Oli suorastaan elämyksellinen retki olla lapsuuden kodissa perjantai-illasta lauantaipäivään. Kaiken (remontin) piti olla jo valmista, mutta mitä mieltä olette kuulemastanne? Näytti pikemminkin siltä, kun olisi juuri vasta aloitettu, vaikka remontti on kestänyt jo ikuisuuden.
Astuessa ulko-ovesta sisään näin ensimmäisenä suojapahveja lattialla. Muistan hämärästi vanhempieni opettaneen ettei kengillä kävellä sisällä. Toivottavasti isä ei nyt pahastunut, mutta oli ihan pakko kävellä Reinot jalassa, koska muuten jalat olisivat olleet kahden metrin kävelyn jälkeen aivan paskaiset, kirjaimellisesti. Eteiskäytävän lipastolta löytyi parin kuukauden aikaisia papereita ja reilu kuukausi sitten isälle lähettämäni isänpäiväkortti. Kiva, että se oli ylipäätänsä löytänyt tiensä perille. Eteisaulassa tuli ensimmäisenä vastaan vanha vessan allas ja kaapistot. Vessasta puuttui ovi ja vettä sai koko asunnossa vain tämän vessan hanasta. Lauri tokaisi lauantaina aamuyöstä tullessaan ovettomasta vessasta että lattialla on hirveän kokoisia kivenmurikoita ja ne tuntuu aika ikäviltä paljaalla jalalla. Ajattelin siinä hetkessä vain että, kunhan nyt yksi 12 tunnin ajanjakso selvitään täällä. Pesuhuoneen kaakelit oli saumaamatta ja putket olivat vailla paneelipäällystä niin pesuhuoneessa kuin kodinhoitohuoneessakin. Saunaan en uskaltanut edes kurkata.
Yläkerrassa, portaiden yläpäässä oli vastassa uusi jääkaappipakastin ja hella. Vessan ovi oli auki eikä siellä näyttänyt olevan muuta kuin yksi kaappi seinällä. Olohuoneesta löytyi fleeceviltillä suojattu sohva, vanha 20 vuotta vanha hella ja liesituuletin, Mielen astianpesukone, kattolamppuja ja niin hiivatin paljon kaikkea muuta tavaraa kärpäslätkistä pahvilaatikoihin. Keittiöön oli laitettu laminaatti ja kiinteät kalusteet olivat jotakuinkin runkojen osalta paikoillaan. Katto oli maalattu valkoiseksi ja tuntui kun olisi ollut jonkun ventovieraan ihmisen keittiössä. Toimiva jääkaappi ja mikro olivat pienemmässä makuuhuoneessa, samoin ruokapöytä ja paljon muuta keittiöön kuuluvaa tavaraa. Hain kahvinkeittimen isommasta makuuhuoneesta ja laskin sen mikron päälle kun ei ollut muutakaan sopivaa laskupaikkaa. Aamukahvin join vesilasista, koska muutakaan en löytänyt. Ruokapöytää katsoessani silmiini osuivat mm. tiskiharja, lääkelaatikko, vedenkeitin, yläkerran aulan pöytävalaisin, laskujen säilytysteline, maustemyllyjä ja leipäkori, jotka eivät tavallisesti kuulu ruokapöydän vakiovarustukseen. Etsin myös 15 minuuttia hammasharjaani, kunnes muistin sen olevan yhdessä vaaleanpunaisessa repussa, kuten kaikki muutkin tärkeiksi kokemani tavarat joita asunnosta löytyy.
Oltuani sisällä tunnin verran perjantai-iltana totesin tämän Tampereen visiitin jäävän lyhyeksi ja ettei täällä voi koko viikonloppua olla. Isä varoitti myös että remonttimies on tulossa saumaan pesuhuoneen kaakeleita lauantaiaamuna. Mietin hetken sinä samaisena aamuna istuessani pytyllä että, mitä jos se remonttimies nyt painaa ovesta sisään ja minä istun täällä kun ei ole sitä vessan oveakaan. Toivottavasti ei säikähdä, eihän se minua haittaa.
Kaiken huipentuma oli hikisen aamulenkin jälkeen pyyhkiä ensin isommat hiet pois ja lähteä hikisissä lenkkivaatteissa bussilla äidin luo viiden kilometrin päähän suihkuun. Ja kohmettua totaalisesti pysäkillä bussin ollessa myöhässä. Äidille päästyäni kaikki oli kuitenkin hyvin. Pääsin lämpimään suihkuun ja sain mitä parhainta juttu seuraa.
Viime yönä en oikein saanut nukuttua ja kolmen aikaan nousin lopullisesti ylös. Ulkona oli satanut lunta ja oli jitenkin valosaa. Puin ulkovaatteet päälle, otin leipäpussin mukaan ja kävin toteuttamassa yhden haaveeni. Kävin syöttämässä Kaisaniemen rannassa sitä järjettömän kokoista sorsalaumaa. Olen aivan varma että joku sorsa varmasti menehtyi siinä hässäkässä kun sorsat tajusivat jonkun tuoneen ruokaa heille. Nyt villasukat jalkaan ja kahvikuppi nenän alle ja sohvalle viltin alle pötkötteleen ja odotteleen että muukin maailma herää.
Viime yönä en oikein saanut nukuttua ja kolmen aikaan nousin lopullisesti ylös. Ulkona oli satanut lunta ja oli jitenkin valosaa. Puin ulkovaatteet päälle, otin leipäpussin mukaan ja kävin toteuttamassa yhden haaveeni. Kävin syöttämässä Kaisaniemen rannassa sitä järjettömän kokoista sorsalaumaa. Olen aivan varma että joku sorsa varmasti menehtyi siinä hässäkässä kun sorsat tajusivat jonkun tuoneen ruokaa heille. Nyt villasukat jalkaan ja kahvikuppi nenän alle ja sohvalle viltin alle pötkötteleen ja odotteleen että muukin maailma herää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti