13. joulukuuta 2016

Valopisaroita


Elämme tällä hetkellä vuoden pimeintä ajanjaksoa. Aurinko nousee juuri ja juuri yhdeksältä ja laskee hieman yli kolmen jälkeen riippuen siitä missä päin Suomea oleskelee. Meistä moni, ainakin minä, haaveilee rantalomasta auringon alla ja siitä, että lumi sataisi maahan ja veisi pimeyden pois. Aamulla joutuu tekemään hieman ennemmän töitä saadakseen pidettyä silmät auki ja toivoo D-vitamiini pillerin poistavan väsyneen habituksen, heti. Valon puute näkyy myös naamassa ja tuntuu yleisesti koko kropassa. Minulla on erittäin tumma puhuvat silmän aluset ja kasvot ovat jotenkin värittömät. Treenaaminen tuntuu raskaammalta ja toisinaan on tarvinnut muuttaa treenisuunnitelmaa koska on ollut jotenkin väsyneempi. Onneksi kaikkeen edellä mainitsemaani on olemassa valopisaroita, jotka saavat naaman näyttämään freesiltä ja kropan toimimaan halutulla tavalla. EHkä siinä samassa mielentilassakin tapahtuu muutoksia.

Minun valopisara -reseptiin kuuluu D-vitamiinia, Lumenen Invisible Illumination valopisaroita, lempi aamukahvia ja kevyttä musiikkia, näistä on muodostunut todella toimiva combo. Otan joka aamu 100 µg D-vitamiinia, se on korkein terveelle aikuiselle suositeltu annosmäärä. Poskipäille, kulmaluille ja huulten amorinkaarelle levitän Lumenen Invisible Illumination valopisaroita. Ne tuovat sitä kaivattua hehkua ja väriä kasvoille. Lempi aamukahviin kuuluu Kulta katriinasta, (jostakin kaapista löytyvästä) suklaakahvista ja suklaaesperssosta tehty coctaili, johon lorautan makeuttamatonta mantelimaitoa. Kevyenä musiikkina suosittelen Spotifyn Hidas aamu -soittolistaa.


Eikä nämä neljä ole ainoita valopisaroita. Yhtenä ehdottomana valopisarana on vajaan kahden viikon päässä häämöttävä joulu. Se on oikeasti ihan juuri täällä. Aattosuunnitelmat on selvät, taitaa olla elämäni ensimmäinen joulu kun en näe perhettäni tai sukulaisiani aattona lainkaan, vaan jo viikkoa ennen. Toki tällä hetkellä on myös se tilanne että kaikki voi vieä muuttua totaalisesti. Edesmenneen mummun haudalla on päästävä käymään tulevana viikonloppuna vuodattamassa muutamia ikävän kyyneleitä ja sytyttämään kynttilä jotta hän tietää, miten paljon häntä kaipaan.


Aika rankan menneen viikonlopun jälkeen voin sanoa että yhtenä ja viimeisenä valonpisarana on tammikuun lopussa häämöttävä kahden viikon loma. Työvuorolistoja suunnitellessa huomasin siihenkin olevan enää vajaa 50 päivää aikaa. Kyllä tästä kaikesta taas selviää niin pimeän ajanjakson aiheuttamista haitoista kun kaikesta muustakin kun syö D-vitamiinia, levittää Lumenen valopisaroita kasvoille, viettää rauhallisen joulun ja ajattelee tammikuussa häämöttävää lomaa. Asioilla on tapana järjestyä.

Mukavaa tiistaita! ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti