaksi. Siitä on ollut vaikea päästä mihinkään muuhun vaihtoehtoon. Haluaisin motivoitua yhteiseen harrastukseen, mutta miten saada toinen motivoitumaan edes liikuntaan? Olenko minä sittenkään se temperamenttinen ja jääräpäinen tunteilija joksi minua usein kutsutaan, vai olenko sittenkin se joustava laumaeläin, jonka todelliset mieliteot ovat kulman takana? Olen yksityiselämässä se joka ei tee spontaanisti juuri mitään ja joka tarvii aina jonkun suunnitelman ja joka on jääräpäiden jääräpää. Työelämässä olen se jolle sopii aina kaikki ja joustavuutta löytyy ihan suunnattomissa määrin. Se joka ei osaa kuvitella tekevänsä työtä ilman sosiaalista porukkaa ympärillä. Missä on se raja, että haluan oppia toiselta ja missä taas se raja jossa tanssin tasan oman pääni mukaan? Suunnattoman vaikea ja monimutkainen kysymys, jonka pelkkä ajattelukin ahdistaa. Menetänkö jotakin hienoa ollessani jääräpäinen? Varmasti menetän, mutta miksi menetän. Siinä vasta pala purtavaksi.
Ainakin sen tiedän, että ollessani yksin koti näyttää kuin pommi olisi räjähtänyt, mutta auta armias kun toinen on kotona niin siivous ja nipotus sotkuisuudesta saa toisinaan yliotteen. Rakastan liikaa yksinäisiä arkiaamuja ja kaipaan samassa hetkessä toisen läsnäoloa kyyneleet silmissä. Olen se joka meillä siivoaa ja joka ei koskaan täytä jääkaappia, mitä jos se asia olisi toisinpäin? Pohdiskelen ja ajattelen myös asioita enemmän yksin ollessani. Niin ja nautin yksin nukkumisesta äärettömästi. Olisiko väärin sanoa se toiselle suoraan, ”haluan nukkua jatkossakin yksin vaikka oletkin kotona”. Ai niin ja tiedän myös sen etten koskaan tule oppimaan, että toinen ei voi lukea minua kuin avointa kirjaa ja tykätä täysin samoista päähänpistoista kuin minä. Tällainen minä olen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti