(Viho) viimeisiä viedään

(Viho) viimeisiä viedään

Loma alkaa olemaan loppu, tänään on oikeastaan pelkkä matkustuspäivä. Ensin Parkanosta Tampereelle ja sit Tampereelta järkyttävän tavaramäärän kanssa Helsinkiin. Tuntuu, että tänään en aio paljoakaan hymyillä tai muutoinkaan erityisemmin iloita mistään.

Perjantaina iltapäivästä tulin Parkanoon ja mentiin illaksi mökille Lamminkoskelle. Eilen kävin kesän ehdottomasti rankimmalla juoksulenkillä. Rankan siitä teki +23 auringonpaiste ja seisova ilma, ei tuullut yhtään. Lenkin jälkeen olikin ihan mielettömän ihanaa kastella itsensä letkulla, joka otti veden suoraan joesta. Iltapäivästä söin luultavasti kesän viimeinen lounaan ulkona ja sit muutama jakso True detectivea iltapäivän ja illan aikana. Ai niin ja sit käväistiin pikaisesti vielä mökillä.

Mukava viimeinen lomaviikko takana, säät ovat ainakin miellyttäneet. Olen kirjoittanut koko loman ajan lomapäiväkirjaa ja kirjannut ylös aina päivän lämpötilan sijaintini mukaan, keskiarvolämpötila on 19.9 astetta, vaihdellen 13-27 asteen välillä. Ei todellakaan mikään kovin häävi, mutta eipä meistä kukaan pysty säähän vaikuttamaan.

Jos siellä ruudun takana joku muukin viettää loman viimeistä päivää, niin kertokaa ihmeessä miten tästä päivästä pystyy tekemään edes hitusen kiinnostavamman.

Milloin kaverit katosivat elämästäni?

Milloin kaverit katosivat elämästäni?

Faktat:

1. Koen usein olevani se joka ottaa yhteyttä kysyäkseen mitä kuuluu, koska nähdään.

2. Olen asunut viimeisen kuuden vuoden aikana kolmessa eri kaupungissa.

3. Minulla on ollut ihan pienestä pitäen vähän kavereita.

Oikeasti koskaan ei voi tietää milloin tuttavuus muuttuu kaveruudeksi tai milloin kaveruus muuttuu tuttavuudeksi. Ei voi koskaan tietää, milloin kaveruus loppuu tai milloin sitä kasvetaan vaan niin erilleen, että kaveruus vain jotenkin jäätyy syystä tai ihan syyttä. Olen miettinyt viimeisen puolen vuoden aikana paljon kavereitani ja sitä, miksi heitä on nykyään entistä vähemmän. Olen miettinyt syitä miksi minusta tuntuu että olen aina se joka kysyy mitä kuuluu tai koska nähdään? Miksi itse olen ollut huono kaveri? Olen miettinyt ihan kaikkea mitä, miksi, milloin, koska, kuinka alkavilla kysymyksillä, ja koen edelleen olevani yhtä eksyksissä.

Olenko ollut tarpeeksi kiinnostunut kavereiden elämästä? Olenko kysynyt mitä kuuluu? Se oikeasti osoittaa välittämisestä ja halusta kuulla toisesta vaikka se kuulostaakin hyvin kliseiseltä. Mielummin mitä kuuluu kerran kuukaudessa kuin ei koskaan. Vai? Olenko ollut vastavuoroinen? Olenko nähnyt kavereita riittävästi? Tähän voin heti vastata että EN, mutta myös heti perään sanoa että ihan yhtä ihmistä lukuunottamatta ei paljon treffiehdotuksia ole sadellut! Miksi aina minä ehdotan treffejä?…. Olenko kenties kyllästynyt siihen että olen usein se joka kysyy? Olenko soittanut kavereille tarpeeksi? Olenko laittanut tarpeeksi usein viestiä? Pitäisikö alkaa pitää kuukausittaisia videopuheluiltoja kun asutaan eri kaupungeissa ja aikataulut menevät aina ristiin?

Olenko ollut läsnä? Olenko kuunnellut kun siihen on ollut aihetta? Olen sanonut useammalle ihmiselle niin sukulaiselle, perheenjäsenille kuin kavereille, että minulle voi aina soittaa kellon aikaan katsomatta! Olenko itse saanut tuntea kavereiden läsnäoloa? Olenko muistanut ystävien merkkipäiviä? Onko minun merkkipäivät muistettu? Tästä eteenpäin facebookissa ei enää näy syntymäpäiväni, sen muistavat vai sitten ne jotka muistavat. Olenko sanonut tarpeeksi että ”olet minulle tärkeä”? Olenko kaveruuden arvoinen?

Olenko antanut huomiota? Olenko ilahduttanut? Pitäisikö lähettää kavereille kortteja merkkipäivinä vai olla lähettämättä? Olen nimittäin niitä vanhan kansan ihmisiä että saatan lähettää kortteja. Tiedänkö millaista huomiota kaverini haluavat? Ovatko kohtaamiset olleet molemminpuolisia? Olenko kuunnellut? Olenko antanut itsestäni riittävästi ja ottanut toiselta riittävästi? Olenko kertonut itsestäni liikaa vai liian vähän? Olenko ilmaissut itseäni selkeästi?

Mikä on hyvä tapaamisväli? Viikko, kuukausi, 2 kuukautta, puoli vuotta? Onko olemassa oikeaa tapaamis- ja yhteydenpitoväliä? Harva ja harveneva yhteydenpito on mielestäni johtanut joidenkin ihmisten kohdalla osittaiseen tai totaaliseen vieraantumiseen. Voiko pidempään jäissä ollutta ystävyyttä enää elvyttää? Koska on liian myöhäistä? Haluanko enää? Kaikki tauot tai yhteydenpidon muutokset eivät onneksi tarkoita kaveruuden loppumista. Kaveruus muuttaa muotoaan ihan samalla tavalla kuin mekin muutumme vuosien vieriessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Joskus omassa tai kaverin elämässä on paljon aikaa ja huomiota vieviä asioita, ettei kaveruudelle ole enää samalla tavalla tilaa ja aikaa kuin ennen. Vai pitääkö se asia paikkansa? Onko näin?

Onko oman elämäni hankalat vaiheet tai asiat saattaneet minut tähän tilanteeseen että kavereita on vähän? Onko näkövammani karkoittanut kavereita? Jos on niin niitä kavereita en enää edes tarvitse. Onko asumiseni toisessa kaupungissa vaikuttanut siihen että kaveretia on jotenkin vaan kadonnut? Onko joku kaveri jäänyt sen takia pois kelkasta että on kokenut minun olevan liian kovia kokenut? Sanon nyt (suuresti pettyneenä), että kun äiti halvaantui, jouduin oikeasti miettimään missä minun kaikki kaverit ovat?! Koin toistuvasti että onko se liian iso asia jollekulle, voiko se olla isompi asia kavereille kuin minulle?

Olenko sanonut suoraan jos minua on harmittanut yhteydenpidon vähyys? Olenko sanonut suoraan jos joku asia on minua harmittanut tai painanut mieltä? Onko asioista sanominen ollut rakentavaa? Onko minua loukattu? Olenko minä loukannut? Ajattelemmeko kavereiden kanssa kaveruudestamme samalla tavalla? Millaista kaveruutta haluan ja tarvitsen? Millaista kaveruutta kaverit haluavat ja tarvitsevat? Olenko minä edes kaveruuden arvoinen?

Onko liikaa jos esitän ja pyydän sinua miettimään näitä kysymyksiä omalla kohdallasi. Millainen kaveri olet ja olet ollut?

Neiti (pian) 26 vuotta & neiti 5 kuukautta

Neiti (pian) 26 vuotta & neiti 5 kuukautta

Voi taivas miten lämmin kesäinen päivä eilen oli, mutta päivän akenda oli täydellinen. Minä ja serkun tyttö vietettiin laatuaikaa yhdessä, että äiti ja isä pääsi kerrankin lounaalle kahdestaan.

Noudin neidin kotoa vähän ennen 12 ja lähdettiin liikkeelle. En hirveästi ole ollut vauvojen kanssa tekemisissä, mutta tiesin pärjääväni. Käveltiin Tammelassa ja keskustassa, sain käydä rauhassa apteekissa ja juoda kahvit Laukontorilla. Neiti vain nukkui ja nukkui. 

"Palautin" neidin parin tunnin yhdessä olon jälkeen ja jäin hetkeksi Tammelantorille Laurin serkun ja hänen tyttöystävän kanssa. Kävin myös äidin kanssa pikaisesti asioilla ja menin viideksi takaisin Serkun luokse ja lähdettiin porukalla mummolaan. Voiko oikeasti noin pieni ihminen piristää ja ilostuttaa päivää ja elämää noin paljon. Ihanaa, että on mahdollisuus olla tekemisissä tuollaisen pikku neidin sekä hänen vanhempiensa kanssa. Toivottavasti jatkossakin saan lainata heidän neitiään.

Ja mikä parasta, niin kyllä tuollaisessa pikku neidissä on vain niin paljon hoidettavaa että omat lapset saavat odottaa vielä ihan muutaman vuoden ^^ Lapset ovat ihania niin kauan kun ne eivät ole omia!

Vinkit Kööpenhaminaan

Vinkit Kööpenhaminaan

- Jos vaihdat rahaa, vaihda suurin osta vasta perillä. Vaihtokurssi on parempi kuin Suomessa, suhteessa parempi kuin muissa maissa tavallisesti.

- Kortilla maksaessasi varaudu muutaman prosentin lisäkuluihin. Esimerkiksi maksun perushinta (kruunuista euroiksi) + 2 € + n. 2 % provisio. 

- Tivolin vuoristorata on nostalginen ja kokemisen arvoinen. Tivoli ei ole mikään perinteinen huvipuisto, vaan siellä on paljon erilaisia esityksiä ja alue on täynnä ravintoloita. Sisäänpääsymaksu Tvoliin n. 15-16 €.

- Copenhagen Street Food on must.

- Nyhavn on kauneimmillaan illalla, mutta ravintolat ovat iltaisia todella täynnä. 

- Pieni merenneito on täysi pettymys.

- Korkokengät kannattaa jättää kokonaan kotiin ja laittaa hyvät kävelykengät jalkaan. Kaupunki on täynnä mukulakiveä ja varsinkin ydinkeskustassa liikkuessa saa katsoa jalkoihinsa aika ajoin ettei kompastu.

- Huomioi, Kööpenhamina on kalliimpi kuin esimerkiksi Helsinki. Normaalihintaisten tuotteiden osto on hölmöä jos niitä saa ostettua kivijalka liikkeistä tai tilattua verkkokaupasta Seomessa.

- Spaghetteria La Perla on loistava ruokapaikka. Ainakin syömämme pizza ja salaatti olivat taivaallisia. 

- Kirpputorien kiertämiselle kannattaa varata aikaa. Sieltä voi tehdä oikeasti uskomattomia löytöjä ja tavara on hyvälaatuista. 

- Pyörän vuokraaminen on hauska vaihtoehto kävelyn rinnalle kaupungin kiertämiseen. Ei toki ydinkeskustassa liikkumiseen, mutta jos haluaa kiertää Kööpenhaminaa vähän laajemmin niin harkitse pyörän vuokrausta. Peruspyöriä näytti saavan n. 20€ päiväksi. 

xoxo Me

Auttaminen

Auttaminen

Viime keskiviikkona äitiä, torstaina äitiä ja äidin äitiä, perjantaina isän äitiä. Avun tarvitsijasta, työtehtävästä ja omasta vatsakivusta riippumatta jokainen hetki oli tärkeä ja iloa tuottava molemmin puolin. Oli ihan mielettömän mahtavaa, mukavaa ja rentouttavaa viettää aikaa äidin ja isoäitien kanssa. Sain olla iloksi ja avuksi kiitosten kera, antamallani avulla oli suuri merkitys psyykkisesti ja fyysisesti ja sain siinä sivussa sain tuntea olevani rakastettu, huomioitu ja korvaamaton.

Auttakaa läheisiänne jos teillä on siihen vielä mahdollisuus, se on tärkeää ja korvaamatonta.

Yksi yhteinen kesäloma

Yksi yhteinen kesäloma

 

 

 

 

 

9 kokonaista yhteistä lomapäivää

8 eri kaupunkia

4 ravintola lounasta

2 elokuvaa, näkötornia, hotelliyötä, huvilaitetta, lentomatkaa & rupikonnaa 

0 bileiltaa

100 & 1000 suukkoa

1 talviturkin kasto, Korkeasaaressa käynti, mustikoiden keräily, iltapiknik kalliolla & kyykäärme

5 kilon mansikkalaatikon pakastusoperaatio

700 km autolla matkustamista

10 hyvää kesäruoka-annosta

50 paarmaa

19 astetta loman keskilämpötila

ja lukematon määrä muita numeroimattomia muistoja

Laurin työpäivä

Laurin työpäivä

6:10 Herätyskello soi. Torkutan 6:15 asti, makoilen hetken ja nousen 6:20. Menen keittämään kahvia koska sitä ei ole kukaan muu vielä tehnyt.

6:25 Aamupalaksi syön ruisleipää, päärynärahkaa ja juon kahvia.

6:55 Vien kaksi roskapussia ja lähdetään kesätyömiehen kanssa kohti työmaata. Työmaa (tuleva autotalo) sijaitsee Hämeenlinnassa ja asun viikot lähellä työmaata.

7:05 Työmaalle saapuminen. Leimaan itseni sisälle. Katsomme kesätyömiehen kanssa hänelle seuraava työ. Ohjeistan hänet tekemään valaisimien asennusta ja johdotusta kellariin.

7:20 Tavaroiden vastaanottaminen. Kuljettaja tuo 60 metriä valaisinkiskoa. Yleensä kaikki tavarat tulee kerralla, mutta nyt Kuski ilmoittaa, että myöhemmin tulee vielä eri kuskin tuomana lisää tavaraa.

7:30 Aloitan asentamaan palonkestävää kaapelihyllyä. Käytännössä samat tuotteet kuin normaalissa kaapelihyllyssä, mutta kannakointiväli on tiheämpi. Palonkestävät järjestelmät tulisi asentaa kaikkien muiden järjestelmien yläpuolelle.

9:10 Tauko. Kahvia ja banaani.

9:20 Lattiarasioiden korkeussäätö. Säädän rasioiden pinnan eilen laitetun lattiatasoitteen kanssa samaa korkeuteen. Lattiarasiat on melko työläitä ja suhteellisen kalliita asentaa ainakin saneerattaviin kohteisiin. Lisäksi asennus on todella helppo tyriä, mikäli ei tiedä mitä tekee.

10:00 Tavaroiden vastaanottaminen. Lähetyksessä tulee mm. muovilistaa, kaapelia, työkaluja, ja ATK-kaapin sisustarvikkeita.

11:10 Lounastauko. Menen tien toiselle puolelle Tiiriön ABC:lle. Lounastan noutopöydän paahdetut nakit, kasviksia ja salaattia. Yleensä käyn muualla kuin ABC:llä syömässä, mutta nyt tee poikkeuksen.

12:45 Aloitan asentamaan hyllyä. Nyt on vuorossa kaapelihyllyn asennusta tulevan korikorjaamon puolelle. Kyseisen hyllyn asennus on odottanut pari viikkoa, koska se olisi ollut muiden urakoitsijoiden tiellä. Asentamisen helppous ja mielekkyys riippuu lähinnä kiinnitysalustasta ja siitä, kuinka paljon on tavaraa lattialla väisteltävänä.

13:40 Tauko.

13:50 Hyllyn asennus tulevan korikorjaamon puolella jatkuu.

16:00 Tauko.

16:15 Pärvötän aikasemmin vedetyt kaapelit asentamalleni hyllylle. Yleensä kaikki kaapelit pyritään vetämään etukäteen niin, että kaikki kaapelihyllyt on asennettu. Mikäli jotain pätkää hyllystä ei saada tehtyä, vedetään kaapeli kiepille niin lähelle kuin sen saa.

17:40 Jatkan eilen aloittamaani energianmittausjärjestelmän kaapelointia.

18:00 Jään jumiin. Parrun pätkällä joutui hieman auttamaan että pääsi taas liikkeelle.

18:55 Työpäivä päättyy.

19:00 Menen kauppaan. Tavallisesti kaupassa käynti ajoittuu maanantaille ja torstaille.

19:30 Lämmitän päivällisen, syön lohikeittoa ja popsin mansikoita jälkiruoaksi.

20:00 Käyn suihkussa, makaan kone sylissä sängyssä, täytän tuntilappua ja katson Top Gearin Netflixistä.

21:50 Pesen hampaat ja menen nukkumaan.

Alaston totuus - Meikki

Alaston totuus - Meikki

Hei sinä nainen! Mikä on sinun meikin käytön perusta ja syy? Miksi käytät meikkiä? Näytätkö itseltäsi vai haluatko näyttää joltakulta muulta? Oletko miettinyt koskaan asiaa yhtään syvällisemmin? Itse olen miettinyt nimittäin, ja paljon. Siksi on syytä ja seikkaa, kysymystä ja ajatusta siitä, miksi tästä nyt kirjoitan. Haluan ihmetellä ääneen ja toivottavasti myös herätellä naisia. Koska, se miten paljon käytät meikkiä kuvastaa oikeasti minäkuvaasi enemmän kuin uskotkaan. 

Miten arkimeikkini eroaa juhlameikistä? Vastaus on helppo! - Ei juuri mitenkään. Näytän arjessa ja juhlassa samalta. Juhlassa ripsissä saattaa olla ripsiväriä tai olla olematta. Huulissa saattaa olla hieman punaisempaa punaa ta olla olematta, mutta siihen se sitten jääkin. Miksi? En näe mitään tarvetta tai syytä, miksi minun tarvitsisi meikata eri tavalla arjessa ja juhlassa. Miksi minun tarvitsisi näyttää juhlassa erilaiselta kuin arjessa? Miksi yrittäisin tehdä itsestäni jotakin mitä en oikeasti ole? Miksi edes haluaisin olla jonkun muun näköinen?

Ennen kuin kukaan repii pelihousujaan niin haluan sanoa, että se on jokaisen naisen oma asia kuinka haluaa meikata. Mutta mieti, miksi meikkaat juuri niin kuin meikkaat!

En vain ymmärrä niitä naisia, jotka meikit kasvoiltaan pestyään näyttävät aivan joltakulta toiselta ihmiseltä kuin mitä oikeasti ovat. En vai ymmärrä! Annan esimerkin jonka olen kuullut useita kymmeniä kertoja ja niin olet varmasti sinäkin. Jos olet mies, sinulla saattaa olla jopa omakohtainen kokemus. Tai olit sitten mies tai nainen, niin olet varmasti kuullut tämän legendaarisen lauseen joskus. ”Tapasin baarissa naisen, vietettiin ilta yhdessä ja päädyttiin samaan sänkyyn. Aamulla herättyäni piti hetken aikaa miettiä kenet olin tuonut kotiini.” Kolahtiko?… Miksi, miksi, miksi ja miksi? Ainakin henkilökohtaisesti tuntuisi ihan mielettömän pahalta ja loukkaavalta jos minusta joku kommentoisi joskus noin. Oikeasti! Jotenkin surullista ja samalla todella naurettavaa.

Muistan ikuisesti viime syksyltä, kun työkaverini sanoi minulle ohimennen aamulla kun kirosin nenässäni olevaa mielestäni hirveän näkyvää finniä, että ”Älä viitsi! Sinä olet kaunis, ethän sinä edes koskaan käytä muutakuin huulipunaa”. Tähän lauseeseen kiteytyy koko meikkaamiseni idea ja tämä kommentti lämmittää mieltä päivittäin ja aina. Kiitos siitä lausahduksen sanojalle!

Kuten varmasti huomaatte kuvista, niin kasvojen meikitön puoli (vasen) ei eroa juuri mitenkään meikillisestä puolesta (oikea). Nopeasti kun katsoo niin ainoa ero minkä itse huomaan on kulmakarva ja huulet.

Meikissäni on kasvovoidetta, peitevoidepaletin kolmea eri väriä, väritöntä puuteria, aurinkopuuteria, kulmakynää, kulmageeliä, huulten pohjustuskynää ja huulipunaa. Meikin tekemiseen kului aikaa reilu 5 minuuttia ja se on sama jonka teen useimmiten. Peitevoiteilla peitän ihon värivirheitä ja näppylöitä. Värittömällä puuterilla kiinnitän peitevoiteet ja estän ihon alkamista kiiltää päivän aikan. Aurinkopuuterilla tuon hieman varjostuksia kasvoilleni. Käytän puuteria ja peitevoiteita myös suojatakseni ihoa ilman epäpuhtauksilta. Kulmäkynällä piirän ja annan väriä olemattomille kulmakarvoilleni ja kulmageeli pitää kulmakarvat ojossa koko päivän. Huulten pohjustuskynää käytän jotta huulipuna pysyy koko päivän.

Meikkaan loppu viimein oikeastaan vain siksi, että saan itsestäni ehkä hieman freesimmän näköisen ja toisinaan tummat silmän aluset piiloon. Mikset sinäkin nainen kokeilisi näyttää itseltäsi etkä joltakulta toiselta? Minä ainakin haluan näyttää itseltäni. ja haluan nähdä myös sinut itsesi näköisenä.

Copenhagen diary

Copenhagen diary

Kolme päivää ja kaksi yötä. Minä ja hän, me. Kööpenhamina ja vuoden kahdeskymmenesviides viikonloppu. Viidettä vuotta yhdessä ja kuudes ulkomaan matka (jos Tallinnan viittä reissua ei lasketa). Rakastan!

 Matkalla metrolla kentältä keskustaan.

 Lähellä hotellia.

 Nää kadut ja talot <3

 Idyllinen pieni hotelli, juuri sellainen kun odotettiin.

 Aamulenkit ulkomailla on täydellistä, melkein sokaisevaa.

 Lisää liian ihania katuja ja taloja.

 Keskusta autottomuus, miksi ei muuten ole suojateitä?

<3

 Street food market

 Jos vielä joskus mennään, niin haluan viedä Lauria laatikkopyörällä ympäri kaupunkia.

 Ei niin hyvä olo karusellin jälkeen, Särkänniemen keinukaruselli potenssiin viisi.

 Nyhavn, ilta-aurinko ja pakolliset polaroid -kuvat.

 Kesäloma ja yhteinen aika. 

Mutta, on kotiinkin aina ihan jees tulla!

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Vinkkejä Köpikseen matkustavalle tulee ensi viikolla. 

Lämmintä alkanutta viikkoa! ^^