En muista mikä aamu se oli. Voisin tietysti tarkistaa puhelimesta, mutta en halua. En halua, koska se aamu oli kaikin puolin täydellinen. Täydellisintä oli se, että taivasta katsoessani minulle tuli yksi rakas ihminen mieleen. Hän oli edesmennyt mummuni, ehkä hän olisi tuntenut samoin nähdessään tämän livenä. En myöskään muista tai oikeastaan tiedä, onko kesä sittenkään se paras vuodenaika. Tuntuu, että edesmennyt kesä ja mummu päättivät sen olevan toisin. Syksy on kyllä oikeasti vuodenajoista kaunein ja parhain. ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti