Voin vihdoin sanoa olevani lyhyen polkkatukan kantaja. Hiuksista saa tehtyä pienen niska ponihännän, man bunin ja etuhiukset menevät korvan taakse. I'm loving it! Kirjoitin elokuussa ajatuksestani ottaa hiustenpidennykset kasvatusoperaation helpottamiseksi (täällä) ja nyt kun tuo aika olisi ovella niin en haluakaan ottaa. Eihän ne oikeasti ole yhtään minun juttuni!
Suurimpana syynä kieltäytymiseen on kauneusihanteeni, jota vastaan hiustenpidennykset taistelevat. Kaikki mikä laitetaan ihmiseen kiinni liimalla, teipillä tai ompelemalla ja joita täytyy säännöllisin väliajoin huollattaa, eivät ole minun kauneusihanteeseeni kuuluvia asioita. Muita syitä ovat muun muassa se, että pidennyksiä on pakko hoitaa enemmän, niitä joutuu laittamaan enemmän, niitä varten tarvitsee olla erilaiset hoito- ja muotoilutuotteet ja onhan ne aika sika kalliitkin. Minulla ei ole siis oikeasti ole mitään sitä vastaan että naiset (toki miehetkin) ottavat ripsien- ja hiustenpidennyksiä, pigmentoivat kulmiaan, ottavan kynsiä ja vieläpä kestolakkauttavat niitä. Onhan ne kauniita, hienoja oikein tehtyinä, ja tekevät ihmisistä kauniita en minä sitä sano, but not for me. Tiedän olevani kaunis ilman mitään keinotekoisesti pidennettyä tai lisättyäkin.
On ihan huikeaa, että olen jaksanut maltillisesti odottaa ja odottaa hiusten kasvua. Niin ja miten nopeasti tämä kymmenen kuukautta on mennytkään. Alkuperäisen tavoitteen mukaisesti olen todellakin saamassa hiukseni haluttuun pituuteen vuodessa. Kahdessatoista kuukaudessa on siis oikeasti mahdollista kasvattaa hiukset ihan lyhyestä polkkatukan mittaiseksi. Olen tässä kymmenen kuukauden aikana oppinut ja sanonut itselleni niin monta kertaa, että välillä on hyvä tedä radikaaleja muutooksia hiusten pituuden suhteen, mutta ”en enää koskaan leikkaa lyhyeksi”. :DD Tuskin niin kuitenkaan käy ja viimeistään taas kymmenen vuoden päästä olen lyhyttukkainen. Mutta jos joku on varmaa niin se, että hiuksiani en enää värjää. Olen ollut nyt miltei puolitoista vuotta omalla luonnollisella hiustenvärillä ja tykännyt kovasti. Miten ihanaa onkaan kun hiukset vaalenevat luonnollisella tavalla kesällä ja tummenevat taas talveksi, se riittää minulle.
Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen että saan hiukset leteille ja kunnon nutturalle, mutta hyvää kannattaa malttaa odottaa.
Suurimpana syynä kieltäytymiseen on kauneusihanteeni, jota vastaan hiustenpidennykset taistelevat. Kaikki mikä laitetaan ihmiseen kiinni liimalla, teipillä tai ompelemalla ja joita täytyy säännöllisin väliajoin huollattaa, eivät ole minun kauneusihanteeseeni kuuluvia asioita. Muita syitä ovat muun muassa se, että pidennyksiä on pakko hoitaa enemmän, niitä joutuu laittamaan enemmän, niitä varten tarvitsee olla erilaiset hoito- ja muotoilutuotteet ja onhan ne aika sika kalliitkin. Minulla ei ole siis oikeasti ole mitään sitä vastaan että naiset (toki miehetkin) ottavat ripsien- ja hiustenpidennyksiä, pigmentoivat kulmiaan, ottavan kynsiä ja vieläpä kestolakkauttavat niitä. Onhan ne kauniita, hienoja oikein tehtyinä, ja tekevät ihmisistä kauniita en minä sitä sano, but not for me. Tiedän olevani kaunis ilman mitään keinotekoisesti pidennettyä tai lisättyäkin.
On ihan huikeaa, että olen jaksanut maltillisesti odottaa ja odottaa hiusten kasvua. Niin ja miten nopeasti tämä kymmenen kuukautta on mennytkään. Alkuperäisen tavoitteen mukaisesti olen todellakin saamassa hiukseni haluttuun pituuteen vuodessa. Kahdessatoista kuukaudessa on siis oikeasti mahdollista kasvattaa hiukset ihan lyhyestä polkkatukan mittaiseksi. Olen tässä kymmenen kuukauden aikana oppinut ja sanonut itselleni niin monta kertaa, että välillä on hyvä tedä radikaaleja muutooksia hiusten pituuden suhteen, mutta ”en enää koskaan leikkaa lyhyeksi”. :DD Tuskin niin kuitenkaan käy ja viimeistään taas kymmenen vuoden päästä olen lyhyttukkainen. Mutta jos joku on varmaa niin se, että hiuksiani en enää värjää. Olen ollut nyt miltei puolitoista vuotta omalla luonnollisella hiustenvärillä ja tykännyt kovasti. Miten ihanaa onkaan kun hiukset vaalenevat luonnollisella tavalla kesällä ja tummenevat taas talveksi, se riittää minulle.
Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen että saan hiukset leteille ja kunnon nutturalle, mutta hyvää kannattaa malttaa odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti