30. marraskuuta 2016

Näistä muistan marraskuun

Talven tulosta: En jotenkin odottanut talven todellista alkua vielä marraskuun toiselle päivälle. Niin kuitenkin kävi. Parasta on se että ulkona on ainakin hieman valoisampaa.

Vatsataudista: Viikon verran vatsassa myllersi, muutama vatsakramppi piti kokea ja sitten ihan salama kirkkaalta taivaalta aloin yhtenä yönä oireilemaan sitten ihan kirjaimellisesti. mutta niin siitä vaan selvittiin hengissä. Luntakin ehti sataa sen 24h aikana ainakin 30cm.

Kynttilöiden valamisesta: Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni valaa itse kynttilöitä, onnistuen valamisprojektissa miltei täydellisesti. 

Rentouttavasta viikonlopusta: Laurin ollessa Parkanossa vietin viikonlopun itsekseni kotona. Hyvin nukutut yöt, paljon vaakatasossa olemista ja akkujen lataamista. Kerrassaan rentouttavaa!

Talven poismenosta: Kaksi viikkoa lumi jaksoi pysyä maassa ja sitten tuli plussakelit ja vesisateet, plääh!

Äänikirjoista: Mikä se parempaa kuin kuunnella työmatkoilla, sängyssä peiton alla, kuumassa suihkussa luttaamisen ja kynttilän valossa istumisen yhteydessä hyviä kirjoja. 

Kaikkien pankkikorttien uusimisesta: Niinhän siinä sitten kävi että päädyin nettihuijauksen uhriksi ja sain uusia pankkikortit. Onneksi virheistä oppii ja pankkikortit voi sulkea. 

Työmatkapyöräilyn come backistä: Lumet lähti ja Lauri korjasi pyörän. Sain siis vielä hetken nauttia ihanista ja päätä tyhjentävistä työmatkapyöräilyistä. 

Joululahjojen hankinnasta: Ensimmäisen lahjan hankin marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna ja muutamia heti seuraavalla viikolla. Vielä on ostoslistajja paljon lahjoja, mutta eiköhän ne kaikki tule hankittua ennen joulua. 

29. marraskuuta 2016

Voi miksi!


Miksi en ikinä muista onko mummun syntymäpäivä 11. vai 13. maaliskuuta?

Miksi rakkaalta saatu kukkakimppu toimii anteeksipyyntönä miltei paremmin kuin sana ”anteeksi” vaikka juuri minuutti sitten olit valmis näyttämään sormella ja sanomaan, ”tuossa on ovi”?

Miksi sängyn petaaminen arkiaamuina on niin ylitsepääsemätön homma?

Miksi minun tekee toisinaan niin paljon mieli syödä pussillinen leipää (voin kera) ja juoda litra tavallista maitoa, vaikka tiedän että vatsalaukkuni voi haljeta sen seurauksena?

Miksi roskapussin vieminen on niin vaikeaa? 

Miksi kauppojen hevi -osastolla olevat biohajoavat pussit ovat ihan surkeita ja joka kerta tomaatit kierivät ympäri kassaa?

Miksi lapsille valehdellaan nytkin ajankohtaisesta aiheesta, Case joulupukki? itse olen vahvasti ajatellut olla valehtelematta, kerron suoraan toiveita voi ja pitää esittää ja sinun läheisesi sitten hankkivat niitä sen mukaan miten ehtivät, pystyvät ja raaskivat.

Miksi useat suomalaiset jaksavat valittaa ”kun on niin pimeetä että masentuu”? no kai sitä nyt masentuu jos sitä lietsoo alvariinsa itselleen.

Miksi en ole aikaisemmin tajunnut ostaa kaikkia joululahjoja nettikaupoista?

Miksi minulla ei ole sitä toista siskoa, hänen nimensä olisi ollut kuulemma Hulda? Miltähän Hulda näyttäisi?

Miksi itsekeitetty aamukahvi maistuu parhaimmalta? 

27. marraskuuta 2016

Joulun tuntua

 

Joulukuu on ihan juuri ovella . Joululahja ostosten teko on aloitettu ja osa lahjoista ja paketoitu. Joulun vietto paikka on vielä täysin auki, mutta yksi asia on varmaa, joulu on tullut meille jo kotiin. Laitoin tänään nimittäin joulukoristeet esille. Niitä ei paljon ollut, mutta kyllä ne lisäsivät joulun tuntua ja ovat kiva lisä valojen ja kynttilöiden rinnalle.

Yksi valosarja on ollut makuusyvennyksen ikkunan välissä jo lokakuusta lähtien, toinen tämän kuun puolesta välistä asti milloin missäkin, tällä hetkellä eteisen kirjahyllyllä ja Lucia kulkue tästä päivästä eteenpäin ruokapöydällä. Toisen joulutontun laitoin sisäikkunalle istumaan ja toisen keittiön työtasolla olevaan metallikoriin, muutamat punaisia puisia koristeita laitoin ikkunalle roikkumaan. Kynttilöitä tulee poltettua parvekkeen lyhdyssä, tv-tason tuikkukipoissa ja Nappula -lynttilänjaloissa sisäikkunoilla. Vessaan tulee laitettua punaisia ja mustia käsi- ja kylpypyyhkeitä ja ruokapöydälle ilmestyy jossakin kohtaa joulukaitaliina.

Vielä kun saataisiin valkoinen joulukuu ja joulu, niin se kruunaisi kaiken.

26. marraskuuta 2016

Eron hetkellä


Etäsuhteessa on paljon hyvää ja paljon huonoa. Erossa oleminen on samalla todella tylsää ja toisaalta taas kutkuttavaa. Puhun nyt omasta kokemuksestani ja ajatuksistani sen puolison näkökulmasta, joka asuu yhteisessä kodissa viikot yksin ja jossa ero tarkoittaa viiden päivän mittaista ajanjaksoa. Tosin joskus on pidempikin aika, kun toinen on viikonlopunkin poissa.

Ikävä iskee usein sunnuntai-iltana, kun tajuaa ja muistaa hänen lähtevän taas aamulla ja palaavan vasta perjantaina. Kyyneliä en enää vuodata, koska tiedän hänen palaavan taas pian. Toki poikkeuksiakin löytyy ja varsinkin super-mukavienn viikonloppujen jälkeen saatan tirauttaa muutaman kyyneleen. (Voi luoja mikä itkupilli todellisuudessa olenkaan.)

En osaa kertoa tai tiedä mitään sen parempaa tunnetta kuin nähdä toinen sen x -pituisen eron jälkeen. Suukko, halaus ja hänen tuoksu ovat minulle kuin aamukahvi, ilman niitä ei elämästä tulisi sitten yhtään mitään Viikonloput tuntuvat jollakin tapaa aina juhlalta, pötköttely sängyssä, toiselle tehty aamupala, yhteiset kävelylenkit ja kaikki keskustelut maan ja taivaan väliltä ovat parasta.

Olemme olleet tänä syksynä paljon erossa. On ollut paljon pitkiä näkemättömiä yli 10 päivän kestäneitä jaksoja. Kalenterin mukaan neljä viikonloppua kesäloman jälkeen kun emme ole olleet yhdessä. Erossa oleminen on raskasta, mutta tekee hyvää ja ikävää on hyvä opetella tuntemaan. Ei tule hetkeä, että toinen kyllästyttäisi tai naama ärsyttäisi, kun ei näe toista joka päivä. Jokaikinen kerta ikävöidessäni tunnen miten erityinen ja merkityksellinen ihminen hän on. Minulla on oikeasti hän jota saan ikävöidä ja se hän vieläpä ikävöi minua myös. Ei se aina näin itsestäänselvää ole ollut.

24. marraskuuta 2016

The lista


Tarvitsisin ihan oikeasti...

♥︎ Remingtonin Keratin Therapy Pro RS8590 suoristusraudan, koska hiuksia olisi kiva suoristaa nyt kun niitä voi suoristaa. Enkä tällä hetkellä omista suoristusrautaa.

♥︎ Swiss Clinicin Skin Renewal 0,2mm ihorullan ja siihen kuuluvan seerumin, jotta saisin kasvojen ihon parempaan kuntoon. Kasvohoidoissa käyminen on turhan kallista.

♥︎ rahaa LOSin reissua varten,

♥︎ uusiin nappikuulokkeisiin ja

♥︎ uuteen lompakkoon, mutta kun en vaan vielä tiedä mistä löytyy silmää miellyttävä lompakko ja uudet kuulokkeet, siksi rahaa jotta saan ne ostettua sitten kun ne tulee vastaan.

♥︎ lahjakortin Bangerheadin verkkokauppaan, jotta saisin ostettua tarvitsemiani meikkituotteita.


Tykkäisin myös...

♥︎ kootusta Mossan kasvohoitotuotepaketista kuivalle iholle

♥︎ Marimekon Oiva Koppa tarjoiluastiasta

♥︎ Tamariksen Woms boots papaw nilkkureista värissä corn (koko 38)

♥︎ lahjakortin Lävistysliikkeeseen, jotta saisin otettua korviin muutamia puuttuvia koruja lisää.

22. marraskuuta 2016

Ihan tavallinen maanantai


4:50 Herätyskello soi. Olen ollut jo miltei tunnin hereillä ja sitä ennen heräillyt liian monta kertaa voidakseni sanoa ”Nukuin hyvin”. Nousen ylös, kuulen kaatosateen ja samassa vaihdan juoksulenkin salitreeniin. Kirjoitan Laurille lapun,hän ei ole enää kotona kun tulen salilta, vasta sitten ensi perjantaina. Puen treenivaatteet päälle, pakkaan treenikassin, heitän sadetakin niskaan ja kumpparit jalkaan. Menoksi!

5:15 Aloitan treenin. Eilisen palauttavan päivän jälkeen jalat tuntuvat silti tukkoisilta. Poljen puolen tunnin intervallitreenin ja annan maitohappojen päästä valloilleen oikein kunnolla. Hetkellisen välikuoleman jälkeen siirryin jumppasaliin ja teen vielä puolen tunnin RVP (reidet-vatsa-pakarat) -virtuaalijumpan lisäpainoilla. Ilokseni lempi RVP on tullut taas valikoimiin, jee! Tunnin treenin jälkeen paluumatkalla kotiin vettä sataa entistäkin rankemmin ja päässä ei pyöri mitään muuta kuin, tarvitsen kahvia herätäkseni kunnolla.


6:20 Astun kotiovesta sisälle ja kahvin tuoksu iskee vasten kasvoja, vaikka ennemmin olisin toivonut että vasten kasvoja olisi iskeytynyt suukko Laurilta. Käyn pikaisesti suihkussa pesemässä hiukset ja vasta sitten hyökkään kahvin kimppuun.

6:35 Olen kaatanut kahvin mukiin, pitänyt hirveää meteliä smoothie twisterin kanssa ja sytyttänyt kynttilät ruokapöydälle. Otan eväät ja koneen ja istun poikkeuksellisesti työpöydän sijasta ruokapöydän ääreen. Juon suklaakahvia mantelimaidolla ja juon porkkana-mansikka-mustaviinimarja-smoothien, koska jääkaapin antimista ei muutakaan saanut aikaiseksi. Katson kalenteria ja viikon ohjelmaani, työaikoja ja muita menoja. Ajattelen, "ihan kiva viikko tulossa".

6:45 Menen blogin muokkaussivulle, luen saamani blogikommentit (ja vastasin niihin), seuraamieni bloggaajien viikonlopun aikana ilmestyneet postaukset ja työsähköpostit. Kirjoitan perjantaina aloittamaani joululahjatoive -postausta eteenpäin kuitenkaan saamatta sitä vieläkään valmiiksi, koska en kuollaksenikaan tiedä mitä pyytäisi. Luen myös HS:n etusivun ja totean taas että "ei mitään maata mullistavaa minun elämääni".


7:45 Aloitan meikkaamaan ja kiroan kun meikkivoide sivellin menee rikki. Ei maanantaiaamua että kaikki menisi putkeen! Meikin tekemiseen menee jotakin 6 minuuttia, en jaksa kuivata hiuksia loppuun vaan kiedon liian lyhyet hiukseni Man Bunille takaraivolle ja puen vaatteet päälle. Olen nopea sillä 15 minuutissa peikosta kuoriutui ihan freesin näköinen likka.

8:15 Lähden kävelemään töihin, onneksi enää ei sada kaatamalla. Varttia myöhemmin aloitan työpäivän. Tapaan uuden uuden työntekijämme ja minulle jää heti varsin hyvä mieli.

10:00 Aamun pienen härdellin ja kommelluksien jälkeen suuntaan uima-altaalle. Vuorossa on uinnin ohjausta ja opetusta, paljon naurua ja onnistumisen kokemuksia, märkä paita ja läjä ideoita seuraaville uintikerroille.


11:00 Jatkan työpäivää uinnin jälkeen varsin tavalliseen tapaan. En osallistu ruokailun ohjaamiseen vaan olen toimintakeskukseen jäävä ohjaaja. Kaikkien ruokailun jälkeen ohjelmassani on maalauksessa ohjaamista ja samalla uuden työntekijän perehdyttämistä asiakkaisiin ja toimintatapoihin.

15:00 Miltei kaikki asiakkaat ovat lähteneet ja aloitan tekemään kirjallisia töitä. Asennan myös loput tietokoneet niin että ne myös toimivat ja taistelen verkkotulostimen kanssa saamatta sitä kuitenkaan toimimaan. Reilun tunnin intensiivisen puurtamisen jälkeen päätän työpäivän.

16:20 Soitan mummulle, koska hän soitti minulle eilen juuri sellaiseen aikaan kun en ollut juttutuulella. Mummu kertoo heti puhelun alkuun "Soittelin vain toivottaakseeni hyvää nimipäivää”. Miksi hän soittaa aina päivää ennen oikeaa päivää? Vaihdamme kuulumisia ja hän on hirmu iloinen eilisestä isäni, siskoni ja hänen poikaystävänsa käynnistä.

16:40 Käyn uudessa K-marketissa, joka vielä viime viikolla oli Siwa. Pyörin hyllyjen välissä epätoivoisesti enkä tiedä mitä haluan. Onneksi loppujen lopuksi saan ostetuksi edes jotakin kassin pohjalle.

17:00 Olen kotona ja saan vihdoin lopetettua puhelun mummun kanssa (huh). Saan hauskan nimipäiväonnitteluviestin Laurin serkulta ja hänen tyttöystävältään, todellinen päivän piristys! Makaan hetken sohvalla ulkovaatteet päällä ja vain möllötän. Hetken möllöttämisen jälkeen teen ja syön salaatin, avaan koneen, allekirjoitan uuden Visa -kortin verkkopankissa, maksan muutaman laskun ja luen päivän aikana tulleet sähköpostit.


18:15 Laitan pyykinpesukoneen päälle ja kääriydyn sohvalle viltin alle katsomaan telkkaria. Tavallisesti en koskaan katso telkkaria viikolla, mutta nyt tuntuu siltä että aivot täytyy saada nollattua. Telkkarista ei kuitenkaan tule yhtään mitään (ei yllättänyt), laitan Apple Tv:n päälle ja katson HBO:lta vanhan The Affairin toisen tuotantokauden viimeisen jakson. Ihan vaan siksi että kolmannen tuotantokauden ensimmäinen jakso oli sekava ja epäselvä ja on hyvä katsoa edellisen kauden viimeinen jakso ja muistella mihin sitä oikein jäätiin.

19:45 Laitan pyykit kuivumaan, pesen kainalot ja pesen ja rasvaan kasvot. Ajastan kahvinkeittimen aamuksi ja viestittelen viiden ihmisen kanssa samaan aikaan sekoittaen kenen kanssa puhuin mistäkin asiasta.

20:20 Sammutan valot ja kääriydyn peiton alle niin että vain nenä näkyy. Viestittelen vielä Laurin kanssa ja pelaan Candy Cruch Soda Sagaa (parhainta unilääkettä mitä tiedän).

20:50 Suljen silmäni. Hyvää yötä!

20. marraskuuta 2016

DIY: Säiliöolkalaukku


Koko:
Laukun sisämitat halk. 10 cm, kork. 13 cm. Laukun ulkomitat halk. 11 cm, korkeus 16 cm.

Lanka:
Aarrekid trikookude 280g g

Puikko:
7

Muuta:
3 metallivannetta halk. 10 cm, nahkahihnaa 155 cm, vanha kapea vyö, 3-4 putkiniittiä, nahkapasko, sakset, vasara

Laukun pohjan virkkaus
Aloitus: Kierrä kaksi kierrosta lankaa kahden sormen ympärille jättäen 10 cm päättelyvaran. Näin lankalenkki on valmis.
krs. 1: Virkkaa lanlalenkkiin 10 ks (kiinteää silmukkaa).
krs. 2: Virkkaa jokaiseen silmukkaan 2 ks, kierroksella yht. 20 ks.
krs. 3: Ota silmukan takareuna ja silmukan takana kulkeva lanka koukulle. Ota mukaan metallivanne. Virkkaa ks-kierros niin että joka viidenteen silmukkaan tulee 2 ks. Metallivanne jää kierroksen sisälle. Näin taitekierros on valmis. Kierroksella yhteensä 24 ks.

Laukun virkkaus
krs. 4-11: Virkkaa ks-kierroksia.
krs. 12: Virkkaa 2 kjs (ketjusilmukkaa) ja hyppää yhden silmukan yli kiinnittäen kjs-kaari toiseen silmukkaan ks:lla. Virkkaa vielä 4 ks. Toista tämä kolmesti. Näin työhön on tehty neljä hihnanläpeä.
krs. 13: Virkkaa toinen metallivanne työhön ks:lla. Virkkaa hihnanläpien kohdalla kjs-kaareen 2 ks.
krs. 14: Viimeistele reuna piilosilmukkakierroksella. Katkaise lanka ja päättele.

Laukun läpän virkkaus ja kiinnitys
Läppä virkataan pohjan virkkausohjeen mukaisesti krs. 3 saakka. Tämän jälkeen viimeistellään reuna piilosilmukkakierroksella. Katkaise lanka ja päättele. Leikkaa vanhan kapean vyön soljettomasta päästä 12,5 cm pätkä ja teen sen molempiin päihin nahkapaskolla reiät n. 10,5 cm etäisyydelle toisistaan. Pujota pätkä sekä laukun että läpän yhdestä hihnanlävestä ja kiinnitä rei'istä putkiniitillä ympyräksi. Nyt läppä pysyy laukussa kiinni.


Laukun soljen teko ja kiinnitys
Leikkaa vanhan kapean vyön soljellisesta päästä 14 cm pätkä. Pujota irti leikattu pätkä sekä laukun että läpän etureunan hihnanlävistä (vastakkaiselta puolelta kuin mihin äsken läpän kiinnikke laitettiin) ja katso sopiva kohta mihin nahkapaskolla tehdään reikä vyön soljen väkästä varten. Tee tämän jälkeen nahkapaskolla reikä ja pujota pätkä takaisin paikoilleen. Näin laukun solki on valmis. En kiinnittänyt laukun solkea itse laukkuun kiinni, koska siitä olisi tullut liian jämäkkä ja epäkäytännöllinen.


Laukun hihnan teko ja kiinnitys
Leikkaa nahkahihnasta haluamasi mittainen pätkä huomioiden molempien hihnnpäiden 10 cm kääntövarat kiinnitystä varten. Tässä työssä valmiin hihnan pituus on 135 cm + 20cm kääntövarat. Tee nahkapaskolla molempiin pätkän päihin kaksi reikää 8 cm etäisyydelle toisistaan. Kiinnitä putkiniiteillä pätkä laukkuun kiinni tehtyjen reikien kohdalta. Näin laukun hihna ja koko laukku on valmis.


Laukun tekemisessä käytetty Molla Millsin Virkkuri -kirjasarjan kirjan Virkkuri 2 & 3 kirjoja. Valmiin laukun hinta n. 17€ näillä materiaaleilla.

19. marraskuuta 2016

Ihan koukussa äänikirjoihin


Enpä olisi uskonut hurahtavani näin totaalisesti äänikirjojen vietäväksi.

Olen ollut Celia kirjaston jäsen nyt yli 5 vuotta. Olen ollut hyvin tyytyväinen valikoimaan ja toiveiden huomioon ottamiseen. "Celian palvelut on tarkoitettu kaikille, joille painetun tekstin lukeminen on vamman, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi hankalaa. Celian palvelut sopivat myös palveluihin oikeutettujen henkilöiden kanssa toimiville yhteisöille, kuten päiväkodeille, kouluille ja vanhusten palvelutaloille."

Aluksi kuuntelin äänikirjat Celialta lainaksi saatavalla Daisy -soittimella ja ensimmäisiä kuuntelemiani kirjoja olivat kaikki Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat (kuuntelin ne iltasatuina), Stephenie Meyerin Twilight -kirjat ja muutama fysioterapeutin opinnoissa tarvittuja kirjoja. Äänikirjat tulivat parissa kolmessa päivässä kirjeellä kotiin. Eikä ei tarvinnut palauttaa vaan ne sai tuhota ja viedä kierrätykseen. Palautin kuitenkin Daisy -soittimen muutettuani pois Seinäjoelta, jonka jälkeen en kuunnellut äänikirjoja reiluun kolmeen vuoteen. Viime syksynä tutustuin kuitenkin tarkemmin Celian tarjoamiin palveluihin, koska halusin taas kuunnella äänikirjoja. Löysin ja latasin puhelimeen ja tabletille Pratsam reader -sovelluksen. Loin Pratsamille omat tunnukset, kirjauduin Celian verkkokirjastoon ja latasin haluamani kirjat Pratsam readerilla kuunneltavaksi. Kirjastolta tulee sähköpostiviesti kun lainat vanhenevat ja äänikirjan palauttaminen tapahtuu yhdellä napin painalluksella. Täydellisen helppoa! Tämä on yksi suurimmista positiivista puolista mitä nökävammaisena saan.

Ensin kuuntelin Maaret Kallion ja Osmo Kontulan Happy end seksuaalisesti vireät pitkät parisuhteet (alle viikossa) ja nyt on kuunneltavana Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen sekä Kimmo Takasen Tunne lukkosi. Seuraavina kuunneltavani kirjoina ovat Seija Ahavan Taivaalta tippuvat asiat, Maaret Kallion Lujasti Lempeä sekä Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen ja parisuhde ja Kimmo Takasen Tunne sydämesi. Kaksi viimeistä kirjaa ovat jatko-osia nyt kuuntelussa oleville kirjoille. Lisäksi olen ajatellut lainaavani taas iltasaduiksi soveltuvia lastenkirjoja, jotakin sellaista helppoa ja hauskaa pureksittavaa. Olen myös aikeissa tehdä Celialle pyynnön kahdesta kirjasta, joita tulen tarvitsemaan ensi vuonna pääsykokeisiin lukemisen yhteydessä.

Uskon, että tulen käyttämään Celia kirjastoa jatkossakin ja varmasti ainakin omien lasten kanssa. Minä kun en pysty lapsilleni kirjoja lukemaan.

17. marraskuuta 2016

Elämän nostokurjet


Kommentti ”pidän siitä ettet ole lannistunut vaikka sinulla onkin silmäsairaus ja siitä, miten ahkera olet urheileen ja ahkera muidenkin asioiden suhteen.” sai minut heräämään ja ajattelemaan elämää ja asioita hieman syvällisemmin. 

Isäni on sanonut (aina) "ettei raha kasva puussa, ei auta jäädä tuleen makaamaan ja jos jotakin haluaa niin sen eteen on tehtävä töitä". Ehkä kliseisiä sanontoja, mutta täysiä tosia niin minun kuin varmasti monen muunkin elämässä. Minusta nämä ovat periaatteita, joiden pitäisi lukea jokaisessa kasvattamiseen liittyvässä kirjassa, oppaassa ja neuvolan tädin huoneen takaseinässä niin isolla että sokeakin näkee ne. Nämä ovat niitä sanoja, joita jokaisen vanhemman tulisi viljellä lapsilleen enemmän kuin monia muita vähemmän tärkeitä sanoja.

”Raha ei kasva puussa” - vaikka minulla on ollut rahaa tehdä erilaisia matkoja, asioita ja hankintoja, niin se ei todellakaan ole ollut mikään itsestäänselvyys. Vaihtaisin tehdyt matkat, asiat ja hankinnat terveisiin silmiin ja parempaan elämään, jos vain olisi mahdollista. Minut on kasvatettu siihen, että töitä täytyy tehdä jotta voi tehdä matkoja, asioita ja hankkia, mitä tarvitsee ja haluaa. Isäni on tehnyt oikeasti ihan mielettömän (elämän) työn sen eteen, millaisessa elintasossa ja ympäristössä olemme saaneet siskoni ja äitini kanssa elää. Olen jokaisesta vanhempieni tekemästä pennin hyrrästä kiitollinen, mutta erityisesti isän tekemästä työstä työmaalla ja äidin tekemästä työstä kotona. Ole tehnyt itse pienestä likasta asti töitä, kunkin ikäkauden huomioon ottaen. En ole koskaan saanut kotitöiden tekemisestä tai hyvästä koearvosanasta rahaa enkä tule tekemään sitä omien lastenikaan kohdalla. Ne ovat töitä, joista ei todellakaan kuulu maksaa. Ne kuuluvat elämään siinä missä ruuasta kiittäminen tai hyvän yön toivottaminen, töitä joista ei kuulu maksaa koskaan palkkaa. Ja se mitä nykyiseen elämäntilanteeseen ja tyyliin tulee niin sen olen saavuttanut silkalla työllä ja säästämisellä, eikä raha ole missään vaiheessa kasvanut puussa käden ulottuvillani.

”Ei auta jäädä tuleen makaamaan” - toisinaan elämä on ollut h******n raskasta… ja tulee varmasti olemaan vielä monta kertaa. Monesta on selvitty, mutta koskaan en ole luovuttanut. En silloinkaan kuin lääkäri sanoi ”ettei tiedä vaikka olisit sokea ensi vuonna” tai silloin kun ammattikorkeakouluopintojen toisen vuoden alussa opettajat totesivat että ”tuleekohan sinun opiskelustasi mitään tuon silmäsairauden takia”. Selvisin myös silmäsairauden aiheuttamien elämänmittaisten muutosten hyväksymisestä. Selvisin ylioppilaskirjoituksista vaikka näkö heikkeni viimeisenä puolena vuotena viikko viikolta. Selvisin ajokortin pois ottamisesta viiden kuukauden ajokokemuksen jälkeen. Selvisin siitä, ettei minusta voi koskaan tulla arkkitehtiä. Selvisin fysioterapeutin opinnoista, vaikka tein kahden opiskelijan edestä duunia sen eteen. Selvisin viiden kuukauden työttömyydestä. Selvisin siitä, että sain vihdoin pitkän yrittämisen jälkeen työpaikan ja siitä, että kaksi päivää työn aloituksen jälkeen äitini neliraajahalvaantui. Selvisin oikeasti siitä vuoden 2014 toukokuusta hengissä. Minulle on oikeasti ihan arkipäivää ja tavallista olla näkövammainen, ja että minulla on neliraajahalvaantunut äiti. Ne asiat ovat minulle ihan fine. Kaikki edellä mainitsemani tilanteet ovat olleet sellaisia joissa olisin voinut luovuttaa, mutten luovuttanut. 

”Jos jotakin haluaa, sen eteen on tehtävä töitä” - ei ole itsestäänselvyys olla tässä elämäntilanteessa. Edellisessä kappaleessa luetelluista asioista jokainen on vaatinut työtä, kuten jo sanoin. Olen etsinyt ja löytänyt keinot selviytyä päivittäistä huonon näön aiheuttamista haasteista. Pidin lukion jälkeen välivuoden ainoastaan sen takia että löydän jonkun ammatin joksika pystyn ja haluaisin opiskella. Sain fysioterapeutin opintojen aikana lähes kaikista käytännön tenteistä parhaimman arvosanan ja näytin opettajille sisukkuuteni. Muistan myös kopioineeni 250 sivuisen tenttikirjan skannerin avulla koneelle ohjelmaan joka muutti tekstin kuvasta tekstitiedostomuotoon, jotta sain muutettua tekstin riittävän suureksi ja tulostettua sen ulos 700 sivun mittaisena. Kirjoitin 35 työhakemusta, joista yhden perusteella kutsuttiin työhaastatteluun ja josta kaksi kuukautta myöhemmin tuli vakituinen ja nykyinen työsuhteeni. Tein suuren ja raskaan henkisen työn selvitäkseni äidin halvaantumisesta. Olen tehnyt jo kyllin paljon töitä elämässäni, että voisin jäädä eläkkeelle määrällisesti tehdyn työn perusteella. Todellisuudessa teen töitä varmasti hautaan asti.

Meillä jokaisella on omat nostokurkemme, toisilla enemmän toisilla vähemmän, toisilla suurempia toisilla pienempiä. Minun nostokurkiani ovat sisukkuus, sinnikkyys, rohkeus, vahvuus, päättäväisyys, ahkeruus ja toisinaan silkka itsekkyys. Oikeasti, joskus elämälle ja ihmisille p*****n näyttäminen on vain se ainoa ratkaisu ja keino selvitä. Minä ainakin olen tehnyt sen ja olen siitä äärettömän ylpeä. Ja uskokaa tai älkää, tulen tekemään sen vielä monesti.

Mitkä ovat sinun nostokurkiasi?

16. marraskuuta 2016

Pieniä asioita


En itsekään tiennyt rakastavani pimeitä ja valottomia aamuja. Se, että saan istua kynttilän valossa suklaakahvin kanssa arkisin ennen töihin lähtöä ja viikonloppuisin ennen kuin Lauri herää.

Elämässä täytyisi pyrkiä siihen, että joka päivä oppii jotakin uutta. Toissapäivänä opin värjäämään kulmakarvat itse, vaikkei se ollutkaa edes mikään vaikea homma. Kunhan vain sekoitti vetypeoksidin ja kulmavärin ja sipaisi sitä kulmakarvoihin ja avot 15 min päästä oli karvat värjätty. Eilen opin lyömään vasaralla putkiniitin lyttyyn ilman, että niitti menee ihan kieroon. Voi sitä voitin naurua, mikä siitäkin syntyi.

Miten voin tulla niin iloiseksi nähdessäni aamuisin (pian joka arkiaamu) töihin kävellessäni heppa-aitauksen hepat. Hepat jotka vaan pönöttävät aamuisin viltit selässään vailla kiirettä. Miksi oma elämä ei voisi olla noin tasaisen helppoa?

Hassua miten terapeuttista on virkata ihan uudenlaista laukkua, joka tulee varmasti herättämään mielipiteitä ja kääntämään katseita. Ja kuinka suurta tyytyväisyyttä syntyykään siitä, että minulle on oikeastaan ihan sama mitä muut ajattelevat siitä miten tykkään pukeutua.

Niin kuinka mukavaa on kun yksi asiakas sanoo töissä, "Minulle taitaa tulla sinua ikävä", kun kuukausi aiemmin hän on ollut sitä mieltä että, "en tiedä haluanko sopeutua teihin uusiin ohjaajiin ollenkaan". 

14. marraskuuta 2016

DIY: Uudet kynttilät vanhoista kynttilän jämistä


Ostin halpoja kynttilöitä Ikeasta ja niistä jäi sydänlangan palamisen jälkeen isoja paloja kynttilämassaa. Niimpä päätin kokeilla valaa ylijääneestä massasta uusia kynttilöitä lasipurkkeihin.


Tarvikkeet
lasipurkkeja 
kynttilän jämiä
sydänlankaa: lanka tulee valita sen mukaan minkä kokoisia kynttilöitä on tarkoitus tehdä. Käyttämäni sydänlanka on tarkoitettu max. 6cm halkaisijaltaan oleville kynttilöille. // Sinelli 3m kerä paksu 3€. 
vanha kattila
grillitikku sekoitustikuksi
tops-puikkoja

Valmistelut
1. Solmi sydänlangan pää tops-puikon keskelle kiinni suoran lopputuloksen saamiseksi ja leikkaa sydänlanka lasipurkin syvyyden mukaan oikeaan mittaan.

2. Sulata kattilassa pieni määrä kynttilämassaa nestemäiseksi miedolla lämmöllä (3, liesi jossa asteikko 0-6) ja kasta sydänlanka massaan. Massa kyllästyttää ja jämäköittää langan suoraksi. Sammuta liesi.


3. Aseta sydänlanka kuivumaan keskelle lasipurkin suuta ja teippaa tops-puikon päät tarvittaessa teipillä lasipurkkin kiinni, jotta tikku ei pyöri massaa valettaessa. 

Massan valaminen
4. Laita liesi uudestaan 3:lle ja lisää kynttilämassaa kattilaan. Sopivaa määrää on hankala arvioida, mutta testaamalla selviää paljonko sulaa massaa lasipurkkiin mahtuu. ÄLÄ JÄTÄ MASSAA KOSKAAN VAHTIMATTA. Sekoittele silloin tällöin grillitikulla.

5. Kun massa on sulanut, nosta kattila pois liedeltä ja sammuta liesi. Poista massasta mahdolliset roskat (noki, sydänlangan jämät).


6. Kaada valmis massa lasipurkkiin varovasti. Kaadettuani vihreän massan lasipurkkiin, huomasin massaa olevan liian vähän ja sulatin vielä kolme violettia kynttilää ja kaadoin myös violetin massan samaan lasipurkkiin.


Jäähdytys 
7. Jäähdytä lasipurkkia aluksi tiskialtaassa kylmässä vedessä kunnes massa on jähmettynyt riittävästi. Siirrä lasipurkki tämän jälkeen joko ulos tai pakkaseen jähmettymään loppuun. Itse jäähdytin lasipurkkia aluksi tunnin tiskialtaassa, jonka aikana massa jähmettyi suhteellisen paljon. Tämän jälkeen vein lasipurkin parvekkeelle ja hain sen sieltä seuraavana aamuna.

Kynttilästä ei tullut kuitenkaan tumman ruskeaa vaan tällainen heleä vaalea mintunvihreä.


Tämä on vain yksi useista tavoista valmistaa kynttilöitä. Seuraavalla kerralla kokeilen valaa kynttilöitä vanhaan shampoopurkkiin ja maitotölkkiin. Shampoopurkki ja maitotölkki leikataan auki kovettumisen jälkeen. Valuastiaksi soveltuu mikä tahansa kynttilämassan kuumuutta kestävä astia. Laipurkki on turvallisin. 

13. marraskuuta 2016

Perinteinen perheenisä ♥︎


"Jokainen isä uskoo olevansa perinteinen perheenisä. Tavallaan jokaisen isän on vaikea kestää yhtäkään lapsistaan. Niillä on niin oudot jutut ja väärän väriset hiukset. Yksi isä päätti opettaa lapsilleen perinteistä ilonpitoa. Toinen isä ei oppinut kestämään tyhjää katsetta. Hän aloittaa puhelut aina sanomalla että ei mulla mitään sen ihmeempää. Isät tietävät varmasti, että rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa. He eivät oppineet rakastamaan mitään muuta maailmassa. Kun perheen viimeinen lapsi lopulta sulkee oven, jää isä yksin keittiöön. Hän kasvattaa itselleen tuhatkiloisen vatsan, joka jaksaa kantaa katollaan valtavana sykkivän sydämen. Perinteiset isät uskovat olevansa perinteisiä perheenisiä."

Ei ole perinteistä perheenisää, ei minulla eikä kenelläkään muulla. Jokainen isä on ihan itse luonut omat perinteensä. Ainoa mikä tässä tässä on perinteistä, on itse Isänpäivä. Se toistuu joka vuosi ja sinä päivänä aina muistetaan omaa isää jollakin tapaa. ^^

Hyvää Isänpäivää minun maailmani parhaimmalle isälle sinne Epsanjaan. Olet kovin rakas. Haluan toivottaa hyvää Isänpäivää myös kaikille muille tuntemilleni isille. 

♥︎

Teksti Juuli Niemi - Tuhat tytärtä // Kuva Helka Oksanen

11. marraskuuta 2016

Sanoinko jo että, se oli virhe


Voin vihdoin sanoa olevani lyhyen polkkatukan kantaja. Hiuksista saa tehtyä pienen niska ponihännän, man bunin ja etuhiukset menevät korvan taakse. I'm loving it! Kirjoitin elokuussa ajatuksestani ottaa hiustenpidennykset kasvatusoperaation helpottamiseksi (täällä) ja nyt kun tuo aika olisi ovella niin en haluakaan ottaa. Eihän ne oikeasti ole yhtään minun juttuni!

Suurimpana syynä kieltäytymiseen on kauneusihanteeni, jota vastaan hiustenpidennykset taistelevat. Kaikki mikä laitetaan ihmiseen kiinni liimalla, teipillä tai ompelemalla ja joita täytyy säännöllisin väliajoin huollattaa, eivät ole minun kauneusihanteeseeni kuuluvia asioita. Muita syitä ovat muun muassa se, että pidennyksiä on pakko hoitaa enemmän, niitä joutuu laittamaan enemmän, niitä varten tarvitsee olla erilaiset hoito- ja muotoilutuotteet ja onhan ne aika sika kalliitkin. Minulla ei ole siis oikeasti ole mitään sitä vastaan että naiset (toki miehetkin) ottavat ripsien- ja hiustenpidennyksiä, pigmentoivat kulmiaan, ottavan kynsiä ja vieläpä kestolakkauttavat niitä. Onhan ne kauniita, hienoja oikein tehtyinä, ja tekevät ihmisistä kauniita en minä sitä sano, but not for me. Tiedän olevani kaunis ilman mitään keinotekoisesti pidennettyä tai lisättyäkin.

On ihan huikeaa, että olen jaksanut maltillisesti odottaa ja odottaa hiusten kasvua. Niin ja miten nopeasti tämä kymmenen kuukautta on mennytkään. Alkuperäisen tavoitteen mukaisesti olen todellakin saamassa hiukseni haluttuun pituuteen vuodessa. Kahdessatoista kuukaudessa on siis oikeasti mahdollista kasvattaa hiukset ihan lyhyestä polkkatukan mittaiseksi. Olen tässä kymmenen kuukauden aikana oppinut ja sanonut itselleni niin monta kertaa, että välillä on hyvä tedä radikaaleja muutooksia hiusten pituuden suhteen, mutta ”en enää koskaan leikkaa lyhyeksi”. :DD Tuskin niin kuitenkaan käy ja viimeistään taas kymmenen vuoden päästä olen lyhyttukkainen. Mutta jos joku on varmaa niin se, että hiuksiani en enää värjää. Olen ollut nyt miltei puolitoista vuotta omalla luonnollisella hiustenvärillä ja tykännyt kovasti. Miten ihanaa onkaan kun hiukset vaalenevat luonnollisella tavalla kesällä ja tummenevat taas talveksi, se riittää minulle.

Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen että saan hiukset leteille ja kunnon nutturalle, mutta hyvää kannattaa malttaa odottaa.

9. marraskuuta 2016

Onneksi ei ole lasta hoidettavana


Sitä aina edellisen kerran jälkeen toivoo, että toivottavasti ei enää koskaan. Nyt alkaa jo olemaan vähän harvempi tahti ja uskallan olla ensimmäistä kertaan yli vuorokauteen pystyasennossa. Ja on kyllä kerrassaan kirjaimellisesti todella tyhjä olo. 

Vatsatauti päätti tulla siis kylään. Onneksi minulla ei ole lasta hoidettavana tai miestä kotona, vaan saan kärsiä olostani ihan yksin. En taaskaan muistanut millaista tässä ihanassa taudissa on olla. Pyykinpesukone on pyörinyt pariin kertaan, lakanoita on vaihdettu, lattiaa pyyhitty ja vessa kuurattu pariin kertaan oikein kunnolla. Eikä muuten tarvitse enää haaveilla mistään Detox -kuureista tai kolmen päivän paastosta. Se on nimittäin nyt suoritettu erittäin nopeasti ja edullisesti. 

Tässä sängyssä maatessa on tullut ajateltua muuten yhtä sun toista. ihan ykkösjuttu on ollut se että, onneksi ei ole lasta hoidettavana. Mitä sitten kun vanhempi on järkyttävässä vatsataudissa tai kovassa kuumeessa, kuka silloin pystyy muka lasta hoitamaan? Kuka pystyy siinä tilassa suoriutumaan vanhemman tehtävistä edes välttävästi? Itsellä kun ei tuota kokemusta jostakin syystä ole, niin olisi kiva tietää. Olen juurikin niitä ihmisiä, jotka eivät kaipaa ketään ympärilleen sairastaessa, en passaajaa enkä varsinkaan sitä lasta (kun vielä voin sanoa näin). Toki se olisi kiva tietysti, että joku kävisi ostamassa kaupasta jotakin jääkaappiin ettei tarvitsisi itse mennä. Tälläkin kertaa kävin itse kaupassa ja selviydyin, vaikkakin yhden pysähdyksen taktiikalla. Oli aika voittaja fiilis 700m kävelyn ja kahden mehupurkin oston jälkeen, ihan kun olisi maratonin juossut.

Mutta nyt takaisin makaamaan. Elossa ollaan ja huomenna on edessä varmaankin se perinteinen "norsun nälkä". Toivottavasti kukaan muu ei joudu kokemaan tätä samaa. 

8. marraskuuta 2016

Kaikki hajoaa käsiin, ja vieläpä samaan aikaan


Ihan kuin yhden asian hajoaminen ei riittäisi ja ottaisi päähän.

Ensin puhelin putoaa lattialle pöydältä. En vieläkään ymmärrä, miten se on mahdollista että puhelin putoaa pöydältä lattialle vaikka oli yli 15 cm päässä pöydän reunasta. Puhumattakaan siitä, että näyttö olisi mennyt rikki vaan se, että puhelimen runko vääntyi korjauskelvottomaksi ja nyt saan hankkia uuden puhelimen. Niin tällä hetkellä ainoa "toimiva" puhelin on varustettu rikkinäisellä mikrofonilla ja akku kuluu parissa tunnissa sadasta nollaan. Uusi puhelin saapunee 4-5 arkipäivän kuluessa. 

Sitten hajosi lempi Niket, kun isovarvas puski kärjestä tien ulkomaailmaan. Sitten pyörän kumin venttiili hajosi pumppauksen yhteydessä. Olin lähdössä pyörällä töihin ja päätin pumpata renkaisiin lisää ilmaa ihan muutaman pumppauksen. Niin eikös se venttiili sitten hajonnut ja koko rengas tyhjeni eikä sinne saanut enää ilmaa lainkaan.

Sitten kului viikko ja kaikki pysyi ehjänä… ja päivää myöhemmin laitettuani aamulla muotovaahdon hiuksiin ja kuivattuani hiuksia minuutin, hiustenkuivaaja vain sammuu eikä enää suostu toimimaan.

Nyt en edes jaksa miettiä mitä kaikkea epäonnista onkaan elämässäni viime aikoina sattunut. Niin ja jos vielä kehtaan mainita… kaksi vatsakramppia reilun viikon sisällä ja täysin sekaisin oleva vatsa ei helpota hermostuneisuutta, turhautumista ja ärsyyntymistäni sitten yhtään. Ihmettelen vaan, että miksi kaikki hajoaa samaan syssyyn. Toisaalta kerran se kirpasee, kun kaikki hajoa kerralla.

Ex-lempi Niket pääsivät kaappiin odottamaan Losin reissua ja ne saavat tehdä viimeisen matkan toimimalla juoksukenkinä reissun ajan. Pyörä odottaa edelleen korjaajaansa ja saa kyllä odottaa minun puolesta ihan niin mitkään kuin on tarve. Toki enpä minä pyörällä enää mitään tee kun lumi satoi maahan. Ja mitä hiustenkuivaajaan tulee niin se teki ylösnousemuksen ja heräsi henkiin muutama päivä sitten. Mutta olisi sääli käräyttää vaivalla kasvatetut hiukset, joten ehkä minä vaan selviydyn ilman hiustenkuivaajaa jonkin aikaa ja kirjoitan senkin loputtomaan hankintalistan joukon jatkoksi.

Kuulostanko naurettavalta? Onmeksi hajonneista asioista lähes kaikki ovat materiaa. Ja uusia kenkiä, hiustenkuivaajia ja puhelimia saa kun vaan ”vähän” raottaa lompakon suuta. Mutta… oikeasti isolla MUTAlla. Mistä johtuvat nämä kaksi vatsakramppia, jotka olen saanut? Saako uusia vatsalaukkuja ja suoliakin ostettua ja tilattua jostakin nettikaupasta, vai kenties Prismasta? En ole luojan kiitos joutunut kärsimään vatsaongelmista miltei vuoteen. Toissa viikonloppuna saatu vatsakramppi oli hirveä ja eilinen oli lievästi hirveä. Kyllä tuosta kaikesta materian hajoamisesta ehkä juuri ja juuri selviän muutamassa viikossa, mutta tämä vatsaongelma, se vaatii ehkä pidempää prosessia ja selvittelyä. Ehkä myös isompaa lovea pankkitilille.

Kaikesta huolimatta, anteeksi avautumiseni ja mukavaa tiistaita. ^^

6. marraskuuta 2016

Piti hankkia talvikengät


Minun lempi Niket hajosivat muutama viikko sitten ja harmistus oli ylitsepääsemätön. Niin ylitsepääsemätöntä, että oli pakko lähteä katselemaan uusia. Kaiken lisäksi talvi saapui ja vaikka uudet talvikengät pitikin hankkia niin uudet Niket meni tottakai sen tarpeen edelle.

Nämä ovat ensimmäiset Air Maxini, malli Air Max Motion miellytti välittömästi. Jotkut Air Maxit ovat kovin laatikkomaisia enkä ole siksi katsellut sen enempää muitakaan malleja.. Näiden Maxien malli vastaa paljon perus lenkkarin mallia ja siksi ne ovat kovin minun tyyliseni.


Mutta sitten silkat faktat: Kengän kannassa on näkyvä vaimentava Air Sole -yksikkö ja yläreunassa on kangaslenkki. Ulkopohjassa on flex grooves -urat ja päällinen on hengittävää verkkomateriaalia. Verkkomateriaali on useissa Niken kengissä todella ohutta ja hajoaa helposti, mutta näissä kengissä verkkomateriaali on huomattavasti paksumpaa. Ehkä myös siksi uskaltauduin ostamaan ne.

Just perfect for me ^^

4. marraskuuta 2016

50 yötä, 100 & 1 kysymystä


En uskonut tätä kirjoittaessani pari viikkoa sitten, että saisin mukaan myös talvisia kuvia. En todellakaan uskonut. Uudelleen kirjoitin hieman tätä alkua, ihan vaan kliseiseen tyyliin mitä joka puolella nyt lukee, "talvi tuli". Mutta älkää pelätkö, koska tästä ei ole tulossa mitään talven ensilumi postausta. Vaan... jouluun on enää 50 yötä. Yhtään joululahjaa en ole vielä hankkinut, mutta tonttua on tullut leikittyä kesästä asti. Kortit ajattelin tehdä tänä vuonna itse aiemmista jouluista poiketen. Joulukoristeet tulen laittamaan heti joulukuun ekoina päivinä. Mutta ensimmäiset talven ja joulun aikaan kuuluvat valaisimet ovat olleet ikkunan välissä jo lokakuusta lähtien. On itseasiassa aika mukavaa, että pian on taas vuoden loppu, mutta hommaan kuuluu muutamaan viime vuotiseen tapaan muutama mutta!?

Minun ja siskoni jouluun on kuulunut aina äidin äiti, aina tähän jouluun asti. Hän keitti meille aina lapsuuden jouluaattoaamuna joulupuuron ja oli meillä aina joka toinen joulu, myös sen jälkeen kun vanhemmat erosivat. Se joulu ja viime joulu jäivät varmasti meidän monien muistoihimme ikuisesti. Äidin äiti sai viettää viimeisen joulunsa rakkaimpiensa kanssa. Kyynel silmäkulmassa muistaen ja samalla tajuten, että en tiedä koska tulen tajuamaan ettet "sinä mummu ole täällä enää kanssamme". Kaiken kaikkiaan edelliset kolme joulua ovat olleet kaikki hyvin erilaisia, mutta tämä joulu on kaikista erilaisin. Jouluaattoihimme kuuluu aina perinteinen hautausmaakierros, molemmat vaarit, yksi ystäväni, ja kaksi isän hyvää ystävää. Tästä joulusta eteenpäin kierroksella on myös elokuussa poismennyt mummu. Sinä, joka et koskaan valittanut ja joka sanoi viimeisinä sanoinaankin että "kaikki on ihan hyvin". Tunnen oloni kovin tyhjäksi ja pelokkaaksi.

Joulun toinen suuri kysymys on itse aatto, missä haluan viettää sen?! Kysymys johon en tiedä vastausta vielä pitkään aikaan. Ehkä juuri ja juuri ennen aattoaamua. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu oikeasti siltä, että lähetän paketit postissa ja olen kotona Helsingissä, koska kaikki muu tuntuu niin ei mukavalta ajatukselta. Tuskin niin käy, mutta saattaa niin käydäkin.

Joko te olette miettineet joululahjoja, joulun viettopaikkaa ja kaikkea mitä jouluun ikinä kuuluukaan?

2. marraskuuta 2016

Kun lapsuudenkoti laitetaan dynamiitin alle


Muutin tuohon kaksi kerroksiseen avaraan rivitaloasuntoon kuusi vuotiaana. Koko tämän 20 vuotta talon seinät ovat näyttäneet jotakuinkin samanlaisilta. Parketti on laitettu ja jo kerran hiottu, tapettia on laitettu ja vaihdettu, seiniä maalattu, mutta muuten kaikki on ollut tuttua. Vähän uusia huonekaluja vuosien varrella ja yksitellen pois muuttaneiden jälkeen huoneet ovat saaneet uusia tarkoituksia. Ensin lähdin minä, sitten äiti ja sitten sisko. Nyt isä on reilun 140m² talon kultainen valtias, mutta saa nähdä miten kauan. 

Viime viikolla alkanut putkiremontti on tehnyt täyden alun kaaokselle, yläkerrassa kaaos keittiössä ja alakerrassa kaaos isän makuuhuonetta lukuun ottamatta kaikkialla muualla. Yläkerran kaaokseen liittyy vielä vessakin mukaan, mutta ei ihan vielä. Putkiremontin yhteydessä tehdään täysi keittiö ja kylpyhuoneremontti. Keittiötä ei tunnista enää siksi vanhaksi tutuksi keittiöksi. Se näyttää kirjaimellisesti avokeittiöltä, ei kaapinovia missään kaapeissa enää ja suurin osa hyllyistä huutaa tyhjyyttään kun kaikki tavarat on pakattu reiluun 15 pahvilaatikkoon.


Ensimmäisen remonttiviikon jälkeen alakerrassa on otettu kaikki putket esiin, lattiat on suojattu, sähköt on katkaistu ja varmasti kaikkea muut,a mitä emme edes tiedä ja huomaa. Suihkussa ei voi enää käydä eikä pyykkiä pestä. Lauantain aamulenkin jälkeen isä vei minut firmalleen suihkuun, mutta sunnuntaina tein erittäin repäisevän ratkaisun ja kävin "suihkussa" yläkerran vessassa. Hiukset onnistuin pesemään lavuaarissa ja muuten sain laskettua päälleni vettä istumalla kippurassa vessan lattialla ja valuttamalla vettä ylleni pideesuihkulla. Yläkerran vessan on kompakti vajaan 2m² kokoinen josta suurin osa on kalusteiden peitossa. Selviydyin kokeilusta ilman vesivahinkoa!!

Nostan kyllä hattua isälle, että hänellä on niin positiivinen asenne remonttia kohtaan. Häntä ei tunnu haittaavan vaikka joutuu käymään töissä suihkussa, pesemään pyykit milloin missäkin eikä saunaa voi käyttää. "Avokeittiö" on kuitenkin erittäin toimiva. Ei tarvitse enää kuunnella kaapinovien natinaa tai pelätä että laatikko putoaa varpaille. Uusi keittiö saapuu ja se asennetaan vajaan kuuakuden päästä.


Henkilökohtaisesti en malta odottaa miltä tämä lapsuudenkoti näyttää remontin jälkeen. Toki sitä sitten tiedä miten kauan tässä enää isäkään asuu, uudet tuulet tuntuvat puhaltavan hänen elämässä. Eikä kyllä toisaalta ole mitään järkeä asua yksin näin isossa asunnossa, vaikka täällä minulle ja siskolle onkin edelleen omat huoneet. Lapsuudenkoti on aina lapsuudenkoti ^^