29. syyskuuta 2016

Viherkasvien mullistus


Aikoinaan päätin olla hankkimatta yhtäkään viherkasvia saatuani tapettua kolme vihreää olentoa vajaassa kuukaudessa. Lisäksi viherkasvit olivat jotenkin vanhojen ihmisten juttu ja niin out ot fashion. Yhteenmuuton yhteydessä kotiimme muutti Laurin entisestä elämästä yksi ELÄVÄ viherkasvi, joka on hengissä muuten edelleen. Nyttemmin, viimeisen vuoden aikana meille on tullut neljä uutta viherkasvia. En toki kuollaksenikaan muista niiden nimiä, paitsi viime viikolla ostetut Aloe verat ovat vielä nimimuistissa.


Viherkasvien ja niiden ruukkujen tuoma kodikkuus on ilmiselvää. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että viherkasvit tekevät ja viimeistelevät kodista kodin. Laurin mukanaan tuoma viherkasvi on alkuperäisessä (rumassa muovisessa ruskeassa) ruukussaan vaikka se on piilossa minun virkkaaman harmaan päällyksen alla. Kaikki muut viherkasvit ovat kasvaneet alusta asti nykyisissä ruukuissaan. Vaalean harmaat pyöreän malliset betoniruukut (ø17 / ø19) ovat Granitista  ja neliön malliset betoniruukut (ø10) ovat Stockmannilta. Tuo (toistaiseksi) yksinäinen musta ruukku on Polystonea (ø15) vaikka se hieman betonimaiselta näyttääkin. Musta ruukku on tuliainen HAYn liikkeestä Kööpenhaminan reissulta.


Ainakin nämä kasvit näyttäisivät tykkäävän asua meillä, toisin kuin se meidän parvekkeella oleillut kesäheila Muratti, joka pysyi hengissä peräti neljä viikkoa. Tarkoituksena on hankkia vielä ainakin yksi musta Polystone ruukku ja siihen taas uusi ja erilainen viherkasvi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti